Riiia

Mulla on vaan huonoja kokemuksia kertakäyttökameroista. Häissämme oli ihan ok valaistus, mutta ei mikään kirkas loisteputki kuitenkaan, hieman hämärämpi, teatterissa kun juhlimme. Neljä kameraa oli yhteiskäytössä, jokaisesta n. 5 kuvaa onnistui, sillä salamaa ei ollut monikaan muistanut käyttää. Vielä iloisempi yllätys tuli kuvia lunastaessa: neljän kameran kuvat (joista suurin osa oli lähes täyttä mustaa) sekä valokuvina että cd-levyinä maksoi lopulta n. 150€ (Rajala, Tampere). Onneksi ihmisillä oli myös puhelimissa kameroita, joilla ahkerasti kuvasivat, niin saatiin edes muutama onnistunut otos juhlista.

Meillä oli itse kehittelemämme drinkki (ainoana miinuksena täytyy sanoa, että väri ei ollut erikoinen (alkoholia 7,6%): 1 osa Passoa 1 osa Triple Sec 2 osa Leijona 6 osaa Ginger Beer (Fentiman's) Alkoholiton versio oli ananasmehua + ginger beeriä- Suosittelen lämmöllä etukäteen boolin ja alkumaljan maistatusta. Meillä oli kavereita apuna, saatiin mukava ilta aikaiseksi. Esim. booliresepti, jonka täältä nappasin suurien kehujen saattelemana, oli meidan maulle ihan kamalaa - kannatti siis testata ja muokata.

Me vietimme omia festarihäitämme lauantaina. Tosin ajankohta kun on jo kovin syksyinen, niin paikkana toimi Ylioppilasteatteri. Ohjelmaan kuului black metal -aiheinen monologi sekä 4 esiintyjää (folk, rock, alternative, punk). Ehkä enemmänkin kietoutui musiikin kuin festaroinnin ympärille siksi, että oltiin sisätiloissa. Meillä oli kaikille omat VIP-passit, joihin oli kirjoitettu vieraalle sopiva alter ego musamaailmasta. Ne osoittautuivat ihan hitiksi! Pöydät meillä oli nimetty eri festareiden mukaan. Kuvia voi käydä katsomassa mun profiilista, jos mielenkiintoa löytyy. Mutta oli todellakin pidetty teema! Ja ihanasti oli ihmiset noudattaneet pukukoodia rockstar/popstar, joten vieraat näyttivät enemmän festarivierailta kuin häävierailta.

Meidän Häälehti näytti ulkokansistaan tältä: Koska hääteemana oli musiikki, oli luonnollisesti lehtikin tehty Suosikki-lehteä mukaillen Kuosikiksi. Sisältä löytyi jokaisen esiintyjän haastattelu, tähtijulisteita meistä vihityistä siten, että kasvomme oli liitetty joihinkin tunnettuihin levynkansiin, palstoina toimi Etsintäkuulutus, Kirjeenvaihto, Eki ja Jammu (kuten Suosikissakin), mutta olimme itse keksineet musiikkipiireistä lainattujen ihmisten persooniin kysymyksiä ja etsintäkuulutuksia. Keskiaukeamalta toki löytyi vielä musiikkiaiheinen ristikko, sekä takakannesta ohjelma. Suunnittelu ja tulostus tehtiin ihan itse (lasertulostin antoi ihan tarpeeksi hyvää jälkeä) ja niitattiin sivut yhteen.

Ratkaisimme ohjelmaongelman laittamalla sen häälehden takakanteen. Meillä oli 5 eri esiintyjää, joten emme kirjanneet sinne erikseen muita yllätyksiä, olivat sitten oikeastikin yllätyksiä (esim. sulhasen laulua, morsiamen puhetta, lottoarvonnan tuloksia, musavisaa).

Värit ei ihan pääse oikeuksiinsa mutta.. Meidän kutsut tehtiin teemaan sopivaksi, eli musiikilla mennään. Valokuvassa on pelkkää sulhasta ihan tarkoituksella, sillä itse olen kovin kamerakammoinen. (Poistin noista vähän ajankohtaa ja puhelinnumeroita.)

