Mänty

<Nipotus> Kaikki sukunimet muuten on ihan samalla tavalla suojeltuja Suomessa, Virtasesta kaikkein harvinaisimpiin. </Nipotus> Mutta aikaisinhan se kannattaa alottaa, miehet ei ehkä ole käyttäneet elämänsä alkupuoliskoa siihen, että pohtivat tämän asian valmiiksi kun heille valitettavasti on niin itsestäänselvää, että kyllähän se vaimo omasta nimestään luopuu. Mutta noita vaimonsa sukunimen ottaneita miehiä alkaa olla vähitellen yhä enemmän, omassa tuttavapiirissä useampiakin itseasiassa.

Kotitekoinen jäätee olisi kesällä raikas.

Toimisikohan tuon hillon kanssa se, että antaisit yhden purkin per perhe? Pilttipurkki voi olla silloin vähän pieni, tosin sellainen isompi pilttipurkki varmaan olisi sopiva. Jos käyttää isompaa purkkia niin hillon määrä ei välttämättä vähene niin paljoa, mutta purkittamisen, kansien, etikettien yms kanssa olisi vähemmän työtä. Pakastetuista marjoistahan voi tehdä kanssa hilloa, jos pakastat edellisenä syksynä ja keität hillot sitten lähempänä häitä. Omenoista en tiedä miten niiden kanssa kävisi. Omenaa kyllä voi raakana pakastaa, mutta saako siitä hilloa sen jälkeen enää, en tiedä.

Tarkoitatko avecittomalla kutsulla nyt siis sitä, että sinkkukavereitasi kutsut ilman sitä random-avecille tarkoitettua merkintää? Se on ihan ok, ei törkeää ollenkaan. Toki jos tila ja budjetti sallii, niin voi olla kiva jos on edes joku vieras jonka tuntee. Toisaalta siihen voi pyrkiä ilman avec-merkintöjäkin jos keksii muita yhteisiä kavereita joita voi kutsua. Henkilökohtaisesti sellainen olisi minusta morsiamena paljon mukavampaa kuin se, että paikalle saapuisi joku random poka tai kaverin serkun kummin kaima. Harkitsisin ehkä avec-merkintää jos on monta kaveripariskuntaa kutsuttuna ja sitten esimerkiksi yksi sinkku. Sitten taas puolisojen/avopuolisojen jättäminen kutsumatta on törtsyä. Täällä ei aina tiedä kummasta puhutaan kun tuota avec:ia käytetään vähän molemmissa tapauksissa täällä, vaikkei sitä puolisojen kutsumiseen kuuluisikaan käyttää. Ehkä ei oikeasti käytetäkään kutsussa, mutta puhutaan vaan samalla termillä.

Häät on meille suunnitteilla vuodelle 2016 näiltä näkymin. Vähän on tosin vielä pohdinnassa pidetäänkö talvi- vai kesähäät, joten tarkempi ajankohta on vielä kysymysmerkki. Nyt olen aloittanut sellaisen pohjasuunnittelun, eli vieraslistaa ja mitä minkäkinlainen ja minkäkin kokoinen juhla saattaisi maksaa jotta voidaan sitten pohtia onko realistista meille vai ei. Tässä kohtaa en siis lyö mitään ratkaisuja lukkoon, tee varauksia tai ostele asioita.

Kivoja ideoita on täällä paljon. Jos saa toivoa, niin muistakeehan hillon/muiden syötävien tekijät pistää etikettiin mitä aineita sisältää. Ei tarvitse vieraiden sitten myöhemmin miettiä mitä on (ja kehtaavat ehkä tarjota vieraillekin kun tietää mitä sisältää). Just joku hillo on sellainen, että viedään kotiin ja kaivetaan sitten ehkä paljonkin myöhemmin vasta pöytään. Itsetehtyä huulirasvaa olen harkinnut. Jossain vaiheessa mietin, että jos olisi koristeellisia tuikkukuppeja jotka toimisivat myös paikka"kortteina" eli nimikoitu siis jollain tavalla. Mutta ne on ehkä vieraalle aika hankalia sitten ja toisaalta paloturvallisuus asettaa haasteensa koristeluun.

