Mänty

Tuo kyllä kuulostaa huolestuttavalta. Olisin aika varpaillani siitä, että kannattaako edes harkita moisia. Poikkeustilanteena ehkä se, jos tämä alustava varaus on tehty tilanteessa (esim messuilla), jossa voi olla riski, että varauskalenterit menee epäsynkkaan ja joku toinen työntekijä on jo ehtinyt bookata kyseiselle päivälle keikan ja tarkoitus on vinkata parille, että tehkää alustava varaus toisellekin puljulle kunnes saadaan varmistettua meidän kalenteri. Tuplabookkauksessa voi olla meinaan se riski, että joutuu maksamaan molemmat (tai vähintään varausmaksut) jos ei saa ajoissa tietää kumpi tulee. Lisäksi pulju joka suhtautuu työkeikkaan hengellä "tullaan jos tullaan" voi olla muutenkin hankala. Esimerkiksi kuvienkin kanssa saattaa käydä niin, että ne saa sitten jos saa. En suosittelis.

Tää on muuten yksi syy siihen, että on olemassa sellainenkin etikettisääntö, joka sanoo notta elekää puhuko bileistä sellaisille, joita ei ole kutsuttu/ei aiota kutsua. Helpottaa tosi paljon tällaisia ikäviä tilanteita. Koska tavallaan joku voi (ihan aiheellisesti minusta) ajatella, että kutsu on tulossa kun kerran on jo osallistutettu osaan "hääeksperienssiä" eli sitä hehkutusta. Häät tietysti on vaikea kokonaan piilottaa, koska kihlautuminen/kihlasormus yleensä huomataan, mutta vääriä käsityksiä ei itse kannata ruokkia.

Zedi: Pääsääntöisesti minusta pitäisi kutsua puolisot. Jonkun verran on joustovaraa tosin silloin, jos kutsutaan jotain kokonaista porukkaa "porukkana". Esim siis vaikka kaikki miehen harrastuksen seurakaverit jos kutsutaan tiiminä, silloin voi jättää puolisot pois. Mutta toisaalta silloin pitäisi kyllä pistää kutsuta siitä harrastuksesta se koko porukka. Tuo kaveriporukoiden ongelma on kyllä paha. Todella helposti tulee juuri se noidankehä, että koska kutsuu tuon, pitää kutsua tuokin. Melkein siis isossa kaveriporukassa mielestäni rajaus kannattaa joko vetää todella tiukaksi, eli vain ihan ne kaikkein läheisimmät ystävät tai sitten suosiolla koko porukka. Tietty tilanteet vaihtelee todella paljon, mutta muutamantyyppisiä asioita kannattaa itseltään kysyä jos valitsee isommasta kaveriporukasta yksittäisiä ihmisiä, joita kutsuu: Olenko (olemmeko) tekemisissä tämän henkilön kanssa siten, että voisin kutsua pelkästään hänet ja viihtyisin hänen kanssaan? Harmittelenko kaveriporukan tapahtumissa, jos hän ei olekaan tällä kertaa päässyt paikalle? Ja tuohon aviopuolisoon liittyen: Onko tämä henkilö minulle niin tärkeä, että haluaisin tutustua myös hänen puolisoonsa? Onko tämä henkilö sellainen, joka on iloinen siitä, että olen yhdessä puolisoni kanssa ja haluaa juhlia avioliittoamme sekä tutustua puolisooni paremmin? Jos vastaukset on pitkälti EI:tä, kannattaa harkita, onko juuri häät sellainen juhla johon haluaa henkilön kutsua.

Vanha aihe, mutta kai tätä muutkin joskus pohtii. Jos hääpari ei itse halua puhua, kenties vanhemmat voivat pitää pienen puheen. Jos on teatraalisia taipumuksia, ehkä häävalssi voisi avata juhlan. En tiedä, miten sopiva on tilanteessa, jossa vihkimisestä on kulunut jo pidempi aika, mutta joissain tilanteissa voisi toimia sekin, että pari tekee näyttävän saapumisen sen jälkeen kun vieraat ovat jo paikalla. Onnittelu/maljojen kilistely yms tähän ja sitten voi siirtyä juhlan muuhun osaan.

