Noonis_aussie

Meillä meni reilu $4000 meidän aussihäihin, 45 vierasta. Vihkiminen ulkona puistossa, juhlat meillä kotona cocktail-bileiden muodossa. Suurimmat menoerät oli catering-firma ruokatarjoiluun, viinat ja baarimikko drinkkeihin ja siviilivihkijä. Pukuun olis tietty kans voinu upottaa tonneja tonnien perään, mutta mä tilasin omani netistä. Tämä siis lännessä. Mun blogissa ja päiväkirjassa lisää meidän kaksista häistä.

Tässä omat sormukset, haettiin torstaina sepältä. Vihkiin oli ostettu 7 timanttia, mutta seppä olikin laittanut niitä 9.. kyseessä ei kyllä ollut mitkään suuret kivet, vaan 0.015 karaatin pikkublingblingit. Valkokultaa, pyöreät reunat ja painoa reilu 4 grammaa kaikkineen. Kihlassa taas on iso emerald-hiottu kunziitti keskellä ja 10 kpl 0.04karaatin timanttia reunoilla. Vihkisormus näytti myös tosi kauniilta itsekseen, ja niin tuun sitä töissä käyttämäänkin. Nyt täytyisi odottaa vielä pari kuukautta!

Susennai, meillähän on sitten sama hääpäivämäärä! Mä oon varannut jo ajan kampaajalle plus meikkaajalle samasta paikasta, samoin koekampaukseen ajan ennen joulua. Kukat tulee kaverin äidin kautta, ja ne onkin seuraavana to do-listalla. Ei ole vielä mitään mielikuvaa, millasen kimpun haluisin tai muita kukkia. Kaasoille tulee tekokukista tehdyt turkoosit rannekekukat, ne on työn alla nyt. Hommia riittää, etenkin kun sitä ennen olis vielä meidän Australian häät juhlittavana.

Tipzilla, suosittelisin enemmin ajamaan Queenstownista Milfordiin, jo itse ajomatka on huikea, ja tekemään kunnon puolipäivä-melonnan vuonossa. Risteily oli pieni pintaraapaisu vuonon upeudesta, vaikka hieno kokemus sekin. Ja tosiaan, Glenorchy on upea! Me yövyttiin siellä jossain rannalla freedom camping-meiningillä yks yö. Mulla on blogissa juttua meidän NZ-reissusta tän vuoden alusta, jos kiinnostaa (noonis.blogspot.com). Oli huikea reissu, vaikka ajomatkat oli ajallisesti välillä pitkiä. Wellington on ihana, Auckland sen sijaan varsin ankea city. Ylipäätään rakastuin Eteläsaareen paljon enemmän.

Mä olen koonnut lahjalista.netiin meidän Suomihäitä varten nyt toiveita. Hieman suomalaista designia, mikä mahtuis ees jotenkuten matkalaukuissa takaisin kotiin, ja parit lahjakortit minihäämatkaa varten (2 yötä Turussa, sehän on stadilaiselle kun ulkomaille menisi ). Aussihäitä varten ollaan koottu vinkkejä paikallisen Stockan lahjapalveluun, ja sitten juhlassa on myös Wishing Well, aussien tapa ohjata rahalahjat kauniisti ja sievästi pieneen pahvi"kaivoon" juhlapaikalla. Usein korttiin kirjoitetaan joku toivomus, ja monet parit laittaa kuoren ja kortin kutsun mukana tähän Wishing Welliin! Mä en tiedä, mennäänkö ihan niin pitkälle...

Hassu kysymys.. meillä on ollut täysin yhteiset rahat ja vain yksi tili talon ostosta lähtien, jo ennen kihloja. Yhdessä siis maksettiin kihlasormus ja yhdessä maksetaan vihkisormuksetkin, niinkuin kaikki muukin. Ei ole mun ja sun rahoja, vaan on meidän rahat ja yhteiset tulot, jotka ovat vuorotellen olleet erikokoiset. Yhdessähän tässä on tarkoitus elämää jatkaa eteenpäin, joten yhdessä hoidetaan rahajututkin eikä ole toistaiseksi tarvinnut kinastella rahasta, kun molemmilla on samat sävelet asioiden tärkeysjärjestyksessä.

