Neferty

Tuo on Finlandersin häävalssi. Löytyy kahdeltakin heidän levyltään: - Finlanders tanssittaa - Kauneinta häämusiikkia

Toisella kierroksella kun molemmat olemme, niin meillä tuli kutsuun häävalssimme sanat: Oikean löytänyt oon Vuosia monta kai kumpikin on kulkenut tahollaan. Vuosia monta kai etsinyt vain ihmistä oikeaa. Kokea täytyy kai kaikki tää ennen kuin ymmärtää, että nyt elämänkumppanin oikean löytänyt oon. ”Kuin unessa tanssimme valssin tään, sun silmissäs onnen kyyneleet nään. Mä sinua niin paljon rakastan, sun tanssivan rinnallain ain' haluan. Tää tunteista suurin ja voimakkain on rakkaus, jonka sulta mä sain. Sen sydämessäin tahdon säilyttää niin kauan kuin jatkuu elämä tää. ” Tänään kun tietämme yhteistä lähdetään kulkemaan, toivon, et' kummankin virheistä yhdessä opitaan. Rakkautta yhteistä kun vaalitaan, toinen toistamme tuetaan, uskon et' edessä silloin on elämä rikkomaton. -Jussi Lammela-

Meillä tulee noin kellonajat ohjelmalappuun sen vuoksi, että ihmiset tietävät suurinpiirtein mihin aikaan on mitäkin odotettavissa (itse olen kaivannut tätä häissä joissa kellonaikoja ei ole ollut). Muutoinkin humoristiseen ohjelmaamme tulee kyllä loppuun huomautus tyyliin "Morsiuspari ei vastaa enemmän kuin todennäköisistä ohjelmanmuutoksista".

Vähän sivuhuomautuksena: virallisen etiketin mukaan menussa ei mainita alkoholittomia ruokajuomia (vesi, mehu, maito, kotikalja), mutta alkoholilliset kyllä. Viineistä kirjoitetaan tarkemmin mitä viinejä on kyseessä.

Sulle silmäni annan, annan hiukset huulet kaiken. Sulle sydämeni annan... (Kappaleen nimeä en nyt saa päähäni) Muoks: Piti ihan tarkistaa, ja tangon nimi on siis "Sulle silmäni annan"

Tuskin, ainoastaan realisti Meillä on vähän samaa "vikaa", että kun ollaan molemmat toista kertaa asialla, niin mentaliteetti on lähinnä "tämä kestää minkä kestää".

Meillä on nyt haaveena lähteä häämatkalle vko vihkimisen jälkeen. Kohdemaahan tarvitaan viisumi, ja passin pitää olla voimassa 6 kk häiden jälkeen. Oma vanhanimi-passini menee vanhaksi jo 3 kk häiden jälkeen. Meidät vihitään maistraatissa, joten nimenmuutos menee heti järjestelmiin. ELI, tilaanko käytännössä nyt sitten kuitenkin uuden passin vanhalla nimelläni (ja sitten taas heti uuden uudella nimellä matkan jälkeen). Ostamme lentoliput ja hommaamme viisumit vanhalle nimellemme. Pidämme sormet ja varpaat ristissä, että pääsen sekä kohdemaahan että pois sieltä vanhalla nimelläni. VAI Unohdammeko koko jutun ja jäämme Eurooppaan

Varasin Vantaalta hääpaketin sisältäen: - koekampaus - hääkampaus - koemeikki - häämeikki - rakennekynnet 177 Eur

Meillä on myös se tilanne, että meidät vihitään virallisesti siviilimenoin perjantaina, ja kirkollinen siunaus ja hääjuhla on lauantaina. Meillä sulhanen haluaa tuon kirkon ja hienot puitteet, mutta itselleni on miljoona kertaa tärkeämpi tuo siviilivihkiminen, jolloin liitostamme tulee virallinen. Alustavasti on varattu maistraatti, koska vieraita ei tule kuin vanhemmat. Muut vieraat tulevat hääjuhlaan lauantaina. Kuinka saisin pienestä siviilivihkimisestä mahdollisimman juhlavan? Haluaisin vihkimisen jossain muualla kuin maistraatissa, mutta sanoivat sen onnstuvan vasta klo. 17 jälkeen jolloin se maksaa 200 Eur. P.S. Sormusten vaihtaminen siunauksessa kannattaa varmistaa papilta. Joidenkin pappien mielestä sormusten vaihto kuuluu vihkimiseen, eivätkä hyväksy lisäystä siunauskaavaan.