Musta taas useat ihmiset ovat jopa kauniimpia ilman meikkiä. Vierastan myös sitä että esim käsitys "normaalista" ihosta on tasoa airbrushattu, täysin sileä ja mitäänsanomaton muovipinta. Mutta ehkä olen omituinen. Itse en arkena juuri meikkaa, juhlaan tai huvikseni satunnaisesti. Nuorempana meikkasinkin enemmän, nykyään tuntuu, että iho näyttää livenä paremmalta ilman meikkiä (ja pysyy myös kauniimpana kun sitä ei jatkuvasti rasiteta hervottomalla kemikaalikimaralla). Lisäksi olen varmaan vähän allergisoitunut osalle meikkiaineista ainakin, koska silmät vetistyvät todella helposti jos on pidempään ripsarit ja luomivärit silmissä. Se taas ei näytä hyvältä kun vesi vuotaa kirkaanpunaisista silmistä Valokuvien kohdalla tosin olen sitä mieltä, että usein siihen kannattaa harkita pientä puuterointia. Valokuvassa kuitenkin valotus, mahdolliset salamat yms. muodostavat vähän omanlaisensa jutun. Meillä töissä osa naisista meikkaa, osa ei. Kaikki näyttävät kuitenkin yhtä huolitelluilta. Meikkaavistakin suurin osa kyllä harrastaa vain pientä ehostusta. Mutta ehkä meillä voi olla IT-puolella se, että kovin voimakas ja radikaali meikkaus saattaa syödä uskottavuutta. Ei sekään toisaalta ole hyvä, kyllähän ihmisen pitää saada näyttää siltä kuin haluaa ilman, että siitä tehdään päätelmiä hänen ammatillisesta kyvykkyydestään.

Ei minusta ole huono idea käyttää ihan tavallista tulostuspaperia. Kyllä siitäkin voi saada siistin. Tosin tuollainen taitettu versio ei pysy kovin siistinä jos siinä on useampi sivu (etureuna ei pysy tasaisena kun sisälehdet tulevat ulommas kuin kansilehti). Pelkkä nitominen tai vaikka rei'itys + nauha voisi siinä mielessä olla näppärämpi a5 paloista. Yksi vaihtoehto tuohon lehtien määrän rajoittamiseen, voisi olla pistää lehtiä muutama kappale pöytään. Koristeluista riippuen tietysti, esimerkiksi tasaisin välein pöydän keskelle 2-3 per pöytä tai muutama kappale pöydän päähän. Lisäksi voi harkita sitä, että kaaso/bestman jakaa näitä vaikka onnittelujonossa/ovella/pöytäänohjauksessa jos on merkityt paikat. Pöytäänohjaus ehkä noista helpoin, sillä yleensä kai perheet istuu yhdessä. Näin voisi siinä samalla kun ohjaa Virtaset kohti omia paikkojaan, tökätä jollekulle lehden käteen. Itse karsastan aina näitä "näin monta kappaletta per vieras/perhe/joku muu, mikä" koska ne kuulostaa lähes aina todella tylyiltä ja mukasöpöt runotkaan ei yleensä auta asiaa, välillä jopa pahentavat. Lisäksi rajoitustekstit vetävät huomion siihen, että kaikille EI ole omaa lehteä (ja pistävät ihmiset ihmettelemään, miksi ei, onko haluttu säästää vai missä mättää), kun kannattaisi tavoitella sitä lähestymistapaa, että kas tässä ON teidän perheelle kiva lehti tutkailtavaksi. Tätä on tosi vaikea pukea sanoiksi kyllä pääpointtina kuitenkin se, että positiivisen vaikutelman kautta kannattaa yrittää lähestyä asiaa.

Ai niin, toista ketjua lukiessa tuli vielä mieleen. Jos morsmaikkua on tarkoitus hakea töistä, tämähän toki pitää sopia pomon kanssa, mutta kannattaa samalla myös varmistaa, miten se vaikuttaa. Jos vaikka on puoli päivää pois töistä, antaako pomo tämän ilmaiseksi hyvää hyvyyttään, pitääkö morsiamen tehdä se takaisin myöhemmin (voi olla ikävä lisä hääkiireiselle morsiamelle jos täyttä viikkoa joutuu pidentämään vielä ekstratunneilla) vai otetaanko se palkasta. En tiedä, mikä näissä yleensä on käytäntö, mutta näitä asioita ei kannata olettaa eikä järjestää morsiamelle ikävää yllätystä polttareiden jälkeen.

