Rouvaksi?

Hei Pauhanne!Voin vastailla kysymyksiin tarkemmin viikonlopun jälkeen. Miulle on kerrottu että siellä on juhlittu reilun sadan hengen voimin,joten hyvin mahtuu porukkaa.Pitopalvelu meille tulee ammattikoululta. Mutta tarkemmin voin kertoilla ensi viikolla.

Pauhanne, meillä on tulevana viikonloppuna häät juuri tuolla Kontiolahden kotiseutukeskuksella. Ja itse ihastuin heti ensi vilkaisulla kyseiseen paikkaan, koska se on oikeasti todella kaunis paikka eikä sinne tahdo liikaa mitään härpäkettä sotkemaan. Suosittelen paikkana kyllä ja varmasti viikonlopun jälkeen osaan suositella vielä enemmän!

Pikku hiljaa täällä aloitellut liikunnan lisäämistä siinä puitteissa mitä tuo hemmetin pökkelöjalka kestää. Lähinnä siis kävelyä ja kevyttä pihahommaa. Eilen menin sitten innoissani haravoimaan ja siitä sitten palkaksi sain kipeän käden ja jomottavan jalan. Mutta kaiken kaikkiaan nyt sairaslomaillessa paino pääsi nousemaan ärsyttävät 3 kiloa ja sitä nyt ensin puotetaan ja sitten kadotetaan loputkin. Aloitin viime viikolla sellaisen tehostartin, neljä viikkoa jonka aikana saa hyvin opeteltua tuota syömisen rytmiä mikä on miulla ainakin ollu hukassa. Sitä on nyt menty neljättä päivää ja olo on hyvä ja paino tippunut puolisen kiloa...JEE! Sitten jos aloittaisi ensi kuussa sen FitFarmin morsiusdieetin..toki mies oli sitä mieltä, että tokkopa siitä on sen rahan edestä oikeesti hyötyä. Mutta mene ja tiedä. Työkavereista moni on superdieetillä ja ovat olleet tosi tyytyväisiä joyten ei kai se morsiusdieetti voi sen huonommalta tuntua. Ja nyt sais itsensä siihen oikeesti kiinnittymään kun on niin mahottoman hyvä porkkana! =) Mutta katsotaan nyt ensin tämä tehostartti ainakin lähemmäs ens kuun puolta väliä ja sitten mietitään uudelleen. Tsemppiä kovasti kaikille ja onnitteluja pudotuksista! Hienoa työtä!

Kiitos vinkistä, piparihiiri! Täytyykin kokeilla tuota lankkujuttua. Jossain vaiheessa tein kuukauden ajan sellaista lankkuhaastetta ja se teki hyvää vaikka oli todella veemäistä. Ja itseasiassa jotain pilatesjuttuja miulta löytyy...niistäkin kai voi soveltamalla saada aikaiseks kotitreenin. Pyörää pystyn polkemaan yhelläkin jalalla joo, mutta siinä sais alkaa pikkuhiljaa vahvistettuu tuota kipeetäkin jalkaa, on nimittäin pariin kuukauteen lihasvoima alkanu katoamaan huimasti. =)

Jee, nyt on lääkärin lupa aloittaa kevyttäkin kevyempi kuntoilu. Akillesjänteen repeämä on hyvää vauhtia paranemassa ja tänään sain luvan aloittaa kuntopyöräilyn ilman vastusta. Lyhyitä aikoja toki saan näin alkuun polkea, mutta kuitenkin! Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin! Siis painolla toki alaspäin, kuntoutuminen nousuun. Tuskasta on ollutkin tämä pari kuukautta, viimeiset kaksi viikkoa vasta saanut kävellä ilman keppejä ja venytellä jalkaa. Nyt jos alkaisi saada sairasloma-ajan painonnousua laskusuuntaan ja siinä sivussa puottaisi joitakin kiloja tulevan kesän aikana niin olisin kamalan tyytyväinen. Mitään tarkkoja lukuja en tahdo edes asettaa, kun vain olo häissä olisi sellainen, että olis itse tyytyväinen siihen miten mekko istuu päälle ja itsensä kanssa ois hyvä olla. Onneks aika todellakin parantaa haavoja. Harmittaa toki se, että töihin en vieläkään pääse, pätkissä mennään sairaslomalla niin pitkään kuin tarvista, nyt kahden viikon päästä uudelleen lääkärille tuomiolle. Mutta ei voi mitään, ittensä on kuntoon saatava ennen kuin voi toisia hoitaa, sillä on lohduttauduttava. Mutta kevään ihanat säät onneksi piristää ja jos sitä pikku hiljaa lenkkareita kaivaisi esiin ja aloittaisi kevyet lenkitkin. Hölkkäämään pääsen vasta reilun kuukauden päästä aikasintaan ehkä. Kovasti tsemppiä kaikille ja iloiset onnittelut onnistujille! Ihana ollut lukea täältä juttuja, jaksanut omaakin motivaatiota nostatella sillä voimalla.

