Neferty

Jogoda, ottakaa ja menkää naimisiin aikaisemmin ettekä ilmoita uutta vihkipäivää kenellekään. Ilmoitatte vasta sitten kun olette jo pitkällä reissussa.

Vastasin "punainen": viininpunainen pitkä iltapuku

Vaihda ihmeessä jos itsestäsi siltä tuntuu! Kyse on kuitenkin sinun nimestäsi, ei kenenkään muun. Sinä sen kanssa joudut elämään 24 h. Älä siis turhaan mieti muiden mielipiteitä. Omassa suvussani pari rouvaa on ottanut oman tyttönimensä takaisin, vaikka avioliitto jatkuukin aivan entiseen malliin.

Espoon maistraatti: Ilmoittaudutaan tiskillä, ja virkailija päästää lukitun oven taakse käytävään odotustilaan. Virkailija tulee hetken kuluttua lomakkeen kanssa, johon merkataan molemmille vihkimisen jälkeen tuleva sukunimi, vihkiparin allekirjoitukset ja todistajien allekirjoitukset. Vihkipari näyttää henkilöllisyystodistuksensa (todistajilta todistuksia ei kysytä) ja virkailija kysyy annetaanko/vaihdetaanko sormuksia. Sitten ilmoitetaan, kun vihkihuoneeseen voi mennä. Vihkihuoneessa vihkimisen suorittava virkailija seisoo pöydän takana, lukee pakollisen kaavan läpi, kysyy kysymykset ja pyytää vaihtamaan sormukset (jos näin ilmoitettu). Sitten vihkijä julistaa aviopuolisoiksi, ojentaa vihkitodistuksen ja onnitellen kättelee vihkiparia. Toimituksen kesto 1-1,5,5 min.

Myös meidän vihkimisessämme, johon olin pyytänyt äitini pitämään puheen, käytti hän materiaalina tuota "Morsiammelle"-kirjaa, ja antoi sen sitten meille lahjaksi. Siinä on todella kauniita runoja ja ajatelmia.

Meillä on ensi lauantaina ensimmäinen suvun kokoontuminen (serkun kirkkohäät) sitten meidän "salasiviilihäiden" ja näemme suurimman osan sukulaisista ensimmäistä kertaa. Olen jo yrittänyt valmiiksi henkisesti varautua kommentteihin.. Saa nähdä mitä tuleman pitää, vai osaavatko olla siivosti.

Menimme salaa naimisiin joulukuun alussa ja joulukortissa ilmoitimme naimisiinmenostamme.

Olenko minä, KK:n ehdoton ihailija, missannut tämän ketjun?? Minulla on kihlana ja vihkinä tämä pari: Eipä ole vielä kävellyt samaa vastaan ;D

Bessien tarina on myös yksi tärkeimmistä syistä miksi me menimme naimisiin. Me nimittäin keskustelimme muiden laki-juttujen ohessa siitä, kuinka tärkeää on olla myös virallisesti toisen lähiomainen, jos toinen vaikka joutuu onnettomuuteen. Me molemmat haluamme, että ensimmäinen jolle asiasta ilmoitetaan on oma puoliso, ja että puolisolla on myös oikeus tehdä päätöksiä (vaikka hoitoa koskien) jos itse ei siihen pysty. Entä jos avopuolisoista toinen vajoaa kuukausiksi koomaan! Et saa mitään tietoa, elleivät puolison omaiset (äiti, isä) halua jotain asiasta valottaa. Entä jos nämä omaiset jostakin kamalasta syystä pitävä sinua syyllisenä tilanteeseen, ja kieltävät sinulta täysin kaiken yhteydenpidon omaan avopuolisoosi. Hirveä tilanne!

Meidät vihittiin Espoon maistraatissa vuosi sitten. Silloin edes vihkijää ei saanut tietää etukäteen, koska työvuorot selvisivät vasta edellisenä päivänä. Sen vuoksi vihkijä suostui lukemaan vain sen oman pakollisen tekstinsä, ei mitään ylimääräistä. Kannustivat kyllä tuomaan omaa ohjelmaa tilaisuuteen, mutta aikarajan puitteissa kuitenkin (20 min / toimitus). Skumppaa saa poksautella toimituksen jälkeen odotustilassa, mutta jos toisella parilla on vihkiminen heti perääm täytyy korrektiuden nimissä pitää äänivolyymi pienellä. Muuten erittäin mukavaa palvelua. Ja naimisiinkin päästiin ;D

Meillekin lykättiin maistraatissa todistus heti käteen. Miksi ihmeessä asuntolainaa kysyttäessä vaadittiin vihkitodistus?? Mihin se vaikutti? Ei meiltä vaan kysytty siviilisäädystä mitään saati että olisi pitänyt todistella....

Meidät vihittiin myös Espoon maistraatissa. Vihkijän kanssa ei voinut edes jutella etukäteen (hänelle ei siis voinut esittää mitään erityisiä toiveita), koska heillä vuorossa oleva vihkijä päätetään yleensä vasta edellisenä päivänä.

