MimiCassandra

Kaverini sanoi hyvin, että juhlissa humallutaan rakkaudesta ja tunnelmasta, ei juomista. Kyllä aikuiseen meininkiin varmasti riittää runsaat ruokajuomat ja avecit, perään drinkki tai kaksi. Itse olen ainakin jo melkein kaatokunnossa tuosta määrästä... Kännittäjät voivat mennä taskumatille...

Meille tulee kuiva espanjalainen cava Campo Viejo, missä on mielestäni erittäin hyvä hinta-laatu (10e plo Alkossa). Mietimme, onko se monen makuun liian kuiva, mutta emme itse pidä ollenkaan makeammista kuohuviineistä. Eiköhän se alas mene etenkin, kun moni siemailee juomaa vielä osittain alkuruuan kanssa. Usein tuntuu, että häissä/juhlissa on samat kuohuviinit, kun Alkossakin on aika vähän puolikuivia tai makeita kuohareita. Kuitenkin kun olen tarjonnut kuivaa kuoharia kotona, makean ystävät ovat tykänneet tosi paljon, kunhan juoma ei ole liian hapokas. Ei siis kannata sanoa vieraille, että tämä on kuiva kuohuviini Pommac tulee holittomaksi vaihtoehdoksi.

Meille tulee valkosuklaa-vadelmakakku tuoreilla marjoilla koristeltuna. Verrokkina maistettiin myös suklaakakkua, mutta päädyttiin ensimmäiseen sen raikkauden takia. Pitopalvelun kaikki kakut ovat samalla digestive-pohjalla, mistä en henk.koht itse kovin paljon välitä. Juhlatila on pitopalvelun omistuksessa ja kakkukin tulee siis samalta keittiöltä. Se vähän harmittaa, koska olisi ollut kiva saada aivan vapaat kädet kakun suhteen, hankkia se jostain muualta. Tuo valkosuklaa pysyy kasassa liivatteen avulla, siinä ei ole lainkaan juustoa. Jotenkin liian hyllyvää meininkiä omaaan makuuni, mutta varmaan moni tykkää. Olen vain maistanut parempiakin kakkuja. Jos nyt pyytäisi tekemään jonkin erikoiskakun, niin ei olisi silloinkaan lopputuloksesta takeita...

Minua hiukan harmittaa, etten jaksanut kärsivällisesti etsiä antiikkisormusta. Vaikka nyt minulle tulee upeat sormukset rubiinilla ja vihreillä timanteilla, niin ei vain nykysormuksista saa niin ihania kuin vanhoista koristeellisista sormuksista. Kovin olivat sepät myös haluttomia käyttämään värikiviä vihkisormuksiin, muita kuin rubiinia ja safiireja. Ovat ne ennenkin kestäneet todella hyvin! Tämä antiikkiliike on Sydneyssä asti, mutta lähettävät sieltä tietty ympäri maailmaa..hinnat ovat varmaan Australian valuutassa..mutta voi taivas, mitä sormuksia! Löytyy myös muita koruja monilta eri aikakausilta. http://www.kalmarantiques.com.au/Catalogue/Antique/Antique-Rings.aspx

lamaison, ymmärrän hyvin ahdistuksesi miehen kavereiden epäkunnioittavasta käytöksestä. On vaan niin noloa, kun ihmiset eivät osaa käyttäytyä. Täytyy vain lohduttautua ajatuksella, että jokaisessa juhlassa on joku/joitain, joilla menee yli. Itse ette juurikaan voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Parempi siis vain olla välittämättä ja keskittyä olennaiseen. Tietysti aika vaikeaa, jos känninen serkku tanssii pöydällä lambadaa ja haastaa siskon turkkilaista avecia riitaan rasistisilla kommenteillaan... (tämä ei onneksi perustu kokemuksiin, hahah) Uskon, että meillä tilannetta auttaa aika paljon se, että on ravintolahäät. Tulee vain ruokajuomat ja avec, ei boolia. Ne jotka tinttaavat, eivät pysty sitä kuitenkaan tekemään samaan tahtiin baarissa, kuin mitä tekisivät ilmaisella juomapöydällä. Ihmisten sijoittelu voi myös auttaa asiaa. Ei kannata suvun holisteja laittaa samaan pöytään. Meillä laitetaan kovaäänisimmät ja muutenkin käytökseltään haastavimmat tyypit salin reunoille istumaan ja eri pöytiin... halutaan kuulla myös omat ajatuksemme

Mullakaan ei ole stressiä, mutta miehellä on Ja se välillä vähän tarttuu, ikävä kyllä... Intuitiolla on hyvä hoitaa asiat, se eka vaihtoehto on yleensä paras ratkaisu. Mitä sen kummempia miettimään. Tuskin moni muistelee häistä jälkikäteen, että olipa siellä aivan mahtavan upeat ohjelmavihot tms Toivottavasti stressin määrä pysyy näin vähäisenä. Vielä on puoli vuotta aikaa, ja valtaosa hankinnoista on tehty. Juhlaan kulkuun emme voi vaikuttaa, emmekä säähän. Olen silti nähnyt kaksi kertaa painajaista, että kireä pukuni repeää pepusta, kun istun alas. Eli ilmeisesti stressaan silti alitajuisesti...

