Noonis_aussie

Mulla on aika iso kihlasormus, ja en pidä sitä koko ajan. Oli alusta alkaen tiedossa että töihin en ota sormusta (sairaanhoitaja), ja koska pyöräilen duunimatkat, ei sitä ole järkeä pitää edes töihin mennessä. Kotona en usein laita sitä sormeen illalla töiden jälkeen jos ollaan vaan kotona, varsinkin jos tiedossa on kokkailua jne. Aina keittiössä otan sormuksen, kuten muutkin korut pois käsistä ennen ruoanlaittoa, samoin siivotessa, puutarhassa touhuillessa tai esim. suihkuun. Kestää kauniimpana pidempään, pysyy hyvänä ja käsihygienia on mulle ainakin tärkeä töissä ja keittiössä! En myöskään nuku sormus kädessä, enkä nukkuisi vaikka olisi vähemmän ulokkeellinen, haluan että iho saa hengittää.

Huhhhuhhh, mitä tekstiä Meillä kukat on ehkä yksi iso säästökohde. Aussihäissä käytetään hyväksi anopin pihaa, sieltä siis valkoisista ruusuista kimppu mulle ja vieheet pojille ja muista valkoisista kukista pöytäkoristeita. Suomessa taas kaverin äiti, floristi, on lupautunut avuksi. Tammikuu ei ole mikään suurin kukkasesonki Suomessa, joten ajatuksena on jotain todella simppeliä ja sitten yksi asetelma buffet-pöytään. Heittokimppua ei tule, heitän sen oman kimppuni. Mitä sitä säästelemään, kun lähdetään Suomesta pois heti viikon päästä häistä.

Meidän aussie-häihin tulee itsetehtyä mulperihilloa lahjaksi. Pihalla kasvaa iso mulperipuu ja viime vuonna opettelin hillonkeiton taidot ja nyt pitää sitten pistää osaaminen testiin ja keitellä reilut 40 purkkia hilloa Onneksi puu tuntuu antavan ihan valtavasti satoa ja viime vuonnakin tuli jokju 20 purkkia plus arkkupakastin puolilleen marjoja, joten eiköhän tässä yhdet häähillot saada kasaan! Kannet koristellaan teemaan sopivalla turkoosilla nauhalla ja kylkeen joku maininta päivämäärästä ja meidän nimistä, sekä tietty mitä hilloa purkissa on.. näin yhdessä häälehdessä hauskat Spread the love-nimilaput jollekin itsetehdylle hillokkeelle. Suomen häihin pitää keksiä jotain muuta, kun ei tuo hillojen mukana raahaaminen onnistu

Mä olen myös saanut kutsun pelkkään hääjuhlaan, ja todellakin menin paikalle! Pari vihittiin pienessä, intiimissä luolassa jonne mahtui vain kourallinen vieraita, eli lähinnä perheet, ja juhla oli sitten viereisellä rannalla. Ei olisi tullut mieleenkään loukkaantua, olin vain iloinen että pääsin mukaan juhlimaan ystäväni suurta päivää. Kutsussa ilmoitettiin, ettei lahjoja tarvitse tuoda, me hommattiin miehen kanssa pieni, mutta merkityksellinen juttu plus kortti jokatapauksessa. Oli ihana päivä.

Jei, me saatiin se haluamamme vihkiaika, haluamastamme kirkosta! Jippii! Mun ihana isäpuoli oli jonotellut kirkkoherranvirastossa kaikkien morsmaikkujen keskellä, kun en itse täältä kaukaa päässyt..

Mä tilaisin juuri inweddingdress.comista omani, ja laitan kyllä kokemuksia sitten, kun puku joskus saapuu. Peukut pystyyn!

Meillä jää myös ne avecit kutsumatta, joita emme ole edes tavanneet. Ainoana poikkeuksena erään sukulaisen tuore aviomies, jota emme pitkän välimatkan vuoksi ole tavanneet. Miehen sanoin, emme me vain voi kutsua sinne kaikkia, vaikka kuinka haluttaisiin. Vierasmäärä yritetään pitää 70 henkilössä ja jo nyt listalla on 80 plus parit lapset.. Ainut ongelma on eräs ystäväni, joka ainakin tällä hetkellä on sinkku, mutta kuka tietää häiden aikaisesta tilanteesta. Hän ei tunne ketään muuta vieraslistalla olevaa henkilöä, joten tuntuu kurjalta kutsua hänet yksin, vaikka onkin sentyyppinen ihminen, että tutustuu nopeasti ja puhuu small talkia vaikka kenen kanssa.. nilmelwen sanoin, emme haluaisi alkaa tutustumaan uppo-outoihin ihmisiin kättelyjonossa.

