bride_of_june_14

Meillä oli häät Villa Ivan Falinissa lauantaina, joten tuoreita kokemuksia tulee tässä. Itse paikka on aivan ihana. Meille oli tärkeää meren ja saariston läheisyys ja se toteutui hienosti tässä paikassa. Saimme myös todella kauniita hääkuvia. Meillä oli illallinen sisätiloissa, häävalssi ja muu tanssi sitten ulkoteltassa. Tämä järjestely toimi todella hyvin, oli kiva siirtyä illaksi ulos, kun meille sattui vielä niin hyvä sääkin. Me panostimme aika paljon ruokiin, itse ruoka taisi maksaa noin 39 e/henkilö, ja oli kyllä rahansa arvoinen! Saimme aivan ihanan alkuruokapöydän, jossa oli vaikka minkälaista kalaa. Pääruokana oli karitsaa ulkogrillistä, joka oli niin hyvää, että harmitti etten voinut syödä niin paljon kireän hääpukuni takia. Mutta siis ruoka oli aivan erinomaista! Hääkakku oli ihan ok, ei mitään ylivertaista, mutta kylläkin oikein hyvää. Palvelut hääpäivänä sujuivat moitteettomasti. Henkilökunta piti hyvin juhlat kasassa ja olivat paljon yhteydessä kaasoon ja bestmaneihin. Oli myös mukava, että sulkemisajan kanssa oltiin joustavia niin ei tullut kiirettä juhlien lähestyessä loppuaan. Henkilökunta oli myös oikein mukava. Oikeastaan ainoa asia, mikä hieman jäi vaivaamaan oli yhteyshenkilö, jonka kanssa teimme varauksen ja teimme suunnitelmat ennen juhlia. Aina tavatessa hän oli hyvin mukava ja ystävällinen, mutta ei koskaan tuntunut muistavan aikaisempia tapaamisia ja lupauksia. Tuntui siltä, että kävimme saman keskustelun aina uudestaan. Esimerkkinä: sovimme, että musiikkimme tulisi tietokoneelta. Tuli ilmi, että macin liittämiseen tarvitsi tietyn kaapelin. Villan isäntä lupasi hankkia tämän. Sitten muutaman viikon päästä isäntä kysyi bändin ruokailusta. Kun muistutin, että musiikkimme tulee tietokoneen kautta hän lupasi taas hankkia sen kaapelin. Vielä muutamaa päivää ennen juhlaa bestman soitti ja kysyi tästä kaapelista. Taaskaan isäntä ei vaikuttanut muistavan ollenkaan mistä oli kysymys, kaapeli ei ollut hankittuna, mutta lupasi hankkia. Bestman painotti, että kyseessä oli mac-tietokone. Päivää ennen häitä käytiin vielä paikalla. Kaapeli ei ollut vieläkään hankittuna ja isäntä sanoi luulleensa, että kyseessä on PC. Häitä edeltävänä iltana vielä lähetin tekstarin asiasta ja silloin isäntä lupasi, että asia oli hoitunut. Vähän hermostusta aiheutti tämä, kun en silloinkaan täysin luottanut hänen sanoihinsa, mutta onneksi se silloin piti paikkansa. Tulipa pitkä selitys. Kaiken kaikkiaan häät onnistuivat aivan täydellisesti ja olimme todella tyytyväisiä itse hääpäivänä, mutta hieman kyllä sai hermoilla etukäteen, kun aina yhä uudestaan sai muistuttaa samoista asioista. Voin suositella paikkaa lämpimästi, mutta kannattaa itse olla tarkkana ja kysyä yhä uudestaan, jos jokin vaikuttaa epävarmalta.