Mitä olen häissä ollut, on valitettavaa, etteivät vanhemmat osaa yhtään komentaa jälkikasvuaan tai katsoa heidän menojensa perään. Yksissäkin juhlissa lapsi tunki koko ajan esiintymisalueelle bändin joukkoon, eivätkä vanhemmat tehneet mitään asian estämiseksi. Yksissä juhlissa lapset taas olivat mystisesti kadonneet jonnekin ulos. Lopulta minä olin siellä heitä etsimässä ja pilasin siinä samalla nahkapohjaiset vintageaarteeni.. no väliäkö tuolla, mutta kyllä jokaisessa juhlassa, kun lapsia on ollut se 20, shown ovat vieneet lapset hyvin monessa kohtaa. Jolleivät juoksentele ympäriinsä, niin pelaavat älypuhelimilla tai muilla vempeleillä pöydässä ja vielä äänet päällä. (puhelinta jatkuvasti näpräävät aikuiset eivät kyllä häviä yhtään tälle...) Lapsien vika se ei tietenkään ole, vaan huonosti hoidettujen järjestelyjen ja vanhempien kasvatuksen. Monia kiinnostaa selvästi enemmän ryyppääminen, ja silti pitää saada ne omat lapset mukaan. On järkyttävää nähdä lapsi katsomassa ihmetellen äitiään, joka sössöttää hiprakassa, että on ihan hyvä että lapsi näkee, että kohtuudella voi ottaa juhlissa. Ja kun tiedän, että muutama kaveri- tai sukulaispiiristä helposti juo reippaasti lastensakin nähden, en vain halua todistaa sitä omissa häissäni. Varmasti osa vetää herneet nenään, ja näitä kirjoittamiani asioita on aika vaikea sanoa suoraan. Kutsumme vain sisarusten lapset, koska heidän kanssaan olemme läheisimpiä, heidät on kasvatettu hyvin ja voin luottaa, ettei tule mitään epämiellyttäviä ylimääräisiä ohjelmanumeroita saati häpeää vanhempien toiminnan takia. Kauhea saarna, mutten varmaan ole ainoa, joka kiinnittää tällaisiin asioihin huomiota, kun on aikuisia ja lapsia samoissa juhlissa.

Meidän häihin tulevat vain sisarusten lapset eikä muita. Ajattelimme laittaa kutsuun esim. "Pidämme kovasti lapsista, mutta rajallisen juhlatilan vuoksi voimme kutsua vain sisarusten jälkikasvun." Tms.. mutta onko tuo "Pidämme kovasti lapsista" vähän kulunut? Kiva kun laittaisi suoraan, että emme halua, että lapset ovat juhlien keskipiste, emmekä myöskään toivo, että kukaan rääkyy kesken vihkitoimituksen. Jätäthän siis omat kullannuppusi kotiin pelaamaan pleikkaria. (Oikeasti yksissä häissä lapsilla oli mukana kaikenlaista kasvatuksenjatke-elektroniikkaa. Mielestäni se on ala-arvoista häissä ja vanhemmilta, kyllä sen verran pitää lapsen pysty olemaan nätisti..voi olla sitten että olen niuho, mutta kaikki tällaiset riskit haluan sulkea pois) Edes kummialapsia ei näillä näkymin tule, sillä haluamme jättää nekin paikat läheisille aikuisvieraille. Voi olla, että on törkeää asianosaisten mielestä, mutta eiväthän 3-5-vuotiaat oikeasti muista koko tapahtumaa enää myöhemmin. Ja minua rehellesti sanottuna huolettaa lasten sijoittelu kaveripöytiin (muu sijoittelu ei tässä tapauksessa oikein ole mahdollista), kun tietää, että osalla voi mennä alkoholin käyttö reippaanpuoleiseksi jo ennen kun lapset lähetetään kotiin. Tätä en oikein voi sanoa suoraan, koska ei ole minun asiani arvostella ystävien lastenkasvatusta. Kummitätejä ja -setiä emme myöskään pyydä (koska olemme niin vähän tekemisissä), että toivottavasti asia ymmärretään... Täällä näin anonyymisti voi purnata, että on aika huvittavaa, että sisaruksetkin olettivat automaattisesti, että heidän lapsensa tulevat häihin. Ja miettivät jo etukäteen, mitä ruokaa siellä on, että onko myös lapsille sopivia...(no nirsoille lapsille ei tule olemaan:)) Tekisi mieli sanoa, että oletteko ottaneet huomioon, että moni pitää myös täysin lapsettomat häät. Pyydämme kuitenkin sisarusten lapset, koska he ovat jo niin isoja, etteivät vie koko show´ta ja ennen kaikkea hyvin kasvatettuja. Tärkeintä tietysti on, että heidän kanssaan olemme läheisiä ja jatkuvasti tekemisissä.