Musta tuo sulhasen paikalle pakottaminen on melko kulunut vitsi jo tässä vaiheessa. Siitähän revitään huumoria (tai "huumoria") tosiaan kakunkoristeista lähtien, kuten Tipzillakin sanoi. Mutta minusta hauskan twistin tuollaiseen saisi käyttämällä tätä pohjaoletusta, että "ainahan se on sulhanen joka on paikalle pakotettu". Vieraatkin todennäköisesti tuntevat tämän tropen ja odottavat että tuollaisessa kohdassa sulhanen nousee ylös, koska se on niin käytetty. Sen sijaan sitä voisi hyödyntää vaikka jonkun pienen esityksen alustamiseksi (jolloin esiintyjä nousisi tuolloin ylös, erityisen toimivan saisi varmaan jos esiintyjä olisi jotenkin supliikki/stand-up-koomikko/jotain muuta vastaavaa). Tai palkkaamalla jonkun puolitutun nousemaan ylös ja kommentoimaan, että kadulta nappasivat mukaan, mutta nyt kyllä lähden. Nää nyt oli tällaisia, mitä tuli äkkiseltään mieleen.

Jos suku tämän ymmärtää, niin on minunkin mielestäni ok. Miten tämä käytännössä sitten toteutuu kirkossa? Suuri joukko vieraita, jotka jatkavat yhdessä iloisesti juhlapaikalle ja toinen joukko, joka lähtee kirkosta iloisesti kotiin? Näyttää minun silmissäni hieman nurinkuriselta. Tavallistahan on, että kutsutaan paljon vieraita juhlaan, vaikka vihkiminen olisikin pienen piirin tapahtuma esim. edellisenä päivänä. Haittaako se, että kirkossa on paljon tyhjiä paikkoja? Sehän on melko yleistä, koska ei Suomessa niin kovin paljoa järjestetä satojen vieraiden häitä ja kuitenkin monet kirkot vetäisivät suuretkin joukot. Vaikka et itse näekään tässä ongelmaa, niin minä näen sellaisen mahdollisuuden, että kirkkovieraat loukkaantuvat, jos kokevat olevansa B-vieraita. Tai sitten eivät edes saavu, jos ymmärtävät olevansa B-vieraita. Onko näiden kaikkien sukulaisten paikalle saaminen sinulle oikeasti todella tärkeää, haluatko juuri heidät todistamaan vihkitapahtumaa? Vai haluatko heidät ennemmin vain täyttämään kirkkoa? Jos kyse on tästä kirkon täyttymisestä, pakittaisin ja kutsuisin vain ne, jotka mahtuvat myös juhlaan. Olen ollut vieraana vastikään häissä, joissa osa kavereista kutsuttiin vihkimiseen klo 17 ja juhlien jatkoille klo 23.30. Ja osa (myös minut) kutsuttiin koko juhlan ajaksi. Käytännössä tämä toteutui niin, että kirkossa olivat vain pääjuhlan vieraat ja jatkoille tuli joitakin kavereita lisää, mutta vihkimiseen kukaan B-vieras ei saapunut. Jos itse saisin kutsun vain vihkimiseen sukulaiselta tai kaverilta, en menisi paikalle. Kaason kanssa olen saanut vääntää juuri tästä kyseisestä asiasta Hänenkään mielestä en voi kutsua pelkästään kirkkoon. Asia on kuitenkin niin, että isän puolen suku on sen verran suurta, että jos heidät kutsuu juhlapaikalle niin sinne ei sitten minun puoleltani ketään muuta enää mahdukaan. Haluaisin heidät toki myös juhliin. Jos he alkavat napista siitä, ettei ole kutsua tullut juhlapaikalle asti, niin siinähän sitten napisevat En ole isän suvun kanssa kuitenkaan niin läheinen että jos sieltä suututaan niin se ei minun elämääni paljoa hetkauta, sillä olen tavannut heitä viimeksi yli 10 vuotta sitten Itse koen asian niin, että isän suku suuttuisi