Minna J

Suunnilleen sama budjetti kuin teillä, ja maksettiin kaikki sitä mukaa kun kuluja syntyi (eli kaikki oli maksettu h-hetkeen mennessä). Bileet siis mitoitettiin sellaisiksi että pystyisimme ne maksamaan, en olisi osannut nauttia olostani juhlissa jos laskut olisivat jääneet pään päälle leijailemaan...

En ole laskenut tarkalleen, mutta veikkaisin että maksoimme jotain n. 2500 euroa noin 50-60 hengen iltabileistä (ei sisällä häämatkaa tms, vaan itse juhlien kustannukset). Siitä summasta en kadu senttiäkään, päinvastoin jos tekisin homman uudelleen niin käyttäisin vähän enemmän rahaa siihen että joutuisin itse tekemään vähän vähemmän. Olin nimittäin todella ylityöllistetty (mm. laitoin kaikki ruuat), mikä ikävä kyllä vaikutti koko päivän fiiliksiin. Hyvät bileet kyllä saatiin tälläkin budjetilla, mutta hintana oli se että tuli järjetön kiire enkä ehtinyt esim. kunnolla laittautua (morsiamen pukeutuminen, meikkaaminen, kampaaminen yhteensä 15 minuuttia...).

Meillä hössötystä ei ollut niinkään sen takia että olisimme kuvitelleet hääjuhlan olevan elämämme hienoin päivä jonka täytyy olla täydellinen, vaan siksi että yritimme hoitaa homman mahdollisimman pienellä budjetilla ja kiusaamatta ystäviä nakituksella. Sellaista hössötystä siis oli jonkin verran, että ravasin ympäri kaupunkia etsien edullisia pöytäliinoja ja edullisia vuokra-astioita ja helpoimmin itse tehtäviä mutta silti jollain lailla tavallista bileruokaa parempia tarjoomuksia jne. Mitään askartelua meillä sentään ei ollut, koristeena vain kynttilöitä ja ruusuja. Pahinta hössötys oli tietysti viikkoa ennen juhlia, jolloin en ehtinyt tehdä töiden lisäksi juuri mitään muuta kuin ajella ympäriinsä kanniskellen loputtomia juomakoreja ja laatikoita, valtavia ruoka-ainekasoja ja kaiken maailman kamaa - eihän niitä voinut kovin paljon etukäteen kotiinsakaan ottaa tilaa viemään, ja ruuan kanssa piti olla tarkkana että kaikki saatiin säilymään. En pidä tuota hössötystä "turhana" juhlien onnistumisen kannalta, mutta kylläkin pidän sitä kohtuuttoman raskaana morsiamen duuniksi. Häitä edeltävä viikko oli inhottava ja myös itse juhlista oli paikoitellen vähän hankala ehtiä nauttia, kun oli sielläkin aika kiire. Joten jos saisin tehdä asiat uudelleen niin järjestäisin suunnilleen samanlaiset häät mutta käyttäisin vähän enemmän rahaa, eli ostaisin enemmän ruokia valmiina ja palkkaisin jonkun ulkopuolisen vastaamaan ruokien, juomien, astioiden ja roskien trafiikista juhlien aikana ja niiden jälkeen. Mistään valtavasta suunnitelmanmuutoksesta tässä ei edes puhuta, minulla oli vain vähän turhan optimistinen kuva omasta ehtimisestäni ja jaksamisestani. Jos hääjuhla olikin kaukana elämäni onnellisimmasta päivästä, se oli silti tärkeä päivä jonka eteen halusimme nähdä vaivaa. Etenkin miehelleni se oli varmasti jonkinlainen elämän kohokohta, päätös hänen (todellisille tai kuvitelluille) hunsvottivuosilleen. En siis jättäisi juhlia väliin tai karsisi niitä vaan päinvastoin tekisin ne vähän "isommin", edes sen verran että minulle olisi jäänyt enemmän kuin varttitunti aikaa laittautumiseen ennen juhlien alkua.

