Pepperpots

Sunnuntaina 19.4. alkoi Suomessa iltapaivalla tuhruilu, joka yltyi yolla vuodoksi ja kovaksi selkakivuksi. Sen jalkeen olen vuotanut tasaisesti. Heti kun paastiin Englantiin, mentiin a&e:hin jossa 3h odottelun jalkeen lahetettiin toiseen sairaalaan akkiseen sisatutkimukseen ja keskenmeno epailyn kanssa Neilin vanhemmille nukkumaan. Maanantaina 20.4. oli Lesin hautajaiset. Tanaan aamulla kaytiin ultrassa, jossa nakyi vain hiukan kudosta enaa kohdussa, loppu oli jo tullut ulos. Onnilla on ollut kova vatsatauti perjantaista lahtien, ja myos ma oksensin su yolla. Neil valittelee nyt vatsaa. Kaikilla ripulia. Olo on ihan hirvean vasynyt, ja aika maassa valilla. Suurimmaksi osaksi tuntuu etta itkut on itketty, mutta viela valilla tulee tosi paha mieli. Onneksi on ihana Onni, ei tata muuten jaksaisi.

Ollaan Suomessa lomalla. Onni on iso hitti ukin kanssa ja ukki on iso hitti Onnin kanssa! Nahtiin Maaret ja Lumi, ja oli se kylla ihanan suloinen! Niin pikkuruinen viela. Ajatella, etta meillekin on tulossa toinen sellainen! Lento meni ihan hyvin, oli tosin vahan rankka, kun Onni ei meinannut jaksaa istua paikoillaan ollenkaan. Annoinkin sen sitten juosta ympariinsa pari kertaa, etta pysyi hermot kasassa. Mulla on ollut ihan kamalan paha olo jo pari paivaa, ilmeisesti talla kertaa en sitten valttynytkaan pahoinvoinnilta. No ei haittaa, kunhan en rupea oksentelemaan! Haluaisin toissa viela pitaa toukokuun loppuun asti salassa, ettei vaikuta ensi vuoden toihin...

Pitkasta aikaa aloittelen taas, jospa taas jaksaisi uudelleen kirjoitella, juuri alkaneen paasiailoman kunniaksi... Viime sunnuntaina (nyt pe) tein raskaustestin, joka naytti ihan haaaaamujen haaamua (jota ei oikeastaan edes nahnyt ollenkaan, ellei kaannellyt ja vaannellyt tikkua ja siristellyt) Mutta siita se viib=va on nyt vahvistunut, ja menkat on 3 paivaa myohassa, joten pikkuhiljaa alkaa tunuta silta, etta kylla tassa nyt sitten raskaana ollaan. Aikamaoisen kauan tata onkin sitten odotettu. Syys-lokakuussa kierto alkoi tasaantua, ja siita eteenpain on ollut joka kierrossa vain iso pettymys Mutta nyt siis nayttaa hyvalta, ja sormet ristissa katsellaan missa mennaan. Raskaushormonit jyllaavat, ja itkettaa paljon seka arsyttaa. Muista oireita ei sitten oikein olekaan. Valilla aivastaessa vatsasta nykaisee kipeasti. Neilin isoisa kuoli talla viikolla, ja Neil on maassa ja tuntee olonsa surulliseksi. Hautajaiset on paasiaisloman jalkeisena maanantaina, niin etta mekin Onnin kanssa paastaan. Sharon oli tosi ymmartavainen ja antoi tiistain myos lomaa, kun joudutaan matkustamaan niin paljon. Itkin ihan valtoimenaan, kun juttelin Sharonin kanssa, joten nyt se, Jay ja Jane varmaan kuvittelee, etta ma olen ihan pimea. Kerroin Sarahille ja Julialle, etta tietaisivat miksi ma olen niin hermoheikko. Tanaan olen menossa illalla tyokavereiden kanssa syomaan.