siitä, jos en kutsuisi heitä edes kirkkoon. Heille tulee sellainen tunne, että budjetista huolimatta myös heidätkin on huomioitu ja heidät halutaan todistamaan sitä tärkeintä osaa. Sama pätee meihinkin. Jos joku isän suvun puoleinen serkku menisi naimisiin ja kutsuisi samoista syistä meidät pelkkään kirkko-osuuteen, en todellakaan valittaisi. Mieluummin niin kuin sitten jättäisivät koko jutusta pois. Ja tottakai haluan kirkon täyteen! Edit. Ja siis aiheeseen liittyen, kirkkokutsut muotoillaan täysin eri tavalla kuin perinteiset kutsut. Tyyliin "Lämpimästi tervetuloa vihkimiseemme!", eli muotoilu on siten, ettei ainakaan yritetä loukata. Vanhaa asiaa, mutta mutta... kaasosi on minusta oikeassa, en tiedä osaanko perustella asiaa kovinkaan selkeästi Ongelma tulee siitä, ettet tarjoa vieraanvaraisuutta osalle kutsutuista. Periaatteessa juttu ei olisi niin paha paitsi että meillä sattuu olemaan kulttuurillinen ymmärrys siitä, että häihin ei mennä ilman lahjaa (vaikka lahja ei koskaan olekaan oikeasti pakollinen eikä myöskään pääsylippu. Tietty tasapaino näissä yleensä kuitenkin vaaditaan, että kaikille jää hyvä mieli.) Sen takia on vaikea välttää tuollaisessa tilanteessa sitä tunnetta (kutsutun kannalta siis), että heidät on kutsuttu vain lahjan/materian takia. Lisäksi vieras joutuu ehkä vähän noloon välikäteen muiden vieraiden kanssa kun vihkimisen jälkeen keskutellaan siirtymisestä juhlapaikalle ja joutuu toteamaan, että häntä ei ole kutsuttu juhlimaan. Lisäksi kirkkohääthän on julkinen, kaikille avoin tapahtuma eli jos isäsi sukulaiset haluaisivat tulla kirkkoon, he voisivat sinne saapua jokatapauksessa, kutsuttuna tai ei.Toki jos suvussa on hyvä yhteisymmärrys tästä, niin homma ei välttämättä herätä pahaa verta ja toivottavasti näin kävi teilläkin (tai käy jos häät on vasta tulossa)! Mutta toisaalta jos epäilet jo, että osa suuttuu siitä, että heitä ei kutsuta... Itse esimerkiksi mieluummin jäisin kokonaan pois, se ei hetkauta suuntaan tai toiseen verrattuna siihen, että joku oikein hieroo naamaan sitä, että "joo oot kiva... sillee vähän, ihan pikkasen. Muttet kuitenkaan NIIN kiva, että me haluttaisiin oikeasti juhlia sun kanssa." Harva kutsuja sitä noin ajattelee... mutta sitähän se käytännössä tarkoittaa. Erilaiset kutsut ulkonäöllisesti on minusta tosi hauska idea! Toki jos "laatu" on samanlainen Eikä niin, että osalle lähtee ruttainen aaltopahvinpala ja osalle kultalaminoitu superkutsu. Mutta tuskin kukaan sellaista suunnittelisikaan.

Ikeaanhan on muuten tullut se paperiosasto josta saa silkkipapereita ja paperinarua yms. Ja paketointitarpeita ja sellaisia ripustettavia "paperipalloja"

Miten olis Sentencedin You are the one? Meneekö väärään suuntaan genren sisällä?

On ehkä joskus tullut ohimennen puhuttua, etten juuri välitä mistään hervottomista julkisista spektaakkeleista. Toisaalta miehenkin luonteen tuntien en usko, että olisi muutenkaan lähtenyt sille linjalle mutta ehkäpä se helpotti miestä sen verran, ettei joudu edes pohtimaan sitä pitääkö järjestää joku julkispektaakkeli vain sen takia, että morsmaikku olisi tyytyväinen.