Meidän häissä on teemana musiikki. Ajatuksena on ollut laittaa vieraskirjaksi nuottivihko. Vielä mietityttää kovastikin, että miten sen kirjoituksen ohjestaisi. Voisiko olla vaikka "lähetä terveisesi laulun sanoin" tai jokaisen sivun alussa jokin kappaleen pätkä, jonka sanoituksia voisi jatkaa... Vinkit olisivat arvokkaita, hääjuhlat on kuiten tuossa parin viikon päästä =) Erikseen tulee vielä nuottivihon viereen vanha kitara, johon toivotaan saavamme kaikilta nimikirjoitukset.

Me hoidetaan kaikki ruuat itse hääjuhliin, joten kakutkin tulee omasta takaa. Tai tässä tapauksessa 6 eri leipurin käsistä, sillä meidän hääjuhliin on luvassa kakkubuffet. Mulla on mestarileipureita kaveripiirissä, joten halusin ehdottomasti hyödyntää tätä. Ja kaikki ovat ihan innoissaan tekemässä. Toistaiseksi oon saanut tietää, että kakuissa löytyy mm. vadelma-sacher, raakasuklaakakku, Pavlova sekä kinuskikakku.

Mulla on ollut hyvin pitkään semmonen fiilis, että jos mä ikinä menen naimisiin, niin sen täytyy tapahtua Pielpajärven erämaakirkossa. Se paikka on täynnä tunnelmaa, sinne vaeltaessa menee pari tuntia suuntaansa, joten avioliittoon astuminen ei ole vain yksi kirkonkäytävän mitta. En ole lainkaan uskovainen, mutta tuo paikka on mulle jo lapsuudesta tärkeä. Onneksi mies kuului kirkkoon, niin ei tullut ongelmia paikan saamisen kanssa. Kun mieheni jossain vaiheessa kosi, asetin ehdoksi sen, että vain jos mennään naimisiin Pielpajärvellä =) Olin jokseenkin helpottunut, että olin ehtinyt saada hänetkin hurmaantumaan Lapista jo aiemmin, sillä hän innostui suunnattomasti ajatuksesta. Kaikki 12 paikallaolijaa sanoivat, että eivät koskaan tule unohtamaan sitä vihkimistä.

Meidän hääkutsussa ei ole juurikaan tekstiä (on tehty flaijeri-muotoon), joten K-18 merkintä oli helppo upottaa kutsuun mukaan. Tosin vasta kutsut lähetettyämme tajusimme, että ainoastaan yhdellä kutsutuista (yht. 90) olisi edes ollut lapsi... Meillä on puhtaasti kaverihäät, edes sisaruksia ei ole kutsuttu (suvulle pidetään omat, erilaisemmat juhlat myöhemmin, joihin lapset ovat tervetulleita). Näin ollen ei tarvitse tehdä mitään kompromisseja kutsuttavien tai ohjelman vuoksi. Ja saadaan juhlia 1-vuotishääpäivääkin sitten myöhemmin isommin =)