Lapset oli jo aikaisemmin mainittukin, mutta huomioikaa myös lemmikit ja niiden hoitoon varautuminen. Samoin se, jos morsiamella on joku lääkitys, vähintään pitää pystyä ottamaan lääkkeet mukaan. Jotkut lääkkeet voi olla ehdoton nounou alkoholin kanssa, eli jotain muuta kuin dokausta jos epäilee että tällainen voi olla tilanne. Sulhaselta varmaan saa tähän selvitysapuja. Lisäksi itse olen sitä mieltä, että polttareiden etäisyys häistä tulee olla sen verran, että mahdolliset vauriot ehtii parantua. Eli siis jos on suunnitteilla pelkkä rauhallinen morsiussauna, voi huoletta järjestää lähempänä häitä tämän asian suhteen. Sen sijaan jos on kovin liikunnalliset/extremehenkiset polttarit tulossa, suosiolla kauemmas häistä. Paintballit, seinäkiipeilyt, tankotanssit, pallopelit, kamppailulajit yms voi aiheuttaa tosi helposti mustelmia (isoja, nimim. kokemusta on) ja harva varmaan haluaa olla kaikki kädet ja selkä siniruskeina häissään sekä kaikissa niissä kuvissa, mitä vuosiksi eteenpäin niistä jää. Voimakkaat kasvohoidot ja tällaisethan suositellaan muutenkin tekemään suosiolla viikkoa-paria ennen häitä (jos siis häihinsä sellaisella varautuu). Nämäkään siis eivät ole yleensä hyviä edellisillan polttareiden ohjelmia, en tosin tiedä järjestääkö kukaan enää nykyään sellaisia. Tietty morsiussaunallakin voi katkaista jalan, mutta ihan kaikkeen nyt ei pysty tietenkään varautumaan.

Kalliilla rahalla saa myös baarimikkopalveluja, ja välillä näihin kuuluu myös astiat mukaan. Vuokraaminen voi olla ihan fiksu veto. Taas oma mielipide: Jos tarjolla on melko perusdrinkkejä, joissa homman juju on 4cl viinaa, lasi täyteen mikseriä ja vähän jäitä + drinkkitikku, niin muovilasit palvelevat varmaan tällaisessa ihan hyvin, turha tehdä hommaa liian monimutkaiseksi. Kannattanee niissäkin kuitenkin valita sellaiset neutraalit ja läpinäkyvät lasit. Jos taas joukossa on drinkkejä, joissa käytetään paljon tuoreita yrttejä/hedelmiä tai jotka sheikataan vaahdoksi, tai mikä tahansa muu monimutkaisempi ja toisaalta näyttävämpi juttu, niin kannattaa niihin laseihinkin panostaa. Vähän sama juttu kuin ettei michelin-kokin valmistamaa täydellisä naudan sisäfilepihviä halua syödä pahvilautaselta muovivälineillä. Jäitä saa muuten ostaa useimmista pikaruokapaikoiosta omiin astioihin. Suosittelen, puhtaaseen kylmälaukkuun vaikka hakee. Isoilla määrillä nuo pussit voivat mennä hankaliksi. Pienemmällä porukalla ihan näppäriä nekin.