Suomen lain määräämät syyt joita tässä onkin jo kattavasti mainittu. Yhdessä olisimme loppu elämämme olleet ilman mitään virallistakaan.

Itse asiassa en ole kokeillut häiden jälkeen, mutta vaatehuoneessa se roikkuu juhlia varten. Kyseessä on kuitenkin iltapuku, joka käy mihin tahansa juhlavampaan tilaisuuteen.

VÄÄRIN! Hääpäivän palkallinen vapaus riipppuu täysin työntekijään sovellettavasta työehtosopimuksesta. Esim. metalliteollisuuden ylemmillä toimihenkilöillä oma hääpäivä EI OLE automaattisesti palkallinen vapaapäivä. Toki yritys saa sen lahjoittaa, jos haluaa, mutta työntekijä ei sitä voi vaatia.

Niin ja häiden jälkeen, kun ihmiset kyselevät "Missä kirkossa teidät vihittiin?" ja kun vastaan "Kaupungin maistraatissa" nousee nokka pystyyn ja kuuluu tuhahdus "Ai teillä oli VAAN maistraattihäät..." Minä olen jo alistunut siihen, että todennäköisesti tässä maassa ei minun elinaikana ihmiset kykene näkemään siviilivihkimistä kirkkovihkimisen arvoisena tapahtumana.

Me vietimme hääyömme Hotelli Vaakunan sviitissä, 308 Eur. Sis. kuohuviinin ja hedelmävadin, ja runsaan aamiaisen. Sviitti on hotellin 8 kerroksessa, ja parveke on koko sviitin mittainan = aivan mieletön näköala yli Helsingin. Sviitissä on myös oma sauna.

Kihlapäivä oli se päivä kun sovittiin että mennään naimisiin. Sormuksia ostettaessa piti ihan miettiä mikäs päivä se olikaan, ja vähän asiasta "väiteltiinkin" ;D

Tavallaan rahanmeno kauhistustuttaa edelleen (4 vierasta ja 5000 Eur), mutta toisaalta ei kaduta, sillä olihan kyse "once in a lifetime"-tilaisuudesta. Kaikki oli juuri niin kuin halusimmekin!

Minä lauloin miehelleni tuon LauraLauran mainitseman Romanssin, joka on aina ollut myös mieheni lempikappaleita. Ei vaadi säestystä, joten voi tempaista mukamas ex-tempore, eikä ole liian pitkä (+ kaikki varmasti tuntee). ;D Äiti ja anoppi pillahti itkuun jo ekat sanat kuultuaan

Yritin mahdollisimman pitkälti olla hössöttämättä ja tavallaan senkin pienen hössöttämisen olisi voinut jättää väliin (meillä oli vain 4 vierasta). Olen edelleen sitä mieltä että meidän olisi pitänyt mennä vain kahdestaan naimisiin, mutta mies "vaati" vanhemmat paikalle... Toisaalta häät menivät kyllä hyvin ja kaikkien suunnitelmien mukaan, eli jäihän niistä ihan mukava muisto. Niihin kuluneen rahamäärän olisin kuitenkin voinut laittaa tärkeämpäänkin kohteeseen....

Piti palata nyt tänne kertomaan, kun nyt tuli oikeastaan ensimmäinen oikea "reaktio" tuohon meidän puoli vuotta sitten tapahtuneeseen "salanaimiseemme" (tai ainakaan mitään muuta syytä emme ole keksineet): Mieheni serkun tytär pääsee ripille vajaan kahden viikon kuluttua ja rippujuhlaan on kutsuttu kaikki muut paitsi meitä. Miehen vanhemmat ja hänen sisaruksensa perheineen on kutsuttu. Onhan tässä tietenkin vielä muutama päivä aikaa, mutta kyllähän tämä aivan päivänselvää on, kun kaikki muut on kutsuttu jo aikoja sitten, eikä meihin ole otettu mitään yhteyttä, vaikka välit kaiken puolin muuten on kyllä kunnossa. Olemme käyneet tuon serkun perheen luona vierailulla useammankin kerran (ennen naimisiinmenoa, nyt talvella emme ole käyneet) ja miedät otettiin aina todella ilolla vastaan. Ymmärtäisi kyllä jos nimenomaan emme heitä olisi häihimme kutsuneet että vähän suuttuvat, mutta kun emme siis pitäneet sellaisia häitä ollenkaan... Noh, ei voi mitään... Mies on ymmärrettävästi vähän harmissaan, ja minä taas miehen puolesta. :-[

Meidän hauvelit olivat koirahoitolassa kaksi yötä ja hyvin meni koska oli tuttu paikka aiemmilta hoitokerroilta.

Maistraatissa vihittiin.

Olen erittäin tyytyväinen. Näyttävät päivä päivältä vielä kauniimmilta. Yhdistelmänä ovat siis nämä kaksi Kalevala Korun sormusta, 2 x 5 mm = 10 mm.