Jarnalla ja Andylla ei tarpannyt ekasta kierrosta. Mutta nyt taas odotellaan sormet ristissa etta tarppaako tasta kierrosta. Me ollaan nyt myos eilen paatetty, etta aloitetaan Onnin pikkusisaruksen teko! Haluan kuitenkin pienen ikaeron, ja nyt vaan tuntuu silta, etta vauvakuume on molemmilla sellainen ettei tarvinnut kauaa asiasta keskustella kun tultiin paatokseen! Jannaa ja hurjaa ja ihanaa ja pelottavaa ja mahtavaa!!!! Soitan huomenna laakarille, etta ottaa tamana ehkaisykapselin pois ja sitten aletaan tjottailemaan. Kunhan vaan nyt Jarnalla tarppaa kanssa pian, ettei tule paha mieli jos meilla tarppaa ennemmin. Ja mistas sita tietaa, etta kauanko talla kertaa kestaa ennenkuin tarppaa. Nyt myos yosyonnit ovat vahentyneet ihan itsestaan kun Onni on alkanut syomaan kiinteita enemman. Onni tosin on suursyomari, joka etenkin iltapalalla tankkaa puuroa ja marjoja ihan hurjia maaria. Vaikea sanoa tarkasti, mutta ainakin sellaisen desin, puolitoista illasta riippuen. Edelleen useimpina oina herataan n.klo 3 syomaan (nukkumaan mennaan klo 19-19.30) mutta parina yona on mennyt jopa viiteen asti ennenkuin nalka on yllattanyt. Aluksi Onni herasi aiemminkin ja annoin aina yleensa tissia heti, mutta sitten alkoi nayttamaan silta, ettei Onni ollut enaa nalkainen (ei syonyt heratessaan paljon yhtaan) ja kokeilinkin, etta joskos Onni rauhoittuisi ihan itsekseen, jos en heti ryntaakaan antamaan tissia... Ja se tepsi! Ekana yona Onni herasi, ihmetteli hetkisen ja sitten nukahti uudelleen. Nyt ei edes enaa heraa kunnolla, ahisee vain hetken ja sitten taas nukahtaa uudelleen.

Mulla jai tanaan puuropannari hiukan loysaksi, joten otettiin pikkuinen lahjaksi saatu metallilusikka avuksi, ja Onni tarttui lusikkaan ja kauhoi siita sormilla suuhun puuroa ihan ennatysmaaran! Maitoa ei sitten sen jalkeen kauheasti mennytkaan, mutta onneksi sita on mennyt tanaan enemman paivan mittaan kuin normaalisti. Ostin Onnille Tescosta sellaisen lelun, jossa laitetaan renkaita pinoon, ja Onni istui pitkan aivaa ihan itsekseen ja leikki silla! Vahingosta viisastuneena tosin laiton mun imetystyynyn siihen ymparille, koska viime viikolla 2 sekunnin vahtimattomuus johti paan kopsahtamiseen ja itkuun. Tanaankin kylla paa kopsahti, talla kertaa eteenpain, mutta itkua ei tullut, kun pudotus oli niin lyhyt. Onni oli jo miltei kaksinkerroin taipuneena ennenkuin loppujen lopuksi kellahti...

Onnille puhkeaa nyt sitten vihdoin ja viimein se useasti kitinoista syyt saanut hammas! Terava reuna tuntuu jo, ja se nakyykin jo pilkottamassa! Mulla on jotenkin kamalan haikea olo, kun tuntuu etta Onnista tulee niin kamalaa vauhtia iso poika. Onnin syominen on tanaan taas ottanut tuulta alleen, ja poika on syonyt kuin viimeista paivaa. Sekin tuntuu niin ison pojan jutulta, etta kiinteat maistuu, ja imeminen vahenee... Ma olen ihan selkeasti jonkun muutosahdistuksen vallassa! Kaytiin muskarissa tanaan ja oli tosi kivaa, juteltiin parin muun aidin kanssa ja annettiin vauvojen leikkia. Ekaa kertaa tuntui helpolta menna juttelemaan muiden (tuntemattomien) aitien kanssa.

Ma otin miehen nimen, suurimmaksi osaksi siita syysta etta on helpompi olla joka kulmassa tavaamassa mun tyttonimea. En myoskaan erikoisemmin ollut kiintynyt mun tyttonimeen.... Olen ammatiltani opettaja, joten on huomattavasti helpompaa olla hubbyn sukunimella kuin yrittaa vaantaa sita mun vaikeahkoa suomalaista nimea ekaluokkalaisten suuhun... ;D

Samoin kuin Mariangelina minä ostin hääpukuni Monsoonista, ja se sopi ihan ilman muutoksia mulle kuin valettu. Ystäväni osti pukunsa noin 3kk ennen häitä hääliikkeestä (tosin Etelä-Englannista) mutta hänellekin puku sopi ilman pienennykiä/suurennuksia. Mullekin kyllä hääkaupoissa myyjät tuhahteli, kun kysyin pukua 5kk ennen häitä... ;D Onnea matkaan!