Avioon päästiin todella kauniina päivänä ja kokonaisuus oli oikein ihana, mutta: -Huulikiilto jäi kotiin (eipä sitä juuri tarvittukaan) -Kanttori oli myöhässä, onneksi asui lähellä -Kukaan ei video- eikä valokuvannut bestmänin alkupuhetta -Menin väärään paikkaan morsiamenryöstössä tai karkaamisessa tässä tapauksessa, enkä siis kuullut mitä sulhaseni loruili -Anoppi kaatoi meitä halatessaan mehulasini päällemme, mutta onneksi pukuun ei jäänyt tästä juuri mitään jälkeä. Tapaus jäi (tietysti) harmittamaan varmasti molempia osapuolia, mutta minä päätin ajatella sitä kasteena uuteen sukuun ja äkkiä se ei tunnukaan enää niin ikävältä. -Rannekoruni tarttui pukuuni repäisten siihen ikävän jäljen Päivästä selvittiin kuitenkin kunnialla