Löytyykö minkäänlaista kokemusta kauppakeskus Tikkurissa olevast Tikkurilan kukkakaupasta?

Olisiko mahdollista jakaa tuo autotalli pienempiin osasiin, joista vieraat voivat sitten "ostaa" teille? Tuli mieleen yksi tuttavan hääkutsu, jossa pyysivät rahaa kodin remonttiin lahjalistan tyyliin: Laatta kylpyhuoneeseen á 5 Eur Hana keittiöön 50 Eur Tapetit makuuhuoneeseen 100 Eur Ja nimenomaan että listalla on aivan halvasta vähän kalliimpaan. Pelkän rahan antaminen konkretisoituu paremmin, kun vieras saa tietää mitä hänen antamallaan summalla ihan oikeasti hankitaan.

Meillä molempien entisten suhteiden kuvat on siististi samassa läjässä kaapissa. Ei tulisi mieleenkään pyytää miestään hävittämään osaa historiastaan enkä voi kuvitellakaan itse hävittäväni omaa historiaani.

Noista vaihtoehdoista valitsin vain kohdan "tiettyjä kukkia". Kalla on edelleen lempikukkiani, mutta koska ne on ekalla kerralla nähty, en niitä nyt enää halua. Onneksi mielessä on toinenkin erittäin hyvä vaihtoehto... Vaihtoehto "valkoinen hääpuku" sopisi muuten, mutta minun kohdallani väri on viininpunainen. Viininpunainen on lempivärini ja ensimmäinen hääpukuni oli myös aivan ihana viininpunainen iltapuku. Haluaisin edelleen pukeutua viininpunaiseen, mutta täytyy nyt katsoa minkälaisen puku-version löydän. Muutoin ei paljon päällekkäisyyttä tule, koska ensimmäiset hääni olivat todella pienet (vain todistajat ja illallinen), nyt on tarkoitus bilettää urakalla. Mies ei tunnu muistavan omasta ekasta kerrastaan yhtään mitään yksityiskohtia (eikä valokuviakaan hänellä ole), joten sieltä en myöskään revi stressiä. Yritetään vain tehdä nyt meidän näköiset bileet.

Toisella kierroksella minkäkin, ens kesänä menen naimisiin toisen kerran. Myös tuleva mieheni on toisella kierroksella. En ole menettänyt uskoani miehiin, avioliittoon tai parisuhteeseen. Ensimmäiseen liittooni menin täydellä tarkoituksella olla loppuelämä yhdessä, mutta toisin kävi. Meitä ei sittenkään oltu luotu toisillemme. Ei sille voi mitään, vaikka kovasti niin luulinkin. Nyt monta kokemusta rikkaampana ja monta vuotta vanhempana uskon oikeasti löytäneeni "sen oikean", jonka kanssa haluan ja pystyn kokemaan myös elämän alamäet. Ensi kesän häät tuleva olemaan suhteellisen suuret. Meillä molemmilla ensimmäiset häät olivat erittäin pienet, joten tällä kertaa halusimme järjestää sukulaisille kunnon bileet. Yhtään negatiivista kommenttia emme ole vielä keltään kuulleet, vaikka aika nopeasti olemmekin edenneet.

^Elodia: oheisessa linkissä on tarkka ohjeistus passikuvista http://www.intermin.fi/poliisi/home.nsf/pa...225701900350B51 Osio "Ilmeet ja asusteet" ottaa kantaa mm. silmälaseihin (saa olla) ja otsatukkaan (saa mallikuvan mukaan olla). Oleellista on, että silmät ja kasvonpiirteet näkyvät hyvin. Siinä kuvaajasi on kyllä väärässä, että ajokortissa silmälasien tulisi olla. Ajokorttiin pätevät aivan samat säännöt kuin passikuvaankin, eli silmälasit voi jättää pois, jos niiden kanssa ei saada otettua kunnon kuvaa (sangat varjostaa tai linssit heijastaa). Eli pärjäät kyllä yksillä kuvilla molemmissa.

Onko kenelläkään tietoa Juhla- ja lounaspalvelu Silvennoinen Oy:stä? http://www.juhla-jalounaspalvelusilvennoinen.fi/frameset.htm Sivuilla kovasti kehuvat itseään, mutta tilausravintolasta ei ole mitään kuvia.

