Vaimo vm.2014

Minä en halua suudella altarilla. Pappi kysyi, että suudellaanko me, mutta kieltäydyin. Suudellaan sitten kirkon portailla, kun tullaan ulos kirkosta.

Meille on tulossa n. 85 aikuista ja 6 lasta. Just tehtiin superalkoon tilaus ja appiukko menee noutamaan. Jottei mikään loppuisi kesken, tilattiin reilusti juomaa. Koska emme ole lasiin sylkijöitä itsekään, ei haittaa, vaikka jäisi yli. Viina ei hetkessä happane. Tilaus: -Kuoharia 24 pulloa. Yli jää, mutta juon sitä mielelläni kesällä, joten ei haittaa. Lisäksi sitä voi juoda vielä vaikka yöllä loppuporukan kanssa. -22 ltk olutta -10 ltk siideriä -8 ltk lonkeroa -24 pulloa punkkua + 24 pulloa valkkaria - 4 litaa viskiä aveciksi ja 4 litraa likööriä aveciksi - booliaineet 60 litraan boolia. - Lisäksi limutölkkejä muutama laatikko Rahaa näihin uppoaa rapia tonni. Pitäisi kyllä kaikella järjellä riittää erittäin hyvin. Viime kesänä miehen 30-v. juhlissa meni samaista boolia 15 litraa, olutta 4 ltk + siiderit päälle (en muista määrää). Paikalla oli n. 15 ihmistä.

Olisin kovasti halunnut, että mies ottaa minun sukunimeni. Meitä on jäljellä 7, joista suvunjatkamisikäisiä minä, siskoni ja veljeni. Mies ei kuitenkaan halua vaihtaa omaansa pois (sukunimestä on aika tavalla hyötyä urakehityksen kannalta). Mutta onneksi ei myöskään oleta minun ottavan hänen nimeään, joten omillamme jatketaan.

Olen nähnyt molempia tapoja, ehkä saattaminen on yleisempää. Tai sitten nuo tv-häät vaan vääristää mielikuvaa. Me aiomme kuitenkin kävellä alttarille perinteikkäästi yhdessä, kuten meidän vanhemmat ja isovanhemmatkin on tehneet.

Tällä viikolla varattiin viimein kirkko ja juhlapaikka, ja nyt ahdistaa. Onko juhlapaikka sittenkään hyvä? Mitä jos tuleekin liian ahdasta istua? Onko se ruma ja tyhmä jne. Argh, pää hajoo. Mä tahtoisin niin kovasti et tulee kivat juhlat ja en oo ennen yksin järjestänyt isoja juhlia. Ahdistaa.

Minä ainakin haluan tietää, mikä paketti on tullut keltäkin. Pitää antaa kaasolle teippirulla käteen, että saa heti tuoreelta teipata kortit kii lahjapakettiin. En halua, että kortit eroaa lahjasta. Sitä en tiedä, että avataanko me lahjoja vai ei. Osassa häissä on avattu, osassa ei, joissa olen ollut

Mä en voi valita Päivä vain ja hetki kerrallansa (virsi 338), oli se miten kaikkien tuntema tahansa. Tuntuu, että kaikki hautajaiset, joissa mä oon ollu, niin niissä veisataan 338. Viime kesänä ystävän häissä kyseinen virsi ja sen lisäksi Soi kunniaksi luojan (joka on jotenkin surumielinen ja laahaava säveleltään) ja sekin on laulettu ainakin kahdessa muistotilaisuudessa, joissa oon ollu. Lipsautin tietysti siinä kirkon penkillä, että "Näähän on hautajaisvirret.", onneksi sen verran hiljaa kuitenkin, että vaan mies ja kaveri vieressä kuulivat. Ja en kyllä saanut niitä veisatessa mitään iloista fiilistä itselleni. Suoraan sanottuna omalla kohdallani ne latisti koko vihkimisen (no pappikaan ei kyllä puheineen ollut mun makuun) ja mä kun yleensä tykkään laulaa virsiä ja pääsen oikein fiilikseen veisatessa. Mutta jokainen tietysti valitsee itselleen sopivat virret.