Laitetaan tilaukseen siis iso kasa lunta ja -5 astetta pakkasta, kiitos! Mun ei auta nyt kun jännittää kirkon varausta 26.5 asti, silloin saa vasta varata tammikuun vihkiajat. Ärsyttää, kun ei saa lyötyä mitään varmaa sen osalta lukkoon, vaikken nyt tosissani jaksa epäillä, etteikö me saatais vihkiaikaa ja haluamaamme sellaista. Ei tammikuun alku voi olla kauhean suosittu, eihän??

Et onneksi. Mikä sai teidät päättämään juuri tammikuun vihkiajaksi? Meillä se on tämä eksoottinen Suomen talvi aussie-sulholle, sekä ajankohdan kätevyys, saatiin joulun pyhien ansiosta pitkät lomat siihen ja mahdollisuus raahata myös vähän sukua ja ystäviä mukaan täältä. Vähän kauhistuttaa, jos tammikuussa onkin kaameat loskasäät, pimeää ja kurjaa jne, mutta ehkä siitä selviää. Talvihäät ei koskaan olleet mulla haaveissa, mutta niinpähän tässä on moni muukin asia muuttunut.

Minä! Tammikuussa, 10.1.2015 juhlitaan meidän häitä! Tai tarkemmin avioliiton siunausta, sillä itse vihkiminen ja hääjuhla vol.1 tapahtuu jo joulukuussa 2014. Kahdet bileet, kahdet polttarit, totesi sulho

Mulle tulee turkoosit korkkarit, sellaiset joita voi pitää myöhemminkin. Oon valmis tilaamaan puvun netistä edullisesti, mutta kenkiin tahdon panostaa ja niille on käyttöä juhlien jälkeenkin. Tulevan Singaporen reissun suurin tavoite shoppailumielessä onkin korkkareiden metsästys.Ei haittaa, vaikka kengät maksais tuplat mekkoon nähden

Mua ei ihan kauheasti haittaa strippareiden läsnäolo, oonhan mä miesstripparin nähnyt lavalla itsekin, toki sinkkuaikoina. Ja tiedän miehen viettäneen työmaalla aikaa baarissa, jossa on tarjoilijoina näitä skimpies-naisia, eli vilauttelevat maksusta. En mä asian suurin fani ole, mutta tiedän ettei esim. noiden skimpie-naisten välttelyyn ole ollut realistisia vaihtoehtoja. Stripparit ja muu touhu tuntuu taas täällä Australiassa kuuluvan etenkin miesten polttareihin niin vakiona, että mun on ihan turha alkaa taistelemaan sitä vastaan. Samalla lailla niitä on ollut kaikkien sen frendien polttareissa. Katsokoon, pitäköön hauskaa jätkien kanssa, toivottavasti hommaavat hyvän stripparin! Mieeluummin hyväksyn asian ja teen ajatustyötä sen eteen ettei tarvitse pahoittaa mieltä tai nipottaa. Mä saan tahtoni läpi niin monessa muussa asiassa, että ihan turha lähteä haastamaan riitaa tai nolaamaan miestä tai itseäni tiukkapipona kaveriporukan eteen.

Täällä on pieni suvantovaihe menossa, paino pysyy siis samassa, mutta herkut kulkee sitä vauhtia kaapista suuhun, ettei mitään ylimäärästä pääse putoamaan. Täytyy tässä lomaviikon aikana kaivaa itsekuri taas esille. Työmatkapyöräily on sentään hyvällä mallilla, siitä tulee joku 80 km per viikko. Kyllä tämä taas tästä omin voimin lähtee. Maha on ollut superhyvässä kunnossa, joten en ala sen kanssa riskeeraamaan mitään yhtään millään dieeteillä tai kuureilla, vaan vähentelen vaan kaloreita alle kulutuksen syömisillä ja liikunnoilla. Ja tulee halvemmaksi

Nyt on kihlajaisista selvitty ja olipahan bileet! Meidän pihalle plus alakerran olohuoneeseen mahtui kevyesti se 50 ihmistä ja oli ihan sairaan hauska ilta! Aloitettiin viideltä ja jatkettiin viimesten kanssa aamukahteen. Boolia ja drinkkejä, paljon cocktailpaloja sekä iso, itsetehty kakku ja macaronseja. Tarjoilut maitti ja kivaa oli. Samalla myös hyvää treeniä ja esivalmistelua meidän aussie-häitä varten, sillä meinataan nekin juhlia kotosalla. Olin niin ylpeä miten hieno ja toimiva meidän uusi. oma koti onkaan ja oli ihana juhlia omissa tiloissa. Anoppi lainasi pöydille valkoiset liinat, ja kerättiin eri lähteistä lasiset booli+ viinilasit tuomaan juhlan tuntua ja viritettiin parituhatta jouluvaloa takapihan puskiin ja ruusukaareen tuomaan valoa ja fiilistä.

Kiitos Hirilore ja Maydreaming, mä olen myös edelleen ihan in löööv sormukseeni. Näin kahden viikon käytön jälkeen alkaa tuntua enemmän ja enemmän omalta. Liikennevaloissa meinas jäädä yks aamu vihreät käyttämättä, kun eräs ihaili sormustaan ratissa...