Meillä oli toki keskusteltu yhdessä siitä, että halutaan tulevaisuudessa naimisiin, ja että ihan kovin montaa vuotta asiaa ei voi lykätä. Lisäksi tiesin, että miehellä on pari juttua, joiden haluaa täyttyvän ennekuin virallistetaan se, että suunnitellaan häitä oikeasti tosissamme. Keväällä nuo jutut oli hoidettu, joten vähän jo odottelin, että aikooko kosia. Mutta onnistui yllättämään kuitenkin Oli etsinyt sormuksen, joka sopii teemaltaan keräilemääni aiheeseen ja kosi yhtenä iltana sen kanssa <3 Sanoi, että sormessa pidettävää sormusta käydään katselemassa sitten yhdessä lähiviikkoina kun tuo minkä kanssa kosi oli sen verran iso ettei sitä pysty käyttämään päivittäisesti.

Onkos käytännönkokemuksia kellään tästä paikasta?

Onko ystäväsi niin avarakatseinen, että voisit puhua hänelle suoraan asiasta? Että sinua vähän häiritsee tämä yhteinen historia. Tässä kyllä on se riski ettei ystäväkään halua ajatella asiaa ja pitää omituisena/uhkaavana, että sinä "vieläkin mietit jotain ex-säätöä joka sattuu toki nyt olemaan hänen miehensä". Mutta ei nuo ex-puolisot häissä ole mikään kovin omituinen juttu. Olen ollut itsekin sellaisissa juhlissa, missä paikalla oli morsiamen entinen avopuoliso. Mutta en tiedä ajatteliko sitä kukaan sen kummemmin, itsellekin tuli mieleen vasta myöhemmin vaikka olin heidän molempien ystävä heidän seurusteluaikoinaan. Avecjutuista yleensä, mä ajattelen, että "avec" merkintää ja avec-kutsuja kannattaa käyttää tosi harvoin, oikeasti vain silloin jos on ihan sama kenet kutsuvieras raahaa seuralaisekseen paikalle. Jos kutsutaan tietoisesti puoliso/seurustelukumppani, niin kutsut molempien nimellä ja silloin kumpikin on kutsuvieras eikä "avec". En oikein pysy aina näissä keskusteluissa kärryillä, että aikooko ihmiset kutsua puolisoita avec-merkinnällä (on minusta tosi tylyä käytöstä) vai puhuuko väki aveceista aina jos heillä on mielessä se pääkutsuttava ja sitten puoliso ajatellaan sen seuralaisena.

Saahan sen alkoholin toki keitettyä pois, jolloin vain maku jää. Toki riippuu sitten vanhempien ja absolutistien periaatteellisuudesta, että riittääkö tämä heille.