Kävimme kesällä Morsiusgalleriasta, ja ostin sieltä heti alepuvun. En ollut käynyt muissa liikkeissä vielä lainkaan. Osittain nopea ostopäätös oli taitavan ja rauhallisen myyjän ansiota. Hän oli täysin samalla aaltopituudella, ei mikään häähössöttäjä, joka hokisi että puvun on oltava täydellinen jne jne. Ensin katselin laajasta valikoimasta, ettei täältä löydy mitään minun tyylistäni. No tuo ostamani puku oli ainoa sellainen, ja sen sitten otin. Näin jälkikäteen hiukan harmittaa, koska nyt tulevana kautena on tulossa paljon enemmän juuri sitä tyyliä, josta tykkään, ja jota silloin ei ollut. Mutta eipä ollut puvun hinta paha, toisin kuin näissä uusissa malleissa. Alepuku piti ottaa heti mukaan ja allekirjoittaa sopimus, että ostaa puvun siinä kunnossa missä se on. Ei siellä kaupassa pysty käyttämään kunnolla aikaa joka sauman syynäilyyn. Vasta eilen sovitettuani pukua pitkästä aikaa huomasin työn jäljessä monia puutteita. Esim. puvun laahuksen kankaassa on selvä virhe. Siellä en asiaa huomannut ehkeivät MG:n myyjätkään, mutta jotenkin nyt ajattelen, että oliko puku siksi alennettu... Jäi vähän ikävä jälkimaku, vaikka palvelu olikin todella hyvää. Toivotaan nyt, että korjausten jälkeen virheet saadaan peitettyä, ja puku istuu täydellisesti. Salakavalasti olen ajautunut katselemaan uusia mallistoja..ei mitään järkeä, pitäisi vain malttaa mieli ja luottaa, että puvusta tulee hyvä.

Jatketaan seuraavalla kymysyksellä: Onko joku tilannut Etsystä LaceMarryn puvun? Nämä ovat aivan tajuttoman upeita, eikä ole palautteessa juuri rutinoita, päinvastoin: http://www.etsy.com/shop/LaceMarry?section_id=12842137 Miksen löytänyt tätä paikkaa ennen kun jo menin ostamaan puvun alesta!? Mielestäni Maggie Sotteronkin puvut jäävät kakkoseksi näiden rinnalla. Silti mietin, mikä on totuus näiden kiinalaisten "perheyritysten" taustalla.. vaikka siellä on kuvat pukujen teosta ym, mutta eiväthän ne mitään kerro. No, ehkä täytyy tyytyä vain ihailuun etäältä...

Minä aina mietin, kun annetaan rahaa lahjaksi, niin sitä täytyy tavallaan antaa enemmän, jotta se tuntuu joltain. Satasella saa jo vaikka mitä hienoa tai tyylikästä lahjaa, mut jos annat sen satasen rahana, niin kyllä varmaan joissain piireissä pidetään sitä minimisummana. Suvussa, kun moni toivoo muutenkin rahalahjaa esim. synttärinä (tavaran sijaan), joskus tuntuu, että raha vain kiertää henkilöltä toiselle... Kun monikaan ei perusta korteista saati lue niiden sisältöä kuin pikaisesti sen yhden kerran, niin mitä jää... En pidä rahakeskeisyydestä, vaikka meillekin toki olisi helpointa saada vain häämatkarahaa. Onkin pieni dilemma, mitä lopulta kirjoitamme kutsuun. Toisaalta ei haluttaisi laittaa mitään rajoitteita. Mutta ei todellakaan haluta krääsämäisiä koriste-esineitä tai mitään modernia designia (kuten Lokki-lamppu tai peltinen Aalto-vati). Meillä on niin oma tyyli ja perittyä vanhaa tavaraa, ettei meille yksinkertaisesti sovi valtaosa kaupasta saatava tavara. Kyllä se rahan pyytäminen on kuitenkin nykyään tosi ok. Se on vain se yleisin ja yllätyksettömin virke kutsussa.