Kantsii muistaa, että lihallekin voi olla allerginen (onko kyse sitten lihan proteiineista vai lihan syömästä rehusta, molemmat kai on mahdollisia), kasvissyöjissä voi siis ihan hyvin olla joukossa niitä, joille terveydellisistä syistä liha ei ole käynyt ja ovat sen takia jättäneet sen pois ruokavaliostaan. (Myös pitkän vapaaehtoisen lihattomuuden jälkeen on epätodennäköistä, että liha enää fyysisesti kyseiselle ihmiselle sopisi.) Minusta häsissä vieraiden viihtyvyys on kuitenkin heti sen naimisiinpääsyn jälkeen tärkein homma, joten henkilökohtaisesti otan siis sen kannan, että hyvä emäntä/isäntä ottaa eettiset ja terveydelliset seikat huomioon, siten, että kaikki saavat mahansa täyteen ja viihtyvät. Enkä minä toisaalta halua lähteä sille linjalle, että vaadin lääkärintodistuksen eikä se minulle kuulukaan. Pakko se vain on luottaa siihen, että jos kaveri tai sukulainen sanoo ettei hän jotain ruoka-ainetta pysty syömään, niin niin se vaan sitten on. Itse voisin jopa jollain tasolla ottaa huomioon yksittäiset mieltymykset. Siis niin päin että jos joku ei vaikka kertakaikkiaan tykkää sipulista (vaikkei ole allerginen) ja meillä olisi sipulia sisältävä salaatti, voisin pyytää ottamaan siitä pienen annoksen tätä sipulinvihaajaa varten. Kyllä tietysti jossain menee raja minullakin, jos mäkkärin big mac on ainoa, joka kelpaa, niin niitä nyt sitten en rupea hankkimaan paikalle. Ehkä se on alueellinen tai suvun juttu tai joku, mutta meilläpäin on aina ollut emännälle (ja isännälle) kunnia-asia, että ruokarajoitteet otetaan huomioon. Perinteisissä ruokahäissä (ja monissa muissakin juhlissa) se ruokailu kuitenkin on se merkittävin vieraanvaraisuuden osoitus ja minusta olisi hassua kutsua juhliin sellaisia ihmisiä, joille en haluaisi tarjota parasta mahdollista vieraanvaraisuutta mitä vain kykenen. Miksi sitten edes kutsuisin heidät jos he eivät sen vertaa minulle merkkaa?

Glammie: Olisiko ihan huono idea panostaa myös vieraiden esittelyyn toisilleen? Joko jossain ohjelmalehtisessä tai sitten ihan erillisenä ohjelmanumerona. Sulhasen lapsuudenkaveri Eino ei vielä paljoa anna, mutta Sulhasen lapsuudenkaveri Eino, joka harrastaa motocrossia ja tykkää Kauniista ja Rohkeista saattaisi antaa ihmisille ideoita, mistä tuntemattomankin kanssa voisi aloittaa keskustelun.

Hei toi on muuten kyllä oikeasti ihan hyvä idea tehdä tuollainen! Oon meinaan ollut aika monessa illanvietossa/saunaillassa/muussa juhlassa, missä on esimerkiksi hankittu lavakaupalla kaljaa, mutta sitten taas siidereitä tai lonkeroita on ehkä kourallinen. Mikä on sitten ikävä jos juhliin sattuu useampi siiderinjuoja ja jokainen saa ehkä yhden juoman illan aikana sellaista juomaa joka oikeasti maistuu. Ymmärtäähän sen, että yleensä olut on se halvin mutta silti on ikävää jos vain osalle porukasta riittää mieleistä juotavaa aamuun saakka ja loput saavat olla kuivin suin tai irvistellen hörppiä jotain, mikä ei yhtään ole omaan makuun. Jotenkin minusta jopa paljon ikävämpi tilanne kuin se, että kaikille olisi annosmäärä vähän rajoitetumpi.