Mä en henkilökohtaisesti yhtään tykkää tuosta, että lahjan arvon pitäisi jotenkin heijastella lautasen hintaa (mitä aloituksessa pohdittiin). Siihen liittyy niin monta ongelmaa, ensimmäinen on toki se, että noin periaatteessa eihän sitä yhtään tiedä mennessään millaiset häät on tulossa. Pitäisikö vieraan etukäteen googletella, että onko juhlapaikka nyt kallis ravintola vai edullinen seurojentalo? Toinen ongelma on toki se, että rikkaille pitäisi antaa paljon, köyhille vähemmän. Kun häälahjan alkuperäisessä ideassa on ollut paljon sitä, että sen on tarkoitus tukea nuorta paria kodin perustamisessa, tuntuu tuo todella absurdilta ajatussuunnalta. Kolmas ongelma on se, että minusta tarjoilujen hinta ei millään tavalla heijastele vieraanvaraisuuden määrää. Alkuperäisessä postauksessa oli tuo nakkikeittovertaus (no joo, olen toki sitä mieltä, että nakkikeitto ei ehkä ole juhlaruokana parhaimmillaan mutta käytetään sitä nyt esimerkkinä) ja minusta on vieraanvaraisempaa esimerkiksi tarjota riittävästi sitä nakkikeittoa kuin tarjota koko päivän kestävissä häissä joku pieni mutta todella kallis ruoka-annos jos lopputuloksena on se, että vieraat ovat päivän nälissään. Huolimatta siitä, että tarjottu ruoka saattoi olla laadullisesti ylivertaista. Ja sitten on tietysti vielä se ongelma, että jos sisaresi järjestää todella pienen budjetin häät ja etäinen koulututtava megalomaniset pippalot, niin tunnetko oikeasti tarpeelliseksi antaa etäiselle koulututtavalle merkittävästi enemmän rahaa lahjaksi. En myöskään innostu ihan hirveästi siitä, että lahjatoive on kutsussa. Tai ylipäätään, että kutsussa viitataan lahjaan. Se vaan on jotenkin sotii omia käsityksiäni vastaan. Lahjatoive on minusta sellainen asia, joka esitetään siinä vaiheessa kun lahjan antaja on ilmaissut halukkuutensa lahjan antamiseen, eli esimerkiksi suoraan kysynyt lahjatoivetta. Nykyisin kyllä minusta hääsivuilla oleva lahjatoive huomaamattomassa paikassa on ok, koska siinä tulee tavallaan sama efekti eli menen itse sivulle kiinnostuneena pohtimaan, mitä antaisin lahjaksi. Avaamalla jonkun linkin tavallaan suoritan sen kysymyksen. Kutsussa oleva lahjatoive on tuo vähän sellaisen että lahjatoive oikein läjähtää naamalle ennenkuin olen edes ehtinyt miettimään olenko menossa kyseisiin juhliin. En toki pidä tätä minään massiivisena rikkeenä jonka jälkeen heti raivoten katkaisen välit kyseiseen kutsujaan Etenkin kun tiedän, että suurin osa pareista (tuntemistani) ei ole liikkeellä halunaan kupata viimeisetkin sentit sukulaisilta vaan yleensä siinä on ihan ajatusta helpottaa vieraiden tuskastelua / helpottaa puhelirumbaa. Aikaisemminhan näitä hoidettiin diskreetisti niin, että vanhemmilla/ilmoittautumisten vastaanottajilla oli vähän lahjatoiveita tiedossa, joita he sitten saattoivat kysyttäessä kertoa.

Voi olla jo näihin häihin myöhäistä, mutta minusta tuollainen yhden tädin kutsuminen on vielä ok (etenkin kun se on 1 neljästä sisaruksesta). Silloin on minusta vielä selkeää, että tämä yksi ihminen/perhe kutsutaan sen takia, että kyseessä on erityisen läheinen ihminen morsiusparille, ei sen takia, että hän on morsiamen isän sisar. Tietysti kohtuuttomat ihmiset saavat riidan ja loukkaantumisen aihetta ihan mistä tahansa, mutta tuo on minusta vielä kohteliaisuuden sisällä. Eri asia olisi, jos jätettäisiin yksi isän sisaruksista kutsumatta. Se taas alkaa jo näyttää siltä, että tämä yksi henkilö henkilö jätetään kutsumatta sen takia, että tämä on paska tyyppi. Tämä on minusta sellainen temppu, mitä ei kannata harrastaa kovin kevyesti. Mutta tietysti jos on oikeasti todella päteviä syitä tyyliin henkilö on joku patarasisti alkoholisti joka käyttäisi koko juhlan solvaten kaikkia mahdollisia ihmisiä tai on tehnyt aikaisemmin jotain todella törkeää morsiusparille tai heidän läheisilleen.

Jos sait tarjouksen, kehtaatko pistää sen tänne foorumille? Noin-hintakin ilahduttaisi

http://www.tampereenjaatelotehdas.fi/catering.html Tuollainen on olemassa. Yksityistilaisuuden hinnoista ei ole mitään käsitystä, mutta noiden jäätelöt on jotain ihan uskomattoman hyvää.

Mä olen saanut useammastakin hesestä ostettua jääpaloja, pussiin tai omaan astiaan. 3e on maksanut. Mulla on astiat olleet aina "kohtuullisen" kokoisia, joten en tiedä pystyykö yksi paikka antamaan kymmeniä litroja jääpaloja, etenkään kerralla.

Oliko joku juhlinut tuolla Urjalan Metsälinnassa, mikä oli aikaisemmin ketjussa mainittu ohimennen? Kuulostaa kiinnostavalta, mutta sivulta ei löydy oikein tarkempia tietoja.