Ei saa loukaantua, mutta miksi monet ajattelevat, että morsiamen saattaminen, kaasona oleminen jne. on ihan maailman isoimpia kunniatehtäviä. En minä ainakaan koe nousevani morsiamena yhtään sen korkeammalle pallille, että kenenkään pitäisi väen vängellä mua miellyttääkseen tehdä jotain mistä ei tykkää tai kokea jotain asiaa kunnia-asiaksi. Tässä tapauksessa äiti luultavasti ei kokenut asiaa luontevaksi ja kieltäytyi. Hyvä niin, ei kenenkään pidä tehdä mitään sellaista, mistä ei pidä, ede morsianta mielyttääkseen.

Mä en ole koskaan ollut häissä, joissa morsiusparilla ei olisi ollut omaa pöytää. Eikä se minusta koskaan ole ollut "dorkan näköistä". Me ei olla vielä istumajärjestystä tehty, mutta luultavasti oma pöytä. Appivanhemmat on eronneet, niitä ei voi laittaa samaan pöytään. Enkä muutenkaan jaksaisi istua miehen sukulaisten kanssa. Ihan ok tyyppejä, mutta rasittavia.

Meillä ei kihlasormuksia ole, mutta vihkisormukset tulee molemmille. Meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat, joten sen tililtä vihkit ostetaan, kumman tilillä on enemmän rahaa. Eli luultavasti mun.

Vieläkö tälle palstalle saadaan elämää? Muita ensi kesän Vihdissä vihittäviä?

Olen ajatellut, että maksan itselleni ja kaasolle matkan Tallinnaan (kaaso ei ole koskaan ollut Tallinnassa, vaikka muuten matkusteleekin ahkerasti). Siellä sitten mennään yhdessä johonkin hoitoon ja syömään. Minä kustannan hoidon, syömisen ja matkan. Vielä en ole päättänyt, että olisiko se ihan päivämatka vaan vai jäädäänkö yöksi. Toki joku pysyvämpi lahja olisi kiva (koru tmv.), mutta ihan hulluna ei ole rahaa laittaa. Toki voisin ostaa jonkun "halvan" korun, esim. ei mikään Kalevala koru, joka olisi se pysyvämpi muisto, mutta enemmän satsaan tuohon matkaan.

Häät 2014 kesällä. Minä olen silloin 29-v. ja mies 31-v. Yhdessä ollaan oltu 9 vuotta.

Pidän luultavasti oman nimeni, koska se on harvinainen (6 ihmisellä minun lisäkseni on se sukunimi) ja erikoinen. Jää ihmisten mieleen. Se on myöskin osa minun omaa identiteettiäni. Miehellä on nätti sukunimi, mutta en erikoisemmin välitä miehen sukulaisista ja en suoraan sanottuna halua kantaa heidän sukunimeään. Miehen sukunimi on myös työpiireissäni todella tunnettu, enkä halua alkaa selittämään sukulaisuussuhteitani ihmisille. Varsinkin, kun olen saanut jo vähän omallakin sukunimellä tunnettavuutta. Mies ei taas halua vaihtaa sukunimeään pois, koska on samalla alalla töissä ja hänelle sukunimi on tietysti etu (olisi se kai mullekin, mutta koen sen riesaksi). Molemmat olemme ihan fine asian kanssa. Lapsien sukunimiasiaa ei olla hirveästi mietitty. Haluaisin antaa oman sukunimeni, koska se on niin harvinainen ja jollain tapaa haluan liittää sukunimen avulla lapset vahvasti minun ihanaan ja rakastavaan sukuuni, enkä miehen kylmään ja itsekeskeiseen sukuun.

Ollaan puhuttu vuosia naimisiinmenosta, kosinnastakin. Mies löi aina jarrua: ei ole rahaa, opinnot kesken, hän haluaa vakaammat tulot ennen häitä jne. Tänä kesänä alkoi mennä hermot aivan lopullisesti. Muutaman kerran vihjasin, että kosinta olisi kiva juttu, mutta ei sitä koskaan tullut. Sen sijaan mies alkoi yksi ilta tehdä vieraslistaa. No siitä se häiden suunnittelu sitten alkoi. Olen vähän pettynyt, etten kosintaa saanut.