Olisin - vuokrannut juhlatilan aamusta asti (meillä oli iltajuhla, ja sitä ennen vain pari tuntia aikaa järjestellä paikkoja) - mennyt kampaajalle laitattamaan tukkani - palkannut jonkun "projektipäälliköksi" huolehtimaan, että oikea musiikki soi oikeaan aikaan illasta, järjestämään että kaikkia eri juomia on jatkuvasti kylmässä ja riittävästi tarjolla, vähän korjailemaan pahimpia sotkuja jo illan aikana pois jaloista jne. Minulla ei ole sydäntä velvoittaa ystäviäni tärkeänä päivänä olemaan vastuussa tuollaisista asioista, joten päädyin höösäämään aivan liikaa itse. - tuhlannut vähemmän rahaa alusvaatteisiin (joihin meni enemmän rahaa kuin itse pukuun, vaikka niitä ei oikeastaan kukaan juuri nähnytkään, enkä todennäköisesti tule myöskään käyttämään kermanväristä korsettia enää ikinä)

Olen lopulta oikein tyytyväinen. Se ei ollut sikäli yhtään itsestään selvää, että sormus oli miehen tekosia, enkä ollut nähnyt sitä etukäteen. Tämä oli miehelle tärkeää, joten suostuin siihen vaikka kaverit huusivat että olen aivan sekaisin kun luovun päätäntävallasta tässä nimenomaisessa asiassa. Sentään en voi väittää että asia olisi mennyt ongelmitta: mies ei ollut tullut ajatelleeksi että vihkisormuksen pitäisi sopia yhteen kihlasormuksen kanssa, joten kihla meni minulta sitten kokonaan uusiksi. Mallit eivät sopineet yhteen (kihla oli pyöreäreunainen ja melko litteä, vihki on flakka ja selvästi paksumpi), eivätkä kullan sävyt sopineet yhteen (kihla oli jotenkin keltaisempi, vihki vähän punertavampi). Myös itse vihkisormusta täytyi vähän korjailla, sillä ensinnäkin se oli aivan liian iso (en tajua miten se on mahdollista, sillä miehellä oli kyllä mallina sopivan kokoinen sormus - hän oli kai päättänyt ottaa "varmuuden vuoksi" isomman, tai jotain muuta miehen logiikkaa) ja toiseksi mies oli kaiverruttanut siihen väärän päivän (minä halusin sen päivän jolloin oikeasti menimme naimisiin maistraatissa, mies oli valinnut sormukseen bileiden päivän). Mutta kaiken tämän sähläyksen ja turhan rahanmenon jälkeen olen todella onnellinen sormuksestani ja rakastan sitä todennäköisesti enemmän kuin jos olisin itse ollut sitä valitsemassa. Se on vähän niin kuin lasten päiväkodissa askartelemien savimöykkykynttilänjalkojen kanssa - ei se virheetön suoritus vaan se suuri tunne.

Ehkä se sitten vaikka 10-vuotishääpäivälahjaksi suostuisi sellaiseen amerikkalaistyyppiseen "valojen uusimisseremoniaan"? Voisitte kutsua koko köörin uudelleen juhlimaan romanttisella teemalla.

Häiden jälkeinen syvä onni siitä että se on ohi ja saa keskittyä elämään elämäänsä, pikemminkin.

Meillä se taas kuvitteli, että kakku 70:lle maksaa parikymmentä euroa ja että tuhannella eurolla pitäisi saada juhlapaikka (Hki), kukat jne. ja täydet ruuat ja laadukkaat juomat koko jengille. Pikku kulta. (Mä en muuten vieläkään ole ihan varma mikä viehe on, mutta onneksi ei enää tarvitsekaan tietää, kun häät ovat jo ohi...)

Siivottiin (oltiin laitettu ruuat itse, ja kotona oli sotkuista), tiskattiin (oltiin vuokrattu astiat, ja ne piti palauttaa puhtaina), pakattiin (oli ollut niin kiire ettei muka oltu ehditty ennen häitä) ja lähdettiin krapulaisina ja RÄTTIVÄSYNEINÄ häämatkalle. Eipä pahemmin seksiä harrastettu häämatkan ekoina päivinä. Nukuttiin, nukuttiin, nukuttiin......... mutta oli ihana loma, eikä kaiken tuon itsetekemisen jäljiltä ole myöskään musertavia laskuja maksettavana hääjuhlasta. Mitään en tekisi toisin!