Hyvin tehty ruoka on aina hyvää, mutta... jokaisessa häissä, joissa on olen ollut, on tarjottu lihapullia, vihersalaattia (jopa fetasalaattia:)), broilerkastike ja lihakastike tai paisti.. parit graavit alkuun. Omiin häihimme halusimme jotain muuta, yllätyksellisempää. Oli aika vaikea löytää hääpaikka, jossa pitopalvelu EI ehdottanut tuollaista perinteisempää pöytää. Meille tulee suomalaista ja välimeren keittiötä yhdistelevä menu pienin thai-ripauksin, eli aikamoinen sillisalaatti Mutta kokonaisuuden maut ovat hyvin harmoniassa. Meinasimme ensin ottaa ne turvalliset lihapullat nirsoille, mutta päätimme kuitenkin jättää ne pois. Eiköhän jokainen löydä jotain syötävää, ja voi sitten närppiä halutessaan...menulle tulee hintaa 38-40e per nenä kakkuineen, eli aika edullinen mielestäni laatuun nähden. Sama hinta on pyydetty ihan perussuomalaisesta häämenusta, joissa ei mielestäni ole käytetty niin laadukkaita raaka-aineita. Meille ei tosin tule graavia lainkaan, se voi ehkä selittää edullisuutta. Mutta toisaalta meillä on sitten esim. vuohenjuustoa ja saksanpähkinää ruuissa, mitkä ovat kalliimpia. Mutta hintahan ei ole se hyvin ruuan mittari. Meille on myös viinit tärkeitä, ei todellakaan ole ihan sama mitä chenettiä häissä tarjotaan. Valkkari valitaan alkuruualle sopivaksi ja punaviini pääruualle sopivaksi, ei kuitenkaan liian tanniinista (jos joku haluaa kasvisruualle esim.) Jos valitsee kaikkeen sopivat viinit, omaan makuuni ne ovat usein vähän tylsiä...

Ajantasaista tietoa vihkimisestä Turun maistraatissa tai sen ulkopuolella: ma, to, pe: vihkiminen paikan päällä virka-aikana. Yleensä ei ole resursseja tulla virka-aikana virkapaikan ulkopuolelle vihkimään. Mutta meidän keskiviikkovihkiminen juhlapaikalla näillä näkymin onnistuu klo 16:15 jälkeen, vaikka sinä päivänä ei muuten vihitäkään Mutta maksaahan se sitten 200 euroa päälle. Nyt tuli kyllä tosi kiva fiilis maistraatista, palvelu oli ystävällistä ja sieltä soitettiin minulle päin sähköpostikyselyn jälkeen.

Olen ollut kaksi kertaa koemeikissä elämäni aikana, ensin ennen vanhojen tanssia, viimeksi ennen valmistujaisjuhlia. Molemmilla kerroilla olen tehnyt h-hetken meikin itse, koska koemeikit olivat niin järkyttäviä. Eivät yhtään omaa tyyliäni. Ei oikean sävyistä luomiväriä ihoa ja silmiä vasten, toisessa rajaukset päin mäntyä jopa niin klassisesti mokattuna, että ripsen ja rajauksen väliin jäi hieman rakoa! Toinen taas meikkasi minut E.T.-silmäiseksi Kun muutenkin mulla on pallosilmät (eli alarajausta ei saa olla kuin max ulkosyrjissä). Molemmat olivat kosmetologeja ja olettaisin, että kokemusta olisi kertynyt paljon. Näistä jäi kuitenkin sen tason trauma, että todennäköisesti meikkaan elämäni tärkeimmän meikin itse. Harkitsen kyllä Stokkan Joe Blasco-meikkaajaa, jonne ehkä menen testaamaan pikkujoulumeikin. Kävin hiljattain kampaajalla, joka ei tee itse meikkejä, vaikka itsensä osaa kyllä selvästi meikata kauniisti. Hän ymmärsi täysin ahdistukseni meikkaajien suhteen, ja sanoi ettei itsekään kuuna päivänä antaisi kenenkään muun tehdä häämeikkiä. Jos on itsellä taito tehdä ja on se oma tyyli, niin onhan se aina riski, ettet näytä itseltäsi toisen meikkaamana. Mutta jollei osaa katsoa, mikä väri korostaa silmiä, ei ole vakaata kättä tms, niin silloin varmasti meikkaaja on hyvä valinta. On vain kumma juttu, kun monista meikkaustuloksista näkee, että se meikki on opiskeltu juttu. Tähän nyt laitetaan varjostus, koska tähän se kuuluu oppikirjan ja taiteen sääntöjen mukaan laittaa. Ei siis ole luontaista silmää asioille, eikä välttämättä kykyä mukauttaa tyyliä erilaiseksi eri asiakkaille. Kauhea urputus, mutta oikeasti ihmettelen, miten ammattilaisen tai "ammattilaisen" kädenjälki voi toisinaan olla niin huonoa.