Oma kokemukseni Espoon maistraatista: - Paikalle kannattaa saapua ajoissa, sillä vihkiminen alkaa kellonlyömällä ja sitä ennen pitää täyttää nimi-paperi ja maistraatti tarkistaa henkilöllisyydet. Ilmoittaudutte tiskillä, jonka jälkeen teidät ohjataan lukitun oven läpi toimistohuonekäytävään, jossa on naulakot ja pieni odotustila. - Maistraatin virkailija tuo teille täytettäväksi paperin, jossa kysytään molempien sukunimeä vihkimisen jälkeen. Se pitää allekirjoittaa, ja sen allekirjoittavat samalla myös kaksi todistajaa. Henkilöllisyydet pyydetään todistamaan (passi, ajokortti tmv.) - Teidät kutsutaan vihkihuoneeseen, ja maistraatin vihkijä ei lue mitään muuta kuin virallisen kaavan (ainakaan meillä eivät suostuneet löpisemään mitään ylimääräistä). Vihkiaikaa on varattu n. 20 min, joten omaa ohjelmaa voi järjestää. Jos äitisi lukee runon, voisi se ehkä sopia ennen varsinaista vihkimistä... - Ennen vihkimisen alkua vihkijä kysyy teiltä vaihdatteko sormuksia. Antamanne tiedon mukaan hän sitten pyytää laittamaan sormukset. - Suutelemaan ei taida kehoittaa, mutta eiköhän tuo ihan luonnostaan aviopuolisoiksi julistamisen jälkeen tule. - Espoon maistraatin vihkitila on tavallisen toimistohuoneen kokoinen, eli ei suuri. 14 henkilöä varmasti mahtuu seisomaan, mutta ei väljää ole. Huoneessa on yksi sohva.

Tässä vaiheessa ei vielä ajankohtainen kysymys, mutta rupesi mietityttämään: Miesystävälläni on kaksi lasta edellisestä liitosta joilla on isänsä sukunimi. Jos me nyt joskus menemme naimisiin, ja minä pidän oman tyttönimeni, voimmeko päättää saako mahdollinen yhteinen lapsemme minun vai miehen sukunimen? Vai meneekö mahdollisen yhteisen lapsemme sukunimi automaattisesti mieheni nimelle sen perusteella että "perheen seuraava lapsi saa automaattisesti saman nimen kuin aiemmilla lapsilla on" vaikka heillä olisikin eri äiti?

Nuotit löytyy täältä: http://www.uta.fi/~laura.talja/nuotit.html Ja levytettynä kappaleen voi tilata täältä: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...?num=1141290761

Kannattaa surffailla tuolla Häämusiikki-osastolla. Siellä on paljon valmiita keskusteluja kirkossa esitettävistä lauluista.

Kannattaa jutskata suoraan kanttorin kanssa. Itse esitin kappaleen talvella kirkossa häissä ja kanttori oli ihan ihmeissään, että edes kysyimme kappaleen sopivuutta. Hänestä se on mitä parhain ja sopivin laulu häihin.

Jos pariskunta harrastelee muutoinkin tuollaista käytöstä kuten kerroit, niin minä kyllä maksaisin potut pottuina ja ihan piruuttani menisin sen kortin kanssa heille ja pokkana sanoisin, että "nyt me haluaisimme lunastaa tämän lahjakortin". Voi kyllä olla, että tas löytyy joku hyvä selitys miksei juuri nyt käy...

Ei se minusta noin mene. Minusta nimellä ei ole merkitystä tässä asiassa. Minun mielestäni avioliitto liittää aina miehen vaimonsa sukuun ja vaimon miehensä sukuun. Kumpikaan ei kuitenkaan luovu omastaan. Meillä ainakin on päivän selvää, että aviopuoliso on aina täysivaltainen suvun jäsen.

Järkkäsin meille luksusillan Vanajanlinnassa (morsiussviitti, skumppaa, illallinen...). En kertonut mistään etukäteen vaan pakkasin miehen kamat valmiiksi ja käskin istua autoon. Hän sai vasta parin tunnin ajon jälkeen tietää mihin olimme menossa kun paikan ensimmäinen kyltti tuli vastaan. Ja oli muuten miehen ilme näkemisen arvoinen kun respa sanoi "Ja tässä sviittinne avain, olkaa hyvä". ;D Oli oikein otettu ja sainpahan minäkin samalla vähän luksusta... Mieheltä sain yhdistettynä synttäri- ja hääpäivälahjana Kalevalakorun Kaupunkisormuksen.

Minä olen laulanut myös kirkkohäissä Romanssin, ja yleisesti ottaen pappien ja kanttorien mielestä se sopii hyvin kirkkoon. Saattaa tietenkin olla, että poikkeuksiakin löytyy, joten kannattaa varmistaa asia.