Sanotaan näin suoraan, että minusta nyyttärihäät on 99% huono idea. Sen lisäksi, että minusta se on ihan suoraan epäkohteliasta, se on myös kohtuuton vaatimus vierailta. Kuten tuossa ylempänä onkin sanottu, se ei toimi jos 50 henkilön häihin tuodaan satunnaisia ruokia niin, että yhtä ruokalajia riittää muutamalle ensimmäiselle. Jotta ruokapuoli olisi mitenkään järkevää, se pitäisi koordinoida. Ja sitten tuleekin vastaan se ongelma, että mitä voi yksittäiseltä vieraalta vaatia. Kaikki eivät osaa kokata tai leipoa. Jopa pelkän salaatin väsääminen kymmenille ihmisille vie aikaa. Ihan älyttömästi aikaa jopa ja aika on hyvin kallista keskimääräisellä nykyihmisellä. Suurimmalla osalla ei ole suuria astioita eikä kylmäkuljetusvälineitä, jotka tarvitaan jos eivät tule alle tunnin matkan päästä (koska kukaan vieras ei halua olla vastuussa siitä, että hääväki saa vatsataudin hänen ruokansa seurauksena). Ja on kohtuutonta vaatia, että vieraat hankkivat sellaisia jonkun toisen ihmisen häitä varten. Tokihan näitä voisi koordinoida eri tavalla. Kaksi ihmistä tekee vaikka sen perunasalaatin, joten ei tarvitse tehdä kuin 25 henkilön annos. No, mitäs teet siinä kohtaa kun toisen vieraan tuomiset on huippuherkullista, mutta toisella tuli kiire ja perunatkin vähän paloivat. Tosi inhottava tilanne kaikille, mitään ei voi sanoa kun Tiina-täti on tuonut ruoan, mutta puolet väestä sitten kakistelee ja tyrkkii ruokaa salaa kukkapurkkeihin ja annoksen tuonut ihminenkin on ihan nolona. Lisäksi. Jos määrittelette etukäteen, mitä kukakin voisi tuoda, samalla määräätte sen, miten paljon he kuluttavat lahjaan. Ja aina kun lahjoista puhutaan, niin ehkä kannattaa muistaa se, että lahja on jotain, mitä ihminen haluaa tuoda teille täysin vapaaehtoisesti. Ei jotain, mitä heiltä voi vaatia. Toivomuksia voi esittää _kysyttäessä_. (Ja joo, olen vähän sitä mieltä, että automaattisesti mukaan liitettävät lahjalistat eivät varsinaisesti ole mikään käytöstapojen kukkanen, mutta ymmärrän kyllä miksi se helppouden vuoksi liitetään jo yleensä kutsuun eikä mennä ns. kohteliaan kautta ja odoteta että kutsuvieras itse kysyy mahdollisia toiveita.) Kaiken tämän lisäksi, minusta vieraana juhliin lähtemisessä on kivaa juuri se, että todellakin on vieraana. Ei kokkina/piikana/emännän apulaisena/siivoojana. Voin järjestää itse juhlat jos haluan olla jotain noista, mutta jos minut on kutsuttu vieraaksi, en halua ottaa näitä rooleja. Enkä halua riskeerata, että sitä perunasalaattia sisään kantaessa kompastun portaisiin ja kippaan kilokaupalla majoneesimössöä juhlavaatteilleni. Todennäköisesti jättäisin siis välistä häät, johon pitäisi kokatakin. Mikä sitten minusta olisi se 1% jolloin nyyttärihäät on ok? Käytännössä joku hyvin poikkeuksellinen tilanne. Parilla on ollut vaikka joku katastrofi perhepiirissä, tai yllättävä onnettomuus joka on vienyt kaikki käyttörahat (esim vesivahinko). Haluaisivat kuitenkin saada sen avioliiton solmittua. Tällaisessa tilanteessa ihan mielellään sitä jättää sen vieraan roolin unholaan ja vetäsee päälle essun, kun vaihtoehtona on se, että toiset eivät saa mitään hääjuhlaa vs. se, että saadaan jotain kivaa muistoksi heille muutenkin vaikeassa tilanteessa. Mitään velvollisuuttahan teillä ei ole syöttää ja juottaa pitkän kaavan kautta! Kahvihäät voi olla ihan hyvät, ei tarvitse aina syödä sitä kolmen ruokalajin illallista. Vierailla ei nytkään ole mitään velvollisuutta lahjoa teitä millään.

Talkkikin voi auttaa, käytän sitä itse välillä ihan normimekkojen kanssa kesäisin. Mutta oikein hellepäivinä ei välttämättä kertalaitto riitä ja hankalan mekon kanssa lisääminen voi olla... haaste. Mutta piti vaan kommentoida, että talkki + sukkahousut voi olla parempi kuin pelkät sukkahousut jos ei niitä spankseja tai muita housuliivejä halua. Veikkaisin kyllä, että vähän muodokkaamman henkilön kannattaa ennemmin mennä sinne liikkeeseen sovittamaan kuin tilata netistä paitsi jos tuntee todella hyvän korjausompelijan. Muodokkaammalla kuitenkin on niitä muotoja vähän runsaammin (oh really!) ja eri paikoissa kun sillä vakiokoon mallilla, joten sopivasti juuri sinulle istuva puku hyvistä materiaaleista on erityisen tärkeä. Huonot materiaalit myös helposti korostaa väärällä tavalla niitä muotoja (ts. kurvista tulee makkara etc).