Mulla hiukan sama vika. Iho on muuten hyvässä kunnossa ja tasaisen värinen (mikäli ei ärsyynny), mutta niin kuiva ja herkkä kaikelle hajusteelle. En käytä edes puuteria tai meikkivoidetta koskaan, kun ne ärsyttävät/kuivattavat ihoa liikaa. Ohi aiheen suosittelen peruspäivämeikkiin lähes hajutonta Diorin Hydralife värivoidetta, joka ei kuivata ihoa, eikä myöskään jätä sitä kiiltäväksi. Ihan must meikkipussissani! Toinen must: Joe Blascon allergiatestatut ja laadukkaat tuotteet. Myös Blascon meikkivoide menee, mutta jos meikkisienessä on silikonia/kumia, se voi ärsyttää myös ihoa. Hyvä huomio, jonka Stokkan myyjä kertoi. Stokkalla ainakin on Joe Blasco-meikkaaja, jota itse harkitsen. Meikkaisin mielelläni itse, mutta kotona minulla on vain vesiliukoisia silmämeikkejä. Joe Blascon kakkueyeliner on todella hyvä ja sillä saa upeat kissansilmät. Mutta jos pillityskohtaus iskee, se on kuin vesiväri Jotenkin jostain kumman syystä ei haluaisi yhtään stressata hääpäivänä. Toisaalta voi sitäkin joutua stressaamaan, onnistuuko meikkaajan tekemä meikki. Mielestäni kannattaa todella valita vankan kokemuksen saanut ammattilainen. Kun kyselin häämeikkausmahdollisuuksista nuorelta kampaajalta, hän oli vähän että apua, ai että sellainen iho..kyllä sitten tarvitsee kunnolla harjoitella... hmmm...

Kirjoitan myös tänne oman kokemukseni, jotta se ehkä helpottaisi jotakuta puvun valinnan suhteen. Uskon, että liikkeessä koettu "wow-fiilis" saattaa vaihtua liiallisen valinnanvaran takia "entä jos sittenkin"-fiilikseen. Tai wow-oloa ei tule juuri siksi, kun tietää mitä kaikkea muutakin on tarjolla. Hääpukumuoti on myös helposti se tietty formaatti. Jollet tunne siinä oloasi kotoisaksi, niin ei ehkä tule wow´ta. Kaikki ihmiset eivät myöskään koe wau-elämyksiä, ei varsinkaan jos on paine kokea sellainen. Luulen, ettei entisaikojen morsiamet murehtineet tällaisia asioita olleenkaan näissä mittasuhteissa kuin nykyään Puku tehtiin, ja se oli sitten sillä hyvä ja kaunis. Mulla meinasi mennä sormusten kanssa överiksi, joten olen todella tyytyväinen, että hääpukuostos tapahtui tosi yksinkertaisesti ilman paineita. Ei tullut suoranaista wow-oloa, koska en vain koe oloani kovin kotoisaksi ja omaksi itsekseni vitivalkoisessa hääpuvussa. Mutta hei, siihen tottuu! Tähän kompromissiin päädyttiin, koska alkuperäinen pukusuunnitelma kariutui. Vanha ihana puku olisi pitänyt laittaa kokonaan palasiksi, eikä samoja kankaita ollut enää saatavilla. Ja siinä kohtaa kävi ilmi, että sulhasta hieman vaivasi, jollen näyttäisi perinteiseltä valkoiselta morsiolta Tästä voi olla monta mieltä, mutta minulle oli tärkeää kunnioittaa sulhasen toivetta etenkin, kun itselleni asialla ei ollut niin suurta väliä. Lopulta mentiin sitten katselemaan muuten vain, mitä on tarjolla. Jonkin verran olin jo netistä katsonut hääpukuja, ja odotukset olivat todella matalalla, koska valtaosa puvuista näytti omissa silmissäni joltain bilehilehäämekoilta tai sitten vain niin tylsän samankaltaisilta. Missä menneen ajan glamour ja laadukkaat materiaalit? Teettämistä en uskaltanut kuitenkaan harkita. Eli pessimismi pois ja tyllejä hipelöimään Olin jotenkin huvittunut liikkeessä, koska minusta oli niin absurdia, että juuri minä etsin HÄÄPUKUA!? Samalla se oli romanttista ja hauskaa. Tiesin, ettei juuri sellaista pukua löydy alta kolmen tonnin, jollaisen olisin voinut haluta, niinpä päätin avoimesti plärätä läpi alepuvut. Ja sieltä löytyi heti ehdokas, joka sai sulhasen kyynelkanavat aukeamaan. Koska puku oli (ja on) vartaloa nuoleva, naureskelin peilin edessä ja hyppelin eteenpäin kuin barbie. En ollut voinut kuvitellakaan huntua itselleni (kun en häitäkään osannut odottaa), mutta päätimme kokeilla, miltä puku näytti hunnun kanssa. Onneksi nykyään on pitsikoristeisia vanhan tyylisiä huntuja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan huntua pukuun, koska puvusta tulee heti eri tyylinen ja omalla kohdallani se toi pukuun herkkyyttä ja juuri kaipaamaani vintage-henkeä. Itse puku oli poikkeus muista hääpuvuista kyseisessä myymälässä, sillä siinä oli hihat paksulla brokardipitsillä ja kangasmateriaali tuntui todella laadukkaalta "perushääpukuun" nähden. Ja mikä tärkeintä, ei yhtään bling blingiä. Koko juuri mun koko, ainoa mallinsa edustaja rekissä, puoleen hintaan. Myyjä vielä kertoi, että tällaisia pukuja on ylipäätään todella vähän, ja kyseinen malli ainoa laatuaan. Ei asioitu kotikaupungissamme, joten aloin jo miettiä, että uskaltaakohan tätä pukua jättää tänne. Sitten kun huomasin, että myös naapurikopin morsiamen arvioraati seurasi pukua ylläni ihaillen, siinä kohtaa mulle oli ihan sama tuleeko itselleni wow-oloa. Kun muille selvästi tuli! Kaikille morsiamille lohduksi, että oli pukuvalinta mikä hyvänsä, se on varmasti täydellinen hääpäivän onnen keskellä! Ja vinkki, ei todellakaan kannata katsella enää muita vaihtoehtoja sitten, kun valinta on jo tehty.