Minä aloitin Kiloklubailun! Eli merkkailen joka päivä syömiseni. Kerran jo aikaisemminkin sitä vuosia sitten kokeilin ja toisaalta tykkäsin. Onhan siinä hommaa aina muistaa merkata ne syömisensä ja liikkumisensa, mutta nyt on toisaalta helppoo kun ei tarvitse muistaa kuin syömiset. =) Liikkumista toki tulee, mutta se on sellaista kikkailua keppien kanssa että ei oikein voi kovin tehokkaaksi sanoa. Mutta jotain pientä kuitenkin. Kävin viime perjantaina aamulla vaa'alla ja voi luoja! En ole varmaan koskaan ollut niin pettynyt kuin silloin olin. Siitä sainkin sitten kimmokkeen taas tuohon klubitteluun. Perjantait on niitä vaakapäiviä sitten tästä eteenpäin, en jaksa jokapäivä käydä koska sitten tulee vähän samanlaista turhautumista mistä pactasuntservanda puhuu. Joskus kävin jonkun kuurin aikaan päivittäin ja kiukutti kun ei mitään muutosta muutamaan päivään. Mutta niin ne taitaa suositellakin, että kerran viikkoon olisi ihan hyvä. Tsemppifiilis on vähän hakusessaan, mutta eiköhän se sieltä ala löytymään kunhan kevätaurinko alkaa piristämään ja saan luvan liikkua hiukan enemmän ja kunhan siihen pystyn.

Kappas, miten vasta nyt huomasin koko ketjun! Ja kiitos sen aloittaneelle sekä siihen kommentoineille. Itse sulhaseni kanssa ollaan myös yli 30 wee häiden aikaan (sulhanen 32 ja minä 31). Mutta ollaan kovasti suunniteltu täysin meidän näköisiä häitä. Kustannuksista huolehditaan suuriummaksi osa itse, minun äiti ja sulhasen äiti auttaavat omasta halustaan jonkin verran. Mutta minä olen sitä mieltä, että me voimme iästä huolimatta tehdä häistä meidän itsemme näköiset. Tottakai kaikki on varmasti erilaista kuin mitä se olisi ollut kymmenen vuotta sitten, mutta nyt tulee prinssin ja prinsessan juhlat aikuismaisesti toteutettuna! =) Ei niin paljon blingblingiä tai röyhelöä, mutta kai tämänkin ikäinen saa olla yhden tärkeän päivän elämässään prinsessa ja mies saa tuntea itsensä prinssiksi.