Me jouduttiin miettimään paljonkin sitä, että miten häät järjestetään. Oma sukuni on aika vanhoillista, itse koetaan olevamme "ikinuoria", ja sulhasen sukua en ole edes koskaan tavannut (vanhemmat toki, mutta en muita). Päädyimme ratkaisuun pitää erikseen juhlat kavereille ja sukulaisille. Ajatuksen myötä "karkasimme" naimisiin vain 10 tärkeimmän ollessa todistamassa vihkimistä erämaakirkossa. Kaverijuhlat kolkuttelee kohta ovella, niiden ohjelman suhteen on ihana ollut heittää kaikki ajatukset ilmaan ja päästää itsemme "irti", ns. hyvät bileet pitäisi olla tiedossa. Paikalle on kutsuttu myös 3 serkkua (niitä olisi yhteensä jotain 20) sillä perusteella, että keiden kanssa on kaverillinen suhde, ei pelkkä sukulaisuus. Sukuhäihin (jotka vietämme vihkimisen 1-vuotispäivänä) kutsumme sitten minun puoleltani vain ydinperheen (joka sisarukseen ja heidän lapsineen tekee jo yhteensä 20, sekä miehen puolelta hänen tädit, sedät ja serkut (miehelläni ei ole sisaruksia). Päädyimme tähän, jotta olisi tasapuolisesti sukulaisia molemmilta puolilta (oma sukuni kun on iiiiiso, mieheni vain tuo 20 hlöä). Näin ollen jos yksikään mun tädeistä/sedistä/serkuista suuttuu, niin voin vedota siihen, että ketään muitakaan ei kutsuttu sukuhäihin. Noille kaverihäihin tuleville serkuille olen sanonut, että älkää kertoko, niin kukaan ei pahoita mieltään. Ymmärsivät yskän oikein hyvin, ja tulevat "salaa". On ikävää ajatella, että joku joutuu kutsumaan omiin häihin, siis nimenomaan rakkauden juhlaan, ihmisiä, jotka eivät ko. rakkautta hyväksy. Kannustan ehdottomasti suuteluihin, tanssimisiin ja kädestä pitämisiin. Ne, joita se häiritsee, voivat poistua tai olla katsomatta. Toivoisin, että heidän mieliin tulisi vähän avarampi rako, ja he ymmärtäisivät että vain sillä rakastamisella on väliä. Mietin myös, että jos he tulevat paikalle, niin asia ei voi olla todella suuri ongelma heille. En ainakaan itse lähtisi sukulaiseni häihin, jossa tietäisin hääparin olevan white power -henkistä porukkaa (ko. ryhmää itse en voi suvaita millään tapaa). Se olisi liikaa vastoin minun periaatteitani. Joten jos he tulevat, niin ehkä he ovat edes uteliaita näkemään, että mitä pelkäävät. Eivät he tule, jos ovat täysin vastaan, eivät edes näyttäytymisen vuoksi.

Mä olen kovastikin miettinyt, että mitä vegaanista ruokaa osaisin tehdä meidän häiden tapaspöytään. Varmimpana nyt ainakin tulee olemaan sienirisottopallerot, marinoituja tofukuutioita, punajuuripyörykät jugurttikastikkeella ja pinaattipizzat. Näin ei-vegaanisena (tai edes kasvissyöjänä) on ollut kyllä aika hankalaa lähteä kahlaamaan reseptejä, kun on paljon ihan vieraita raaka-aineita, enkä esim. ensin huomannut, että hunajakin on eläinperäistä jne.

Mulle pidettiin ns. jälkipolttarit, koska "karattiin" naimisiin jo aiemmin kesällä ja hääjuhlat on vasta tulossa. Erityisen hienon päivästä tekivät kaksi juttua. Ensinnäkin heti alkajaisiksi jokainen osallistuja antoi mulle lapun allekirjoituksellaan, jossa lupauduttiin kahden tunnin "orjatyövoimaksi" mihin tahansa juhliin liittyvään tai liittymättömään toimeen. Itkin aika vuolaasti laput saatuani, sillä olen aikalailla yksin ollut järjestämässä näitä juhlia, ja mun on todella vaikeaa koskaa pyytää mitään apua. Tämän he tiesivät ja ratkaisivat asian näin. Nyt on siis taskussa lähemmäs 50 käytettävää työtuntia, koska mieheni oli saanut samanlaiset laput myös. Toinen erityisen kiva juttu oli se, että miehelläni oli omat jälkipolttarinsa samana päivänä, ja koska meillä on hyvin pitkälle yhteinen kaveripiiri, niin koko porukka kerääntyi loppuillaksi samaan baariin. Se oli varattu osaksi yksityistilaisuudeksi eli kaikki viettivät aikaa toistensa seurassa. Ja siinä riemussa melkolailla koko porukka (n. 25 hlöä) jatkoi aamuun asti puistossa musisoiden ja tanssien.