Hei! Kirjoittelenpa minäkin oman kokemukseni tähän ketjuun. Aiemmin minulle oli itsestään selvää, että haluan laadukkaan valkokultaisen kihla/vihkisormuksen. Keltakulta ei värinä sovi minulle enkä hopea vaihtoehtona käynyt edes mielessä. Edellisen kumppanin kanssa sitten hankimmekin nämä valkokultaiset komistukset ja pulitimme niistä sievoisesti. Sormukset ostettiin merkkiliikkeestä ja sisäpintaan tuli useita leimoja laadun takuuksi. Kartoitimme kaikki kaupungin liikkeet ja sepät, hankimme tietoa, jotta varmistuisimme sormusten sekä valkokullan laadusta. Muistelen, että oma 5mm sormukseni tuli maksamaan 550 euroa ja silloisen sulhon vielä paljon enemmän kun otti tietysti paksumman sormuksen. Sormukset olivat kauniit ja mieleiset, mutta materiaalina eivät selvästikään mitään ihmeainetta. Muutamassa kuukaudessa niihinkin tuli naarmuja ja lommoja. No suhdekin sitten loppui. Nyt kun kihlautuminen tuli taas kohdallani ajankohtaiseksi aloin miettimään tuolle valkokullalle vaihtoehtoa. Päätin ottaa paremmin selvää hopeasta ja se kannatti. Tiesin kyllä kullan nimiin vannojien ja monien kultaliikkeiden nihkeän suhtautumisen asiaan. Hankin ensin etukäteen tietoa hopeasta metallina ja sen käyttäytymisestä sormuksissa. Ilmeni, että kyseessä on varsin kelvollinen metalli ihan elinikäiseksi kihlasormukseksi asti. Seuraavaksi lähdin kierrokselle kultakauppoihin vähän testaamaan mitä niissä hopeakihloista sanotaan. Monessa liikkeessä alkoi välitön väninä ja puhina hopean kelvottomuudesta. Kultaahan sen nyt olla pitää. Oikein juuta eikä jaata ei osattu sanoa kun koitin kysellä tarkempia perusteita. On kuulemma niin kovin pehmeää ja "ei se vaan onnistu" -tyyliin. Aikani kierreltyäni ja kuulosteltuani havaitsin, että aina jos liikkeessä oli seppä paikalla tuli asiallista ja informatiivista palvelua. Hopea sopii hienosti ja toki onnistuu, sepät totesivat. Kirkkonummelta sitten löytyikin mukava RMV-koru, jotka takovat itse hopeisia sormuksia. Valmiinakin löytyi monia malleja ja kokoja. Kun sitten sain oman sormukseni käteeni en voinut kuin hämmästellä miten paljon sen muistutti sitä hiivatin kallista aiempaa valkokultasormustani. Eikä tarvitse rodinoida tai pelätä värin vaihtumista, eikä kyllä ylen määrin hukkumistakaan kun hinta oli niin säädyllinen;) Aivan ihanan luonnollisen ja kauniin värinen, sopi minulle täydellisesti. Palvelu liikkeessä oli myös moitteetonta, mistä jäi erityisen hyvä mieli. Hoito-ohjeena oli, että välillä voi käydä kiillottamassa jos haluaa. Toivottavasti tarinastani on apua hopeaa harkitsevalle. Tällaiset seikat kumminkin opin tässä prosessissa. Hopeaa, kuten muitakin metalleja on montaa laatua. Kotimaisten kultaseppien valmistamien hopeasormusten lisäksi esim. Aurialla on kiva hopeakihlamallisto. Merkki kumminkin maksaa siinä himpun extraa. Sepältä saat juuri mieleisesi parhaimmillaan puoltakin halvemmalla. Se, tummuuko hopea käytössä, riippuu paljolti ihon PH-arvosta. Eli jollakin voi luontaisesti alkaa tummumaan johtuen ihon happamuudesta. Hopea todella on kultaa pehmeämpää, mutta oikein valmistettuna siitä saa loistavan käyttösormuksen, joka ei mene mutkalle. Jos haluaa hopeasormukseensa aitoja timantteja, näyttää Suomessa olevan vähän huonommin vaihtoehtoja, mutta amerikoista esim. löytyy kauniita mallistoja. Itse harkitsen tuon sileän kihlan kaveriksi ohutta valkokultaista rivisormusta, mutta katsotaan jos löydän kivan hopeisen. Suosittelen siis lämpimästi hopeaa sormuksen materiaalina ja kehotan olemaan säikähtämättä kultaliikkeen tympeiden tätien ininöitä ja väninöitä. Hankkikaa tietoa niin teitä ei päästä johtamaan harhaan;)