Jaanpas minäkin tänne taas omia kuulumisiani välillä! Noonis_aussie, tervetuloa mukaan joukkoon ja kiitos kovasti tsemppauksesta. Minä todellakin taistelen tämän akillesjänteeni kanssa. Kävin perjantainan lääkärillä ja fysioterapeutilla kuulemassa tuomion jatkumisesta. No nyt sain sitten kipsin kokonaan pois, mutta nyt jalassa komeileekin mahtava "avaruuskenkä" eli ortoosi. Tämän kanssa sitten elelläänkin ainakin kolme viikkoa. Samalla sain vähän tietoa siitä, että milloin pääsen jo vähän enemmän liikkumaan. Menee tuonne toukokuun loppupuolelle kun sopivana urheilulajina on uinti ja kuntopyöräily hyvin hyvin pienellä vastuksella. Sitten siitä kuukauden päästä saa jo hölkätä tasamaalla ja jopa mennä kyykkyyn! Joten vaatii kyllä aikaa ja pitkää pinnaa tämä kuntoutus todellakin. Mutta ensisijaisena kuitenkin on itsellä se, että oppisi tuon jalan kanssa ihan normaalisti kävelemään sekä pääsisi kepeistä eroon. Ja tämän kaiken lisäksi sain sitten kuulla lääkärin varmistuksen siihen, että molemmissa akillesjänteissäni on krooninen tulehdustila joka aiheuttanut haurastumista ja repeämän sekä toiseen jänteeseen paksuuntuman. Tästä johtuen tällä viikolla onkin käytävä ostamassa jonkin sortin nilkkatuki tuohon ns. terveeseen jalkaan jotta se ei nyt sitten luovuttaisi. Mutta näillä mennään! Ruokavaliolla sitä tässä mennään sitten. Tosin ihan aina en ole jaksanut miettiä, mutta pääsääntöisesti pieniä annoksia ja kevyitä välipaloja. Onneksi perheen tuki jatkuu, miehen tuki varsinkin ja se jos mikä pitää ruodussa. Tänään olis vuorossa sitten pitkästä aikaa menko sovitus, pakko saada tietää vieläkö siihen mahtuu ja minne on tullut fyllinkiä lisää. Kamalasti tsemppiä teille kaikille edelleen! =)

Joo, minun urheilusuoritukseni ovat siis todella pieniä. Tänä aamuna jaksoin olla niin reipas että kyynärsauvoilla ja yhdellä jalalla jaksoin pomppia sen verran, että laitoin kahvin tippumaan ja nostin jääkaapista voileipätarvikkeet pöytään. Hurraa! Ja olen minä jo jaksanut pariin kertaan käydä kaupassakin perheen kanssa ja mikä parasta ylävartalotreeniä onkaan kuin rullailla pyörätuolilla pitkin isoa markettia! Ja samalla tulee kivasti kurkoteltuakin, jotta yltää vaa'an nappeihin ja maksamaan ostokset kassalla. Nyt kun vaan muistaisi sitten huolehtia vielä tarkemmin siitä, että suuhun ei tulisi laitettua mitään sellaista mikä vaikuttaisi musertavasti pelikuvaan häämekko päällä. En ole taas uskaltanut moneen viikkoon kokeilla millä tavalla se nyt istuu päälle, mutta jospa tässä jonain päivänä uskaltaisi sen verran kuntoilla, että saisi mekon päälle ja näkisi onko muutosta suuntaan tai toiseen tapahtunut. Mutta kovasti tsemppiä edelleen kaikille! Ihana kun jaksatte kirjoitella ja jakaa tunteita ja tuntemuksia matkasta kohti parempaa =)

Kiitos, sennna, kinuskimansikka ja pactasuntservanda! Kai tämän asenteen pohjalla on vain peruspositiivinen luonne sekä ihania ihmisiä jotka jaksaa tsempata! Uudenlaista ruokailurytmiä joudun nyt opettelemaan tämän sairasloman ajaksi, mikä olisi sitten ihana jos se säilyisi tämän jälkeenkin. Lisäksi nyt joutuu oikein miettimään, mitä sitä suuhunsa laittaa. Olen aivan kamalan laiska laskemaan minkäänlaisia kaloreita tai muitakaan lukuja joten on vaan mietittävä ruuan laatua. Eli nyt varmaan painottuu ruokavalio vihanneksiin, hedelmiin, lihaan ja kalaan ja kanaan sekä jossain määrin hiilareitakin nautin, koska ruisleivästä en luovu ennen kuin lääkärin määräyksestä! Ja toivottavasti sellaista ei ihan heti tulisikaan. =) Ruokarytmi onkin sitten toinen tarina. Nyt kun hyppii keppien kanssa toinen jalka ilmassa niin ei oikein innosta kamalan paljon saatikka kamalan usein kikkailla tuolla keittiössä. Mutta rahkoja, hedelmiä, salaatteja. Sellaisia kun jaksaisi aina tehdä valmiiksi annoksiksi useamman kerralla tuonne jääkaappiin niin ne olisi helppo sieltä ottaa ja syödä. Ja sitten kun vielä muistaisi syödä säännöllisesti vaikka sen neljän tunnin välein. Ettei lipsahda välit liian pitkäksi koska sitten itselläkin käy herkästi samalla tavalla kuin siulla, pactasuntservanda. Mutta tässä on opettelemista nyt vähälle aikaa ja kohti kevättähän tässä jo mennään! =)

