Suli

Avioehto oli tarkoitus tehdä hyvissä ajoin ennen häitä, mutta lopulta teimme sen vasta häiden jälkeisellä viikolla. Olen iloinen että se on nyt tehty ja siltä osinkin asiat on saatettu valmiiksi.

Jippiii osasin, sain kuin sainkin kuvat tänne - vaikka ei nämä nyt sitten lopulta tekokukkia ollutkaan. Liveä kukat oli valkoisia, salama tuo jostain syystä niihin keltaisuutta, joka ei livenä tullut esiin. Muokkaus. Siisrin yhden kuvan hääkimppu-osioon...

Muuten hyvä, mutta kippuroin nyt teknisten ongelmien kanssa etsien ohjeistusta mitens ne kuvat nyt lisätäänkään.....

Heh... ei ole vielä kuvaa. Taidankin nyt illan aikana yrittää jotenkin saada sen tänne. Pakko sanoa, että kannatti esittää idea floristille ja malttaa, jotta löysin sellaisen joka oikeasti innostui asiasta. Kimppu oli hauska ja ehkä enemmän kuin osasin itse kuvitella. Joten kiitos Kinuskimansikka patistelustasi

Nyt kun häät on takana, niin tässä budjettimme ja sen toteuma. Alun perin laadittiin mahdollisimman realistinen budjetti kaksiosaiseen hääjuhlaamme. Osa 1. Vihkiminen ja häälounas vanhempien ja lasten(+heidän kumppanit) kanssa yht. 12 hlöä. Osa 2. Hääjuhla, illallinen (+kahvi+yöpala) lasten ja lähimpien ystävien kanssa yht. 38 hlöä Ap. budjetti oli 6 260 euroa, mutta tavoitteenamme oli että kiva olisi jos 5000 riittäisi. Lopulta ilman nuukailuja kokonaiskustannukset jäi muutamia euroja alle 5000 eur (Yllätyin todella). Iltajuhlan osalta kustannukset oli n. 120 eur/hlö. Budjetissamme ei ollut hääautoa, häämatkaa tms., koska ne ei tässä kohtaa olleet ajankohtaisia. Sormusten osalta aikaan panostimme kihlasormuksiin, vihkisormus tuli ainoastaan minulle. Vihkini on kuitenkin pelkistetty sileä 4mm:n sormus, jonka tehtävänä on ainoastaan olla pelkistettynä koruna kihlan rinnalla. Less is more. Noin kihla tulee esiin pelkistetyssä kauneudessaan. Iloinen olen siitä, että panostimme pitopalveluun, koska se oli onnistunut valinta. Kustannuslajeittain eniten säästöä tuli otsikon "Pukeutuminen ja kaunistautuminen". Olimme budjetoineet siihen n. 2000 euroa, mutta pienten onnenkantamoistenkin johdosta tuosta jäi osa käyttämättä (esim. mies haki puvun vasta välipäivinä ja iloiseksi yllätykseksi myös pukuliikkeessä oli joulu ale -50% )

Nyt ne toiset häät on takana. Oli ihanat häät, hyvä tunnelma ja jäi eritäin kauniit muistot . Samoin kyllä jäi ensimmäisistä häistä avioituessani hyvin nuorena. Kumallakin kertaa olen ollut umpirakastunut, mutta toista kertaa edelsi vuosien pohdinta. Tai oikeastaan en edes ajatellut avioituvani uudelleen, mutta sitten jotenkin monen mutkan kautta koine olevani valmis ja halusinkin tätä. Mies olisi avioitunut jo vuosia aiemmin, joten olen kiitollinen ettei hän kuitenkaan mitenkään painostanut minua vaan jaksoi odottaa. Häät oli kauniit ja liikuttavat. Liikutus oli kyllä käsillä koko illan sekä itsellä että vierailla. Itkettiin ja naurettiin. Hääjuhlasta jäi niin kaunis muisto että se kannattalee ja ilostuttaa minua osaltaan vuosia.

Tullin kaffe - ei kommnetoinut tarjouspyyntöä mitenkään. Fresco ravintolat - välillä todella hyvää ja välillä aivan kamalaa ruokaa. Laatu valitettavasti vaihtelee Klapsakka- ok ruoka ja pitää yhteyttä asiakkaaseen HoviSales - upea ruoka ja hyvä yhteydenpito Muista ei kokemusta, kaksi jälkimmäistä minusta aika varmoja valintoja.