Hetken jo mietin että no siinä kyllä on todella Näyttävä sormus isolla ännällä, kunnes kävin vilkaisemassa kuvaa. Kyseessä taitaa kuitenkin olla 0.03ct sivukivet 0.3 sijaan - ja siis ihan hyvä näin, sormuksesi on todella kaunis. Eikä nuo 0.3ct sivukivetkään nyt ihan ennennäkemätöntä olisi, mutta suht vaatimattomiin suomalaisiin sormusstandardeihin verrattuna ehkä jo vähän "poikkeavaa" Hups, tosiaan jo 0.03 karaatia, pieni typo Ja kiitos kehuista, oon itsekin tosi tyytyväinen sormukseen! Onneksi ei tarvitse olla vaatimaton suomalainen, vaan toteuttaa kahden kulttuurin riemukirjoa ulkosuomalaisena

Mulla on iso käsi, joten oli luontevaa hankkia myös iso sormus runko on 4 mm leveä valkokultainen, ja painaa rapeat 10 g kun käytettiin siihen kolmen vanhan perintösormuksen kullat. Keskuskivi on iso, ja ympärillä on sitten 10 kpl 0.3 karaatin timantteja upotettuna runkoon. Siitä tuli just sellanen kun halusin sepän suunnittelemana, ja oon todella, todella onnellinen. Mihinkään siroon pieneen sormeen tää möykky ei sopisi, mutta omaan käteen näyttää sopusuhtaiselta ja kauniilta. Suorakulmion mallinen keskuskivi on ihana katseenvangitsija. <3 Kuvan lisäsin jo tonne toiseen ketjuun ei-timanttisormuksista.

Tässä vihdoin kuva mun kihlasormuksesta. Ei oo luonnossa noin pinkki, mitä kuvassa, mutta valo on näin illalla huono. Oikeasti sellanen hennon vaaleanpunainen.

Mulla on yksi tai kaksi vapaata ennen meidän siviilivihkimistä täällä kotona. Siinä ajassa pitäisi sitten saada osa tarjottavista kuosiin jne, ja valmistautua reissuun lähtöön. Vihkiminen on lauantaina, ja seuraavana perjantaina lennämme sitten Suomeen lomalle. Sitten on ihana 4 viikon tauko ennen avioliiton siunausta kirkossa ja isoja juhlia. Tämän jälkeen vielä viikko lomaa ja sitten takaisin arkeen. Yritän siis rentoutua ja lomailla tästä ajasta mahdollisimman paljon, onhan tämä samalla meidän häämatka, mutta myös hyödyntää vapaalla olemiseni hääjärjestelyihin. Onhan siinä varmasti vaikka mitä säätämistä, sulhasen puvun sovitus jne ja samalla toimia turistioppaina appivanhemmille ja treffata omia kavereita..

Ikä on vain numero. Ehkä suurin ero nykytilanteeseen ja Noonikseen 24-v on tyylikkyys ja bling blingin vähentyminen. Edelleen aion valkoiseen pukeutua, mutta vähemmän hörselöiseen. Jotain pitsistä, ei missään nimessä mitään kiiltävää satiinia, eikä mitään jumalatonta tyllivanne-hässäkkää. Vanhempamme haluavat edelleen auttaa kuluissa, joten annamme heidän auttaa. Täytyy vielä tuota pohtia, että kuka sitten kutsussa nimetään kutsujiksi. Todennäköisesti kutsussa lukee vain meidän nimet, mutta haluan keskustella asian ensin molempien vanhempien kanssa selväksi. Ei häissä ole onneksi ikärajaa hääparille, omakin ukkini meni kypsässä 75-vuoden iässä naimisiin.

Huhh, äsken just Aussien häämessuilta kotiutuneena on aika köyhä olo.. Me yritetään säästää mun puvussa, haluan kyllä kauniin mekon, mutta kieltäydyn maksamasta nelinumeroisia summia jostain, mitä käytän tasan kerran! Kengät haluan sellaiset, joita voin käyttää myöhemminkin. Koristelua ei onneksi paljon tarvitse, juhlapaikka on niin upea jo itsessään. Juomat Tallinnasta. Kutsut tehdään itse. Yritetään hyödyntää tuttuja jne, mm. valokuvauksen ja kukkien suhteen. Hääautona toiminee ihan vaan mun vanhempien musta auto. Häämatkassa tavallaan säästämme, sillä koko meidän 5 viikon loma Suomessa on se honeymoon, vaikka asutaankin vanhempien nurkissa suurin osa ajasta. Lennot oli toki kalliit, mutta me oltaisiin tultu jouluksi Suomeen jokatapauksessa, oli häitä tai ei. Kyllä tästä silti iso lasku tulee, ja päälle vielä toinen, pieni seremonia täällä Ausseissa..