Mulla on tiedossa ajankohdat jo etukäteen ihan käytännön syistä. Täällä Aussilassa ei voida jättää koiraa yksin, ja vuorotyön takia on pakko pyytää vapaat ennakkoon polttareiden ajalle. En usko, että kaaso ja kaksi polttareihin osallistuvaa kaveria töistä tämän ohi juonisivat mitään. Suomessa taas viikonloppuja on rajatty määrä ja niistä menee yksi saapumis-jetlagissa, yksi joulun jälkeen mökillä ja yksi sitten häiden jälkeen, joten kahdesta vaihtoehdosta sumplittiin kaasojen kanssa parempi, jotta voin alkaa suunnittelemaan muuta reissuohjelmaani. Olen antanut listat ihmisistä, joiden toivoisin pääsevän polttareihin, mutta muuten en halua tietää järjestelyistä mitään. Toki kaasojen kanssa vähän juteltiin mistä tykkään ja mistä en, mutta ei muuten. Jos tilanne olisi toinen ja asuisin pysyvästi Suomessa, olisi yllätysajankohta aika ihana, vaikkakin vaikea järkkää.

Mulla on aika iso kihlasormus, ja en pidä sitä koko ajan. Oli alusta alkaen tiedossa että töihin en ota sormusta (sairaanhoitaja), ja koska pyöräilen duunimatkat, ei sitä ole järkeä pitää edes töihin mennessä. Kotona en usein laita sitä sormeen illalla töiden jälkeen jos ollaan vaan kotona, varsinkin jos tiedossa on kokkailua jne. Aina keittiössä otan sormuksen, kuten muutkin korut pois käsistä ennen ruoanlaittoa, samoin siivotessa, puutarhassa touhuillessa tai esim. suihkuun. Kestää kauniimpana pidempään, pysyy hyvänä ja käsihygienia on mulle ainakin tärkeä töissä ja keittiössä! En myöskään nuku sormus kädessä, enkä nukkuisi vaikka olisi vähemmän ulokkeellinen, haluan että iho saa hengittää.

Huhhhuhhh, mitä tekstiä Meillä kukat on ehkä yksi iso säästökohde. Aussihäissä käytetään hyväksi anopin pihaa, sieltä siis valkoisista ruusuista kimppu mulle ja vieheet pojille ja muista valkoisista kukista pöytäkoristeita. Suomessa taas kaverin äiti, floristi, on lupautunut avuksi. Tammikuu ei ole mikään suurin kukkasesonki Suomessa, joten ajatuksena on jotain todella simppeliä ja sitten yksi asetelma buffet-pöytään. Heittokimppua ei tule, heitän sen oman kimppuni. Mitä sitä säästelemään, kun lähdetään Suomesta pois heti viikon päästä häistä.

Meidän aussie-häihin tulee itsetehtyä mulperihilloa lahjaksi. Pihalla kasvaa iso mulperipuu ja viime vuonna opettelin hillonkeiton taidot ja nyt pitää sitten pistää osaaminen testiin ja keitellä reilut 40 purkkia hilloa Onneksi puu tuntuu antavan ihan valtavasti satoa ja viime vuonnakin tuli jokju 20 purkkia plus arkkupakastin puolilleen marjoja, joten eiköhän tässä yhdet häähillot saada kasaan! Kannet koristellaan teemaan sopivalla turkoosilla nauhalla ja kylkeen joku maininta päivämäärästä ja meidän nimistä, sekä tietty mitä hilloa purkissa on.. näin yhdessä häälehdessä hauskat Spread the love-nimilaput jollekin itsetehdylle hillokkeelle. Suomen häihin pitää keksiä jotain muuta, kun ei tuo hillojen mukana raahaaminen onnistu

Mä olen myös saanut kutsun pelkkään hääjuhlaan, ja todellakin menin paikalle! Pari vihittiin pienessä, intiimissä luolassa jonne mahtui vain kourallinen vieraita, eli lähinnä perheet, ja juhla oli sitten viereisellä rannalla. Ei olisi tullut mieleenkään loukkaantua, olin vain iloinen että pääsin mukaan juhlimaan ystäväni suurta päivää. Kutsussa ilmoitettiin, ettei lahjoja tarvitse tuoda, me hommattiin miehen kanssa pieni, mutta merkityksellinen juttu plus kortti jokatapauksessa. Oli ihana päivä.

Jei, me saatiin se haluamamme vihkiaika, haluamastamme kirkosta! Jippii! Mun ihana isäpuoli oli jonotellut kirkkoherranvirastossa kaikkien morsmaikkujen keskellä, kun en itse täältä kaukaa päässyt..

Mä tilaisin juuri inweddingdress.comista omani, ja laitan kyllä kokemuksia sitten, kun puku joskus saapuu. Peukut pystyyn!