Oonko mä ainoa joka aattelen, että eka avioliittoni ei ollut millään tavalla hävettävä asia, virhe tai huono juttu? Me vaan kasvettiin niiin erilleen ja todettiin, että parempi etsiä onni jostakin muualta parisuhteen muodossa. Olen edelleen exäni kanssa tosi upeissa väleissä, meillä on ihana yhteinen lapsi ja exäni tanssi itse juuri toisia häitään ja toivon itse tekeväni samalla tavalla tulevaisuudessa. Nykyisin parisuhdekäsitys on muuttunut ja ihmisten pitäisi kiriä ajatusta siitä, että parisuhteita on lyhyitä ja pitkiä ja kaikki on kokemuksena arvokkaita, vaikka ne olisivatkin virheitä. MISSÄÄN NIMESSÄ!!! En tällä mitätöi teidän huonoja avioliittokokemuksia ja sitä tunneta, että se oli ns. virhe. Ymmärrän ettei aina onnistu ja on erilaisia elämäntilanteita. Pidän itteäni harvinaisena tapauksena ja onnekkaana.