Minulla oli vaikea päättää nimeä, mietin siis äitini tyttönimen ja mieheni nimen välillä. Minua auttoi päätöksen tekemisessä seuraava ajatusleikki: Elin ensin yhden päivän sen päätöksen kanssa, että otan mieheni nimen. Teeskentelin siis ajatuksissani, että olin jo päättänyt ottaa sen nimen. Mietin millaista olisi elää sillä nimellä. Silloin en siis ajatellut enää toista nimeä ja tunnustelin ainoastaan, miltä mieheni nimi tuntui. Nimi tuntui hyvältä ja olo oli rauhallinen. Ajattelin siis, että olin löytänyt oikean ratkaisun. Seuraavan päivän elin taas sen päätöksen kanssa, että otan äitini tyttönimen. Kun ajatuksissani teeskentelin, että nyt olen päätökseni tehnyt ja minusta tulee sen niminen aloin itkemään. Jo ajatus siitä, että yksinkertaisesti vain ottaisin äitini tyttönimen tuntui jotenkin niin ihanalta, että tuli kyyneleet silmiin. Joten vaikka mieheni nimi oli tuntunut hyvältä, niin tiesin, että oikea ratkaisu on ottaa äitini tyttönimi. (Äitini kuoli viisi vuotta sitten, mikä osaksi vaikuttaa tähän asiaan.) Olin kokeillut plus ja miinus -listoja, kirjoittanut nimet papereille ja laittanut seinälle, miettinyt pääni puhki. Niin kauan kun mietin nimiä rinnakkain en saanut mitään ratkaisua tehtyä, mutta kun mietin niitä rauhassa yksitellen kokonaisen päivän niin se selkeytti asiaa.

Aivan ihania sormuksia täällä! Itselläni oli todella vaikeaa valita vihkisormus. Joka liikkeessä oli toinen toistaan kauniimpia sormuksia. Minulle oli tärkeää, että sormuksen kivet eivät ole liian ulkonevia. Lopulta valitsin tämän Ailion sormuksen. Vielä sen hankkimisen jälkeenkin olen monta kertaa ollut epävarma ja muistellut muita sormuksia, mutta pakkohan oli valita vain yksi. Aina epävarmuuden iskiessä kokeilen sormusta uudestaan, ja kyllä epävarmuus useimmiten kaikkoaa siinä vaiheessa. Kesäkuussa saan tämän sitten sormeen.

Itse olen suunnitellut ruokailun taustamusiikiksi klassista pianomusiikkia. Olen tehnytkin pitkän spotify-listan suosikkimusiikistani, mutta nyt mietin, että onko klassinen pianomusiikki vähän liian dramaattista? Käyköhän niin, että ne huippukohdat tulevat liian kovalla vaikka ääni olisikin hiljaisella ja sitten ihmiset vain stressaantuvat tästä musiikista. Tein soittolistan, jossa on paljon Chopinin nokturnoja, joista pidän muutenkin ja Griegin lyyrisiä pianokappaleita. Kun kuuntelin tuota läpi niin pidin musiikista tosi paljon, mutta jäin miettimään että häiritseekö tuo musiikki sitten seurustelua? Onko kenelläkään kokemusta siitä, että toimiiko tämäntyyppinen musiikki ruokailun taustalla? Tein myös toisen listan, missä on rakkauslauluklassikoita pianolla soitettuna. Mutta tästä tulee taas vähän hissimusafiilis. Vähän pliisua jotenkin eikä kovinkaan persoonallista, mutta ainakin pysyy taustalla eikä haittaa seurustelua. Ehkä teen niin, että kokeillaan ensin sillä klassisella ja sitten jos häiritsee niin vaihdetaan tylsään. (Vaikka monen mielestä varmaan juuri tuo klassinen musiikki on tylsää! )

Vaikka olisi ehkä käytännöllisempää käydä kuvauksessa ennen vihkimistä, niin meille oli alusta asti todella tärkeää, että näemme vasta kirkossa, kun kävelen alttarille. Käytämme kuviin mieluummin vähän vähemmän aikaa kuin luovumme tästä ikimuistoisesta hetkestä.