Minulla on yksi kaaso sekä yksi ihminen taka"piruna". Eli kaaso on minun hyvä ystäväni kamalan monen vuoden takaa jolle olin itse kaasona joitakin vuosia sitten. Minulle rakas ja tärkeä ihminen, elämän vuoristorataa kuljettu ja eletty aika tiiviisti yhdessä. Ystäväni on naimisissa minun mieheni veljen kanssa. =) Sitten tämä taka"piru" on ihminen, kenet olen tuntenut melkein koko ikäni ja hän on minulle rakas. Hän on tukenut minua ylä-ja alamäissä, ollut siellä aina kun olen tarvinnut ja erittäin rakas ihminen minulle. Molemmat ollaan ainoita lapsia ja olemme aina olleet kuin siskokset. Näiden kahden ihanan naisen kanssa saan varmasti minun ja mieheni päivästä meille ikimuistoisen ja rakkaan.

Kiitos, Air. Kurjaahan tämä on, mutta itse ajattelen samalla tavalla, että joka tapauksessa sinä tiettynä päivänä näytän kauniimmalta kuin koskaa. Ja onneksi aikaa vielä on ja kesäkin vasta tulossa, joten tässä ehtii vielä vaikka mitä. Toki jos jotain positiivista tahtoo tästä tilanteesta kaivaa niin yksi on varmaan se, että väkisinkin tulee treenattua ylävartaloa, kun kulkee päivittäin kyynärsauvojen kanssa. Tässä vajaan viikon aikana olen huomannut, että käsivarsissa, rinnassa, yläselässä sekä vatsassa lihakset ovat olleet arat eli niitä on tullut urakalla käytettyä. Jospa saisi ylävartaloon vähän kuntoa ja aina saa vahingossa myös timmimmäksi sieltä muuttua. =) Mutta näillä korteilla mennään nyt, katsotaan parin kuukauden päästä tilannetta uudelleen.

Hei vaan kaikki! Hienosti tuntuu sujuneen kaikilla täällä ja komppaan kyllä täysillä edellä kirjoittaneiden kommentteja siitä, että elämää varten laihdutellaan ja mikä onkaan naiselle varsinkin parhain motivaattori kuin se peilikuva hääpäivänä. Itsellä tosin tuli nyt melkonen mutka matkaan. Keskiviikkona työpäivän aikaan päätti sitten akillesjänne ja pohjelihas yhdessätuumin revetä hiukan, joten nyt istutaan jalka kipsissä. Kuntoutumista kestääkin sitten ainakin alustavasti pari kuukautta ennen kuin tiedetään miten tulevaisuuden käy. Mutta onneks toivottavasti häihin mennenssä jalka on jo siinä kunnossa, että saan laittaa vähän korollista kenkää jalkaan. Onneksi en ole suunnitellutkaan mitään kunnon korkkarikopukasta...=)

Minäpä voin sitten kertoa syyskuun loppupuolella kokemuksia kotiseutukeskuksesta, vaikka meillä ei varsinaisesti ole talosta käytössä kuin isompi keittiö, navetta sitten kokonaan. Mutta jospa siitä jotain iloa ja apua olisi sitten sinullekin, mimmuk. =)

Ilmoittautuu hän, häät Kontiolahdessa syyskuussa 2014. Vielä on aikaa, mutta kamalasti jo odotan. Onneks/harmiks aika menee nopeesti. Onkohan vielä muita tältä seudulta tänä vuonna askeleen ottajia? =)