Alkolla on muuten nykyään myynnissä Värikäs boolikirja ( tällainen http://www.alko.fi/tuotteet/833129/ ). Siitä on löytynyt ihan hyviä reseptejä ja lisäksi kirjassa on laskettu valmiiksi boolin volttimäärä (toki pätee vain jos tekee ohjeen mukaan). Oma kokemus muista juhlista on, että miedohko booli on paras ajatus. Voi se vähän olla keskiolutta vahvempaa, mutta ei kauheasti. Liian vahvan alkoholin kanssa ongelma on usein vähän se, että känni iskee päälle jo alkuillasta ja loppuillasta väki on ihan kanttuvei. Miedomman kanssa saa helpommin sellaisen tasaisen iloisen juhlatunnelman.

Tuli muuten mieleen, että pukeutumisen lisäksi perinteistä poikkeavat häät voi vaikuttaa muuhunkin, esim allergialääkityksen tarpeeseen yms, joten voi olla ihan fiksua lähestyä hääinfossa asiaa sen kautta, mitä toimintaa on luvassa. Ajattelisin, että pukeutusmityyli voidaan haluta rennoksi vaikkei mitään perinteistä poikkeavaa tehtäisikään, joten se ei välttämättä kerro ihan tarpeeksi siitä, miten kannattaa pukeutua ulkoilmahäihin. Ja lasten vaatetus on vielä sitten oma juttunsa ulkoilmahäissä, voi joutua menemään siitä "rennosta" lähemmäs "vedenpitävää" tai muuta vastaavaa mitä ei tulisi mieleenkään pistää perinteisiin häihin

Olen ehkä tässä kohtaa vähän vastakarvaan, mutta: Hääkutsussa voi vaatia pukukoodin, joka määrittää asujen juhlavuuden tason (juuri tyyliin smart casual, tumma puku, frakki). Hääkutsussa ei voi vaatia tietyn teeman tai värin mukaista pukeutumista. Toivoa sitä voi, mutta siihen pitää suhtautua nimenomaan toiveena, jota osa ehkä noudattaa ja osa ei. Ylipäätään häävieraiden ei kuulu olla mitään näytelmän statisteja tai sisustuselementtejä. Tällainen ajattelutapa vieraita kohtaa on ensinnäkin loukkaavaa eikä ehkä nyt etiketin hengen mukaista muutenkaan. Tuo punainen puku on juurikin ehkä enemmän uskomus kuin etikettiin liittyvä, ja siis täysin epärelevantti pukua valittaessa (suurinpiirtein siis yhtä oleellinen asia, kuin että onko nyt morsiamella jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä ja jotain lainattua). Valkoinen on hyvä jättää väliin, mutta tässäkin minusta oleellista on se, mitä se puku henkii (sama kuin mustassa). Valkopohjainen leninki kukkakuviolla kesähäissä, fine. Kokovalkoinen iltapuku tiaralla, not fine. Mustassa puvussa vähän sama. Jos se ei ole "suruasu", niin minusta se menee häissäkin. Esimerkiksi siis jos mustalla pohjalla on värillisiä kuvioita tai pikkumusta joka on asustettu värikkäästi. Musta on kuitenkin Suomessa Se traditionaalinen juhlapukuväri Myös morsiamella aikanaan.

Kaikki sukunimet Suomessa on sellaisia. Enää ei ole erikseen niitä ns. suojattuja sukunimiä (aikaisemmin tosiaan oli), vaan kaikkien sukunimien kohdalla Virtasesta lähtien pätee se, että jos et sukuun kuulu, et sukunimeä voi ottaa. Käytännössä siis vaaditaan aina se, että suvusta riittävän läheisesetä polvesta löytyy käytöstä kyseistä sukunimeä. Silloin siihen voi vaihtaa. Ja sitten tietysti sukuun voi naida. Oon itse aina ajatellut tuosta, että jos pitää oman sukunimensä, niin lapset voi ihan hyvin olla miehen "nimellä". Luulen, että miehelle on kiva, että on joku konkreettinen asia ja osoitus isyydestä. Naiselle on ehkä paljon helmpompi hahmottaa se äitiys (ja siihen ehtinee raskauden aikana ihan eri tavalla valmistautumaan, sekä, jos sen muksun on ulos pöngennyt, niin varmaan tuntee kyllä sen äiti olevansa ).