Kiitos darling vinkeistä! Tuo Lohikarin liike pitää tosiaan katsastaa! Minun sukuni äitini puolelta on kalastajasuku saaristosta, joten tätä aiomme nostaa esiin meriteemassa. Ajattelimme nimetä pöydät saarien mukaan, esim. isoäitini kotisaari, isoisäni kotisaari jne. Pöydissä tulee olemaan kolmiomuotoinen paperi, jossa on yhdellä puolella ohjelma, toisella menu ja kolmannella pieni merikartta, jossa näkyy se saari, jonka mukaa pöytä on nimetty. Häävalssin jälkeen tulemme soittamaan merimiesvalsseja, esimerkiksi edesmenneen isoisäni suosikkikappaletta.

Onko kenelläkään ollut ongelmia vannehameen epämukavan kankaan suhteen? Olen kokeillut hääpukuani vannehameen kanssa kotona ja tuntuu, että sen materiaali jotenkin tosi kovaa ja hankaa pakaroita ja selkää/vatsaa. En sitten tiedä, että tuleeko tämä olemaan ongelma itse hääpäivänä, koska nythän minulla on ollut puku niin vähän aikaa päällä ja olen varmaan miettinyt vähän liikaakin, että miltä se tuntuu. Olen miettinyt, että voisin hankkia jonkun ihan lyhyen ohuen alushameen, jota pitäisin vannehameen alla, mutta jotenkin en mielellään pitäisi vielä ylimääräistä hametta. Jos teillä on ollut vannehame päällä koko hääpäivän, niin onko se tuntunut epämukavalta ja hiertänyt ihoa? Miten vannehame kannattaa pukea, saumat sisäänpäin vai ulospäin?

Kuvien laatu huono, en saanut otettua parempaa. Mutta tässä se kuitenkin on, hääpukuni! Valotus on huono, joten materiaali ei kunnolla näy. Puvussa on pitsinen kerros ja sen päällä vielä ohus tyllikerros.

Ajattelimme vieraskirjan sijaan pyytää vieraita kirjoittamaan meille kirjeitä ja laittamaan "aarrearkkuun". Nyt etsin siis pientä puista arkunnäköistä laatikkoa, mielellään vanhaa tai ainakin vanhannäköistä. Onko kenelläkään ideaa mistä tällaisen löytäisi? Ja simpukoita etsin myös minä, mistä niitä oikein saa?

Meillekin tulee meriteema, tai enemmänkin kesäinen saaristo-teema. Tämä näkyy kai eniten juhlapaikassa, joka on meren rannalla, ruuassa ja musiikissa (merimiesvalssit, joista kalastaja-isoisäni piti kovasti ). Mielestäni värien valinnassa kannattaa miettiä millainen meriteema on omaan mieleen. Jos haluaa lämpöä ja etelänmeren tunnelmaa niin turkoosi on parempi. Jos taas haluaa dramatiikkaa ja merenkulku kiehtoo, esim. hienot purjelaivat jne. niin sininen. Ainakin minä yhdistän nämä värit näihin aiheisiin. Mitä tummempi väri - sitä dramaattisempi tunnelma. Mutta vähän tummempikin sininen pehmenee, jos se ei ole niin räväkkä vaan vähän haaleampi. Eli lyhyesti, väriä valitessa voisi olla hyvä miettiä miksi on valittu meriteema ja mihin aiheisiin se yhdistyy. Sitä kautta löytyy sitten väri. Meille ei kyllä luultavasti tule mitään teemaväriä, koska stressaisin sitten liian paljon etsiessä sopivia koristeita.