Kannattaisikohan tällaisissa tilanteissa ihan juridiselta kannalta selvittää miehelle, että mitä se avioliitto tarkoittaa, vaikkapa sen yhteisen asunnon kannalta (oletan siis että omistatte asunnon yhdessä). Esimerkiksi sitä, että jos sinä kuolet onnettomuudessa, niin kukaan ei voi "häätää" miestä asunnosta. Avopuolisonahan hän joutuu muuttamaan pois mikäli ei pysty lunastamaan koko asuntoa itselleen perijöiltä (esim. sinun vanhemmat/sisarukset). Tai vaihtoehtoisesti, haluaisiko hän jättää sinut sellaiseen tilanteeseen. Avioliitollahan suurimmat juridiset jutut tulee vastaan siinä worst case scenariossa, joita tosi harva tuntuu ajattelevan. Vaikkei niihin kannata vellomaan ja tuskailemaan jäädä, että mitä nyt jos toinen kuolla kupsahtaa. Mutta kyllä minusta rakkauteen kuuluu sekin, että haluaa pitää huolta toisesta myös sen jälkeen kun ei itse enää pysty sitä tekemään.

Tästä voimme varmaan olla eri mieltä voisin kuitenkin tietysti yrittää perustella näkökantani vähän paremmin: Minusta häissä seremonia (oli sitten kirkollinen/siviili/joku muu, mikä) on se varsinainen pihvi ja siinä fokus on täysin hääparissa, vieraat ovat käytännössä vain todistajan roolissa. Hääjuhla/vastaanotto on tietysti tarkoitettu juhlistamaan tätä juuri solmittua avioliittoa, mutta ... Tässä on ehkä vähän tällainen nykyajan ero entisaikaan. Aikaisemmin kun vanhemmat järjestivät hääjuhlan, hääpari oli kunnia_vieraana_ hääjuhlassa. Nykyään taas kun hääpari itse pääosin järjestää juhlat, hääpari onkin emännän/isännän roolissa kunniavieraan sijaan ja se tuo vähän erilaisen katsantokannan tähän minusta. Emännän ja isännän velvollisuus kuitenkin kaikissa juhlissa on nimenomaan vieraiden viihtyvyys. Jos vähän vanhakantaisesti ja tiukasti ajattelee, tavallaan hinta siitä, että saa "just oman näköiset ja itse suunnitellut" juhlat on se, että siirtyy kunniavieraan paikalta emännäksi. Siinä ei minusta ole mitään pahaa eli en arvostele mitenkään tätä käytäntöä, päin vastoin. Mutta olen itse sitä mieltä, että silloin myös pitää suhtautua itseensä niin, että todella on nyt se emäntä eikä se kunniavieras. En tiedä selvensikö tämä mielipidettäni yhtään mutta ainakin yritin.

Mä olen aina käsittänyt niin, että jos kutsuun laitetaan avec (tarkoitan tosiaan ihan kirjoitetaan sananmukaisesti että avec/+1/+vieras) niin silloin kutsuttava saa tuoda paikalle ihan kenet tahansa, vaikka naapurinsa. Minusta siis avio- ja avopuolisolliset kutsut eivät ole avecillisia kutsuja, etenkin koska sellaiset pitäisi aina osoittaa molempien nimille, ei siis + avecina. Ja mielipiteenä: poikkeuksena todella pienet häät ja tilanteet, joissa kutsutaan joku kokonainen porukka, esim työkaverit, avo- ja aviopuolisot pitäisi aina kutsua molemmat. Kuitenkin se hääjuhla on periaatteessa niitä vieraita varten, ei varsinaisesti hääparia.