Todellakin kannattaa rohkeasti sovittaa eri pukuja ja malleja, vaikka ne eivät ensin näyttäisikään ihmeellisiltä. Oman pukuni löysin juuri näin. Ihmettelin, mikä ihmeen "verholaskos" rinnuksissa on, mutta päätin silti sovittaa pukua ihan muuten vain. Tuo laskos korostikin rintamusta aivan upeasti ja kaikin tavoin puku pääsi oikeuksiinsa päälläni (paitsi se ikuinen alapömppö, jota yritän treenata pois huonolla menestyksellä... ). Kaikkia yksityiskohtia voi yleensä fiksata jollain tavoin. Jos puvussa on vyö, joka ei sovi vartalotyyppiin, kyllä sen vyön yleensä saa pois. Minulle tulee luultavasti vanha perintökoru sitomaan tuon laskoksen kiinni pukuun, jolloin yläosa näyttää aivan erilaiselta. Ja kun saumavaroja on 4cm molemmin puolin, panikoin varmaan turhaan myös lantion istuvuutta. Mitä olen kuullut, todella harva löytää täysin istuvan puvun ilman mitään muokkauksia. Itse menin ilman ajanvarausta myymälään ihan ex tempore ja vielä sulhasen kanssa. Samanlaisia kauppoja ne hääpukukaupat ovat kuin muutkin vaatekaupat, palvelun pitäisi vain olla yksilöllisempää ja parempaa yleisesti ottaen. Omalla kohdallani palvelu oli erittäin ystävällistä, nopeaa ja asiantuntevaa, kuvia sai ottaa. Vaikka se oli lopulta turhaa, kun ostin puvun saman tien Myöhemmin menin ostamaan pukupussia toiseen hääliikkeeseen, eikä sielläkään ollut silloin muita asiakkaita. Palvelu todella ystävällistä ja sopivalla tavalla myyntihenkistä kaiken muun uupuvan suhteen. Ehkei keskellä kesää tai loppukeväästä kannata kuitenkaan asioida ilman varausta, ellei sitten mene vain katselemaan. Eikä tosiaan kannata jännittää, kaikkea voi kysyä! Sitä vartenhan myyjät ovat, auttaakseen. Kyselin itse kaikkea pukujen kuumuudesta, repeämisestä istuessa, muokkausmahdollisuuksista, näytänkö hääbarbielta jne jne...tosi laadukkaisiin kysymyksiin sain aina huippuvastaukset

Voi ei... Eikö Turun maistraatti siis vihi keskiviikkoisin lainkaan? Meillä oli suunnitelmissa, että vihkiminen olisi pienessä valitsemassamme juhlatilassa virka-aikana, ei siis maistraatissa. Ja päivä on vähän sellainen, että sitä ei voi vaihtaa perjantaihin tai viikonloppuun. Entäs käräjäoikeudesta, tullaanko sieltä vihkipaikalle minä vain päivänä, jos toimii ajoissa etukäteen?