Koen asian samoin kuin Tipzilla ja Kinuskim. Hieman OT, mutta kerrottakoon että minulle oli itsestään selvää etten missään tapauksessa halua mitään kaasoa toista kertaa avioituessani. Juuri ennen häitä sitten huomasin, että oikeastaan minulla on ollut monta kaasoa. Henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita ja iloisen uteliaita häiden ja niden valmistelun suhteen. Joten lopulta kaasoilua tapahtui aikakin seuraavin osin: - Häiden konseptia testasin sisarellani =Konseptikaaso - Yksi ystäväni oli erittäin innostunut hääkimpuista, minkä innoittamana hankin hääkimpun ennakkosuunnitelmista poiketen =Kukkakaaso - Kaksi oli aina kiinnostunut kaikesta =Tunnelmakaasot - Yksi hurahti pukeutumisideoihini ja auttoi minua kankaan valinnassa=Hääpukukaaso Eli vaikkei mitään virallisia kaasoja ollut, niin osaltaan ystäväni toimivat kuitenkin kaasoillen ollen näin "epävirallisia" kaasoja. Eli kyllä se kaasoilu ja kaason rooli lähtee sieltä kaasoista ja heidän innostuksestaan. Tuosta intoilusta morsian on tietysti äärimmäisen ilahtunut. Se mitä kaasot tekevät, sen he tekevät sydämestään, ystävyydestä ja innostuksesta.

Päätimme hääpäivän syksyn alkaessa n. 4 kk ennen hääpäivää, joka on ensi lauantaina -eli ylihuomenna Heti hääpäivän sovittuamme 1) päätettiin häiden formaatti ja se, keitä kutsutaan 2) Formaatin päättämisen jälkeen teimme lay outit kutsuille, pöytäohjelmalle,paikkakorteille, pöytökartalle ja kiitoskorteille. 3) Kutsut ja pöytäkortit realoitui heti myös fyysisesti. Samoin kirjoitettiin kuoret niin kutsuihin kuin kiitoskortteihin. 4) Pöytäohjelma tehtiin heti, kun saatiin pitopalvelulta menu (pitopalvelun tarjous otettiin siis myös heti kun hääpäivästä sovittiin). Samoihin aikoihin tuttu toi Tallinnasta juomat. 5) viikon sisällä oli varattu kirkko, hääpaikka ja hankittu pöytäkotisteet. 6) sitten tulin "tänne" ja huomasin paljon uusia tarpeita 7) viikko tänne tulon jälkeen tehtiin hääkarkit (tsoin suklaa ei käynyt säilyvyyden takia- onneksi mies halusi kovia karkkeja) 8) itsenäisyyspäivän aikaan kävin ompelijalla ja hain asun juuri ennen vuodenvaihdetta (pieniä korjauksia tehdään vielä ja haen asun huomenna) 9) mies osti puviun välipäivinä 10) Tänään tulostin lopullisen pöytäkartan ja huomenna illalla koristelemme paikan. 11) Ennen joulua innostuin vielä hääingosta ja duunasimme sellaisen.

Tämä hääparin yhdessä saapuminen on kulttuurissamme se perinteisin tapa. Tosin jenkki-tapa, jossa isä luovuttaa "omistamansa ja huollettavana olevan tyttären" tulevan aviomiehen "huollettavaksi ja vastuulle" on yleistynyt Suomessa reippaasti viimeisen 20-vuoden aikana. Eli on erittäin suomalaista, perinteistä ja yleistä, että hääpari saapuu alttarille yhdessä (varsinkin, jos morsian on jo itsenäinen suhteessa lapuuden kotiinsa).

Tampereen morsiusgalleriassa oli ainakin tosi hyvin sovitettavaa tämmöselle 169/95-kokoiselle. Eihän se tietysti ole Helsingin lähellä, mutta junat kulkee eikä yuo ole autollakaan kuin puoltoista tuntia. Niillä oli joku tarjouskin että maksavat junaliput jos ostaa puvun heiltä? Harmi ettei mulle tullut Morsiusgalleria mieleen aiemmin. Tultiin miehen kanssa just eilen Pirkanmaalta joulunvietosta, joten kotimatkalla olisi ollut varmaan helpohkoa käydä siellä. Junalla surautat nopeasti

Hmm... onneksi tämä aiheosio alkoi vasta nyt. Häät on lauantaina No, perus insinööri-ihmisenä minulla on olut käytösä exceliin rakennettu laskentaohjelma, jossa eritelty realistisesti arvioitu budjetti, toteuma ja erotukset. Budjettia on seurannut melko tarkasti jottei kustannukset karkaa. Jos jokin menolaji on täyttynyt, siltä osin hankinnat on päätetty ellei ole luontevaa ollut jakaa muille kululajeilla. Etenemisen suhteen tein alussa heti kaiken mahdollisen mitä voi tehdä kutsuista kiitoskortteihin ja hääkarkeista paikkaikortteihin (onneksi tulin vasta noiden järjestelyiden jälkeen tälle sivustolle ). Muun aikataulun osalta käytössä on ollut projektinhallintaohjelma. Ilmaisia löytyy netistä esim. Gantilta. Ideakuvat olen yksinkertaisesti tallentanut hääkansioon ja alakansioihin tietokoneelle. Kuvat tekstit ym. olen kopioinut ja tallentanut aihealueittain wordiin.

"Liian nopeasti" on suhteellijnen käsite. Avioiduin nuorena reippaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, jota seurasi onnellinen 20- vuotinen avioliitto. Avioidun nyt toista kertaa, mutta elämän kokemuksen myötä aikajänne avioitumispäätökselle on huottavasti pidempi

Minulla on tapana laittaa miehen tyynyn alle, matkakassiin vaatteiden väliin tms. aina välillä romattisia kortteja. Ei aina, mutta aika-ajoin, joten tuo kortin viesti kyllä meni heti perille. Kuvassa sattui vielä olemaan onnesta tärisevä olento (hiiri, pehmolelu tms), joten voetsi meni oitis perille.