Huomautettakoon kuitenkin että lahjatta saapuminen ei ole mikään virhe varsinaisesti, lahjaa ei voi ikinä odottaa tai vaatia eikä sen tuominen ole pakollista. Kortin puuttuminen on kyllä jo aika noloa. (Lahjan perään kysely taas on vähän tökeröä, mutta siinä mielessä ymmärrettävää, jos haluaa varmistaa ettei ole mihinkään juhlapaikalle hukkunut tjsp.) Tässä kyseisessä tilanteessa kuitenkin tyypin kokonaiskäytös on ollut ihan ihmeellisen välinpitämätöntä. Pitäisiköhän sitä häihin aina pistää portsari ovelle Ihmisillä taitaa olla kyllä välillä tosi omituisia ajatuksia tuosta vastaamisesta. Toiset tuntuu olettavan, että vastataan vain jos ei päästä ("Tottakai me nyt ollaan tulossa"-keissit) ja toiset taas olettavat, että vastataan vain jos ollaan tulossa ("Kyllä ne huomaa että me ei olla vastattu eli ei olla tulosssa"-keissit). Osa tulkitsee ihan oikein ja vastaa aina. Kannattaa tietty muistaa, että ihmisillä on yleensä kaikenlaista häsellystä ja hösellystä, joten ihan vahingossakin voi joskus päästä unohtumaan vastaaminen. Itselle kävi kerran niin nolosti, että muistelin vp-deadlinen olevan tyyliin 19. päivä kun se olikin 9. päivä. Enkä siis ollut ilmoittautunut. Onneksi sulhanen kyseli perään että sain senkin asian hoidettua. Sen jälkeen olen kyllä yrittänyt muistaa merkata päivät ja tarkistaa useamman kerran. Aina ei kuitenkaan pysty vastaamaan heti kun kutsun saa. Nykyään työvuorot ei juuri ole ongelma kun ei ole viikonlopputöitä, mutta aikaisemmin olin duunissa jossa tehtiin muutaman viikon työohjelma etukäteen ja lauantaikin oli työpäivä. Useimmiten vuorojen järjestely toki onnistui kun etukäteen sopi, mutta ei aina, jos liian moni oli kysellyt samaa päivää vapaaksi. Ei ole muuten pelkästään suomalaisten ongelma tämä vastaamattomuus. Lueskelen satunnaisesti muutamaa sivustoa joissa on pääasiallisesti jenkkejä ja brittejä sekä satunnaisia muitakin kansalaisuuksia ja tämä sama aihe aiheuttaa purnaamista sielläkin.

Itseasiassa huomenlahjan alkuperäinen tarkoitus taisi olla naisen vanhuudenturva mikäli mies kuolee ennen vaimoaan. Miehen velvollisuus kun oli elättää vaimonsa, mitä hän ei tietenkään voi kuolemansa jälkeen enää tehdä. Tämä siis aikana, jolloin naisten mahdollisuus kerryttää omaisuutta, tai edes omistaa yhtään mitään, oli heikko. Siksi huomenlahjaksi annettiin usein maata, karjaa tai koruja joilla on pitkään arvoa. Siinä mielessä ei ole enää mitään syytä siihen, että mies pelkästään antaisi huomenlahjan, toisaalta eihän kyllä varsinaista tarvetta koko huomenlahjalle enää ole. Mutta minusta on ihan hauska ajatus, että molemmat antavat toiselleen jonkun pienen muiston hääpäivästä.

Kannattaa muuten hankkia drinkkikirja tai pari ja lähteä sieltä testailemaan erilaisia drinkkejä. Jos vaivautuu hankkimaan baarimikon, niin ajattelen, että kannattaa panostaa myös niihin drinkkeihin. Suomessa baarien drinkkitarjoilussa ongelmana on tuo 4cl rajoitus, mikä estää monen kansainvälisesti tunnetun drinkin tarjoilemisen. Kun lisätään vielä alkoholin kallis hinta, niin lopputuloksena tarjoillaan todella tylsiä "4cl yhtä viinaa ja loppu mikseriä"-drinkkejä jotka eivät ole nähneetkään mitään tuoreita ainesosia saati ole visuaalisesti miellyttävän näköisiä. Kuulostan ehkä joltain tiukkapipohifistiltä nyt, mutta drinkkikirjoista löytyy todella hyviä ja kauniita drinkkejä erilaisiin makuihin. Kannattaa pistää ammattitaitoisen baarimikon taidot hyötykäyttöön jos sellaisesta maksaa! Sanoisin, että 4-5 erilaista drinkkivaihtoehtoa voi olla hyvinkin riittävä, kun valitsee erilaisia. Raikasta, hedelmäistä, makeaa, kermaista, marjaista, hapanta, lyhyempää, pidempää etc. Allergioidenkin puolesta muuten kannattaa miettiä hetki, todella moniin drinkkeihin tulee sitruksia, jos on sitrusallergikkoja, niin joku muukin vaihtoehto. Ja samoin maitoisissa/kermaisissa. Mutta painavasti suosittelen, napatkaa pari drinkkikirjaa kainaloon ja lähtekää kokeilemaan! Niistä löytyy vaikka mitä ihanuuksia.