Meillä vastaanotto oli omassa perheessäni ihmeen neutraali. Äiti arvasi, että on tulossa jokin ilmoitus, kun on oikein kakkukin pöydässä. Oli hän iloinen, ja totesi, että osasi kyllä odottaakin jo. Vaikka yhteiseloa oli silloin takana vasta 1,5 vuotta. Isälle tuli vissiin ikäkriisi, koska hääuutinen johti elämän katoavaisuuden ja vuosien vierimisen pohdintaan. Isä tajusi, että tyttö on nyt niin vanha, että avioon menee. Miten minä nyt sisäistän tämän asian, tuntui ajattelevan. Oli hänkin iloinen, mutta ne onnittelun sanat tulivat vasta kuukausi myöhemmin. Sanoi, ettei voisi parempaa vävyä olla jne... En vain voi käsittää tätä suomalaisten juroutta, sitä, että moniin asioihin suhtaudutaan ensin tosi laimeasti. Sitten piilossa tirautetaan joku kyynel ja itsekseen mietitään niitä kivoja asioita, jotka voisi myös sanoa ääneen. Kyllä itse olisin todella onnellinen lapsen puolesta ja myös näyttäisin sen. Mutta ihmiset ovat todella erilaisia jopa perheen sisällä. Sulhasen perheessä olikin sitten onneksi kontrastina TODELLA lämmin vastaanotto tyyliin praise the lord riemutanssilla ja kyyneleillä Ihanaa, kun on vihdoin saatu ikuinen poikamies naimisiin Hekin osasivat jo odottaa hääuutista, mutta eivät uskaltaneet toivoa, että ihan näin pian.

Kyllä minustakin oli kiva mennä sulhasen kanssa liikeeseen ja löytää puku tällä tavoin. Vaikka se oli aivan ex tempore- juttu matkalla, että käydään tuossa liikkeessä katselemassa. Ei siis ollut välttämättä tarkoitus mennä juuri sulhasen kanssa. Minusta oli kiva saada hänen mielipiteensä, koska hän oikeastaan toivoikin enemmän, että minulla olisi perinteinen valkoinen hääpuku. Ja nyt kun sellainen on, olen todella tyytyväinen

Rahatilanne ei jostain syystä pelota niinkään, vaikka varmaan pitäisi... Meillä on suvussa muutama drama queen, heidän käytöstään häissä ollaan jo ehditty pohtimaan pelonsekaisin tunnelmin... On aina noloa, jos joku juo liikaa, tai joku pitää todella myötähäpeää herättävän puheen. Mutta nämä ovat kaikki sellaisia juttuja, mihin me ei voida mitenkään vaikuttaa edes istumajärjestyksen avulla. Eli turhat huolet pois! Olen myös nähnyt pari painajaista siitä, että vartalonmyötäinen hääpuku repeää takaa, kun istun Kampaajan ja meikkaajan valinta on myös vaikeaa, kun harvat kokemukset näistä ovat olleet pääasiassa negatiivisia. Luultavasti meikkaan itse. Ja sehän on varmaan tosi stressitöntä hääpäivänä! Pelottaa myös, että alan käydä liikaa täällä ja miettiä häitä ylipäätään liikaa Kummasti tähän maailmaan uppoutuu, vaikka ei olisi aiemmin elämässä edes haaveillut naimisiinmenosta. Mulle on tullut vähän painetta siitä, kun olen tehnyt kaiken suhteen hyvin nopeita tai intuitiivisia ratkaisuja. Ja täällä tuntuu, että kaikki on miettiny kuukausi- tai vuosikaupalla ratkaisuja esim. puvun suhteen. Iik.. No täytyy luottaa siihen, että nopeatkin päätökset voivat olla hyviä.

Meillä on jo anoppi kutsunut "vahingossa" yhden kivan, mutta niin kaukaisen sukulaisen, ettei todellakaan itse ajateltu ulottaa kutsulistaa sinne asti! Nyt onkin mukavaa, kun tämä kyseinen sukulainen on soitellut siihen malliin, että kiva sitten päästä häihin jne... anopin tehtävänä olisi korjata sanansa, mutta toisaalta onhan se tosi ikävää tälle sukulaiselle sitten. Toivotaan hartaasti, ettei muita lipsahduksia pääse tapahtumaan. Mutta mitä nyt kannattaisi tehdä tämän sukulaisen osalta? Tosi kinkkinen tilanne... Meidänkin häihin tulee luultavasti yksi serkku. Hän on nuori verrattuna muihin, jotka ovat kaikki perheellisiä ja asuvat eri maissa. Kaikkia ei voi millään miellyttää... vaikka toki miellyttäisimme, jos olisi rahaa ja tilaa

Lapsena yksissä, sen jälkeen vasta aikuisiällä todella erilaisissa ns. herätysliikehäissä... ja nyt yhtäkkiä tullut hääsuma: neljät häät reilun vuoden sisällä. Eli yhteensä 6.