Olen nyt miettinyt tätä nimiasiaa todella paljon. Ainakin tiedän sen, että tulen vaihtamaan nimeä. Haluan todellakin eroon tästä sukunimestä. Mutta mietin nyt siis, että ottaisinko miehen sukunimen vai äitini tyttönimen. Äidilläni, joka kuoli muutama vuosi sitten, on todella kiehtova sukuhistoria johon haluaisin kuulua myös nimelläni. Nimellä on todella suuri tunnearvo ja se on hyvin kaunis. Toisaalta mietin, että haikailenko liian paljon menneisyyteen, jos otan äitini nimen. Olenhan nyt menossa naimisiin mieheni kanssa ja perustamassa perhettä hänen kanssaan. Hänellä on myös todella kaunis nimi, joka kaiken lisäksi sopii etunimeeni vielä paremminkin kuin äitini tyttönimi. Sillä nimellä ei kuitenkaan ole tunnearvoa. Kihlattuni on vähän miettinyt myös sitä, että voisi ehkä ottaa äitini tyttönimen. Luulen kuitenkin, että kun on lopullisen päätöksen paikka, niin hän ei kuitenkaan pysty sellaiseen muutokseen. Mieheni on sanonut, ettei hänelle ole niin tärkeää, että mahdolliset tulevat lapset olisivat hänen kanssaan samannnimisiä. Itselleni tämä on todella tärkeää, joten on hyvä ettei se ole hänelle kynnyskysymys. Jotenkin ei kuitenkaan tunnu kivalta, että tulevaisuudessa miehelläni olisi toinen nimi kuin muulla perheellä. Oi voi, nyt ollaan mietitty tätä asiaa kohta viisi kuukautta ja miettimisaikaa on vielä suunnilleen yhtä kauan. En oikein tiedä miten tätä päätöstä pitäisi tehdä...

Olen itse innostunut tuosta kirjelaatikko-ideasta, koska luulen, että vieraat uskaltavat kirjoittaa henkilökohtaisemmin, kun tietävät, ettei kaikki muut vieraat pääse lukemaan viestiä. Nyt mietin vain, että mistä ihmeestä saisi kauniin laatikon tähän tarkoitukseen. En osaa itse tehdä mitään kaunista (peukalo keskellä kämmentä), joten laatikon pitäisi olla valmis. Jonkinlainen aarrearkun näköinen puulaatikko voisi olla kiva, tai sitten romanttista valkoista tyyliä. Mistä olette hankkineet laatikon?

Onko kenelläkään uusia kokemuksia Ivan Falinista? Me varattiin se ensi kesän häihimme ja se vaikuttaa aivan ihanalta, ja olisi kiva kuulla miten häät ovat siellä järjestyneet.

Onko ruotsinkielisiä häävalssi-ehdotuksia? Olemme suomenruotsalainen pari ja olemme miettineet häävalssia, mutta sitä oikeaa ei tunnu löytyvän. Suomenkieliset tuntuvat jotenkin kaukaiselta, koska puhumme keskenään ruotsia. Etsimme siis ruotsinkielistä valssia, onko teillä ideoita? Mieluiten saisi olla juuri suomenruotsalainen valssi tai nauhoitus (meille ei tule bändiä), mutta riikinruotsalaisetkin voivat käydä.

Minua ja sulhastani kiinnostaisi joku klassisen musiikin kolmitahtinen sävellys häävalssiksi. Onko kenelläkään ideoita? Minua mietityttää miten nuo klassisen musiikin kappaleet sopivat valssiaskeliin. En oikein osaa valssia, joten vaikea sanoa voiko niitä tanssia, klassisessa musiikissahan on paljon hidastuksia, joten onkohan vaikeaa pitää rytmiä? Sulhanen ehdotti Chopinin nocturnea Es-duuri op. 9, n:o 2. Kyllähän siinä on kolmitahti, mutta kaikissa nauhoituksissa sen rytmi aaltoilee, eli on hidastuksia aika paljon, joten mitenköhän käy tanssissa? Ehkä minun pitäisi soittaa se itse pianolla nauhalle, jotta saisin rytmin tasaiseksi.