No näin.Kaasona koen olevani juuri tätä,avustaja,tuki ja turva morsiamelle.Kaasona oleminen on kunniatehtävä,enkä kyllä koe olevani mikään kunniavieras ja on ihan selvä asia että osallistun järjestelyihin sen verran kun morsiuspari tarpeelliseksi kokee.Toki on jokaisen morsiamen oma asia mitä kaasoltaan odottaa vai odottaako mitään,mutta kyllä on kaaso ja kunniavieras kaksi ihan eri asiaa. Samaa mieltä - hyvin kiteytetty . Aamen.

Täydellinen yllätys. Äimistyin kosinnasta todella paljon enkä tiennyt mitä sanoa. Olimme olleet yhdessä vajaan vuoden ja minusta tuo oli aivan absoluuttisen liian aikaista kosinta-ajatuksille. Koska en halunnut loukata, kysyin voinko miettiä asiaa. Miehelle se oli ok ja monta vuotta hän sitten innokkaana vastausta ja miettimisen tulosta odottikin. Vastaus oli lopulta Kyllä. Ostin jääkaapin oveen postikortin, missä luki tuo maaginen ilmaus.

Puku haettu ompelijalta. Kannatti teettää sen sijaan että olisin itse alkanut värkkäämään. Ompelijan työ maksoi 250 euroa, eli kokonaisuuden hinnaksi tuli 360 euroa. Yksinkertainen, mutta kankaan ansiosta aika pramea, ehkä normityyliini verrattuna huomiotaherättävämpi kuin minulle on ominaista. Malli pelkistettyä minua, mutta kangas tekee siitä erottuvan. Mies selkeästi tykkäsi. Pitää kai klassista tyyliäni kai muutoin himen mielikuvityksettomana

Ei ollenkaan myöhäistä, häät ovat vielä edessä. Tosin omalta osaltani kiikutin rintakorut ja idekuvat kukkakauppaan, jossa yhdistävät kuvien ja keskusteluidemme pohjalta rintakorut eläviin kukkiin. Eli siis kimpun rakentaa lopulta minun sijaani floristi.

Kinuski - ei huolen häivää. Muistat vaan häistäsi kaiken kauniin ja sillä sipuli. Ja jos muistisi menee joka tapauksessa niin voit ottaa tervetuliais-skumppaa huoletta. Usko vanhempaa

Same

Dollie, femisnistinen elämänkatsomus ei mielestäni todellakaan tarkoita sitä, että sinun tulisi hampaat irvessä säilyttää aiempi sukunimesi avioliitossa. Avioidun toista kertaa ja koen että otin omaksi nimekseni nuorena avioituessani mieheni jo käytössä olleen sukunimen. Eli siitä tuli ihan ikioma nimeni avioliiton jälkeen. Menetettyäni lasteni isän koin että nimi on minun ja lasteni yhtä paljon kuin kenen tahansa. En siis kokenut olevani kenenkään "muun nimellä". Ajan myötä kuitenkin kun ajatus mahdollisesta toisesta avioliitosta tuli mieleen, muutin sukunimeni. En halua enää "uuden miehen" nimeä, mutten myöskään koe sopivaksi pitää nimeä jonka olen aiemmin ottanut nimekseni. Ristiritaista, mutta sisintään on aina syytä kuunnella.

Minusta polttarit ovat onnistuneimmillaan pienet ja intiimit eikä liian järjestetyt. Eli hauska illanvietto jonkun kotona tms. on loistava. Laitetaan yhdessä pientä purtavaa, jos halutaan. Mennään saunaan, jos siltä tuntuu, mutta ei sen enempää aikataulutettua ja ohjelmoitua meininkiä. Itse ainakin näin luonnonlapsena en jotenkin nauti mistään erikoisohjelmasta. Polttareissa yhhdesäolo on parasta, sen enempää ei kaipaa. Mitä pelkistetympää, sitä läheisempi ja arvokkaampi on tunnelma. Tehkää vaikka teema "neljän tähden illallinen" ja jokainen tarjoaa jonkun ainesosan (Saunamakkaran - sinapin - saunan - vihdan) ja kaikkiin hyvä esittely päälle. Pieni on kaunista.

Marjomar, hienoa. Upeaa, että miehelläsi on tuollainen romanttinen puoli. Niinkuin aiemmin mainitsit, niin juridisesti Suomessa avioliittoa edeltää aina kihlaus. Kihlaus tapahtuu silloin kun sovitaan avioliitosta. Ei siinä rimpuilu auta. Kihlaus sinällään ei edellytä sormusta tai muuta, jos ei aikeistaan halua ulkoisin merkein rummuttaa.

Laitan sitten kuvan tuonne hääkimppujen kuvia - osioon, kun se on valmis parin viikon päästä.