Mä ostin ekasta liikkeestä, jossa kävin ja ekan puvun jota sovitin 10kk aiemmin. Liikkeessä meni tunti. Nyt, kun olen lukenut täältä muiden kertomuksia, niin olen tainnut tehdä todella nopean päätöksen!! Mies oli mukana, ja hänellä tuli tippa silmää, niin uskon päätöksen olevan oikea

MrsIndia, oletko katsonut eBaysta boleroja? Itse löysin sieltä toisiin juhliin hyvän boleron. Jos tuntuu, ettei Suomen liikkeistä löydy sopivaa. Mielestäni ohut neulebolero kuulostaa hyvältä tyllin kanssa. Pihko: Kannattaa ajatella niin, että missään puvussa olo ei tunnu siedettävältä Itse pukeudun naisellisesti, ja silti vähän ahdistaa hääpukuihin tunkeutuminen Kaikissa on aivan pirun kuuma, kun ovat yleensä täynnä tekokuituja. Kokeilin kyllä vain neljää hääpukua ja valitsin sen ensimmäisen. Eka pukuliike, jossa kävin ja siellä meni tunti. Varmaan myyjäkin ihmetteli, että miten voi tulla näin nopeat pukukaupat! Minua huolettaa päällimmäisenä hääpukuni laahus ekassa vihkitilaisuudessa. Näillä näkymin se pidetään huvimajassa, jonne johtaa sepeli/soratie (hienoa ) Jos on vähänkään sateinen keli, niin miten hyvin laahuksesta lähtee liat pois? Laahus ei ole pitkä, mutta puku on todella vartalonmyötäinen. Mietin, miten onnistuu helman kannattelu ilman, että puolet jaloista näkyvät! Seuraavan kerran laitan puvun parin viikon päästä varsinaisiin juhliin. Haluan kuitenkin laittaa hääpuvun molempiin, koska mieskin laittaa juhlavasti frakin ja saketin. Sitten on vielä kaksi muuta ongelmaa. Olen hoikka, mutta vartalonmallini on sellainen afrikkalaistyylinen pömpöttävä alamaha Ja lantiota löytyy. Jälkimmäisen takia päädyttiin myyjänkin kannustamana yksimielisesti tähän vartalonmyötäiseen pukuun, jossa on brokardipitsihihat ja laskokset rinnassa. Ihana vintage-tyylinen puku ja vielä oli puoleen hintaan. Nyt olen etsinyt alusvaatteita tai korsettia puvun alle, jotta se alamaha vähän latistuisi. Siis se ei ole läskiä vaan malli on sellainen. Kun syön, niin tulee aina 5 senttiä lisää Luullinen korsetti on tehokkain, mutta se näkyy lasketuvan ja ohuehkon hääpukukankaan läpi! Pukua on nyt luultavasti pakko hieman suurentaa lantion seudulta, ellen keksi, millä saisin littanamman mahan. Tuntuu, ettei vatsalihastreeni tehoa tähän tarpeeksi. Onko ainut vaihtoehto järkyttävä housubody? Niissä häissä, joissa olen ollut, kaikilla morsiamilla on ollut ihan törkeän littana maha. Ja ilman mitään apuvälineitä. Nyt on tullut paineita, että valitsinko sittenkin vääränmallisen puvun...aion kyllä silti tähän tunkeutua. Ahdistaa vain olla arvioivien katseiden keskipisteenä Ja onkelma kolmonen: Harrastajina meille tulee häihin aika fyysinen tanssiesitys, ellei nyt jouduta käytännön syistä luopumaan siitä. Toki ostin puvun miettimättä, miten tanssin se päällä ilman, että näytän tönköltä kepiltä. Pelkään myös hikistymistä, etenkin kun puvussa on hihat suht paksua kangasta. Onko jollain kokemusta puvun vaihdosta häiden aikana, meneekö liikaa säätämiseksi? Mietin, jos olisi tanssin aikana jokin polvipituinen puku. Varsinkin, jos ekassa vihkitilaisuudessa päätyisinkin lyhyempään mekkoon.