hopeoitu

Meillä on Google Drivessa hääkansio, jota molemmat sulhasen kanssa käytetään, vaikka päävastuu onkin liukunut mun harteille. Sieltä löytyy muun muassa hääexcel, jonka välilehtiin on sitten koottu kutsuvieraslistaa, budjettia, ruokalistaideoita jne jne. Olen itse viehtynyt kynään ja ruutupaperiin, niin excel tuntuu vielä melko käytännön läheiseltä. Appseja katselin, mutten ole mitään ottanut käyttöön, kun tuntuu ettei ne tuo mitään lisää omaan systeemiin. Pinterestiin toki keräilen kaikenlaista inspiraatiokuvaa.

Ninni_, meillä myös juhlapaikkana Wanha Talli, päivä on 23.5.15 ja meidät vihitään siviilisti juhlapaikalla. Jos sää sallii, niin ulkona, mutta sateen sattuessa mahdumme myös sisälle. Nyt kovasti mietinnässä, että miten siitä pihasta saisi riittävän juhlavan vihkimistä varten, kun ei se nyt mikään maailman kaunein ympäristö ole. Varmastikin joku matto tulee ikään kuin käytäväksi ja sitten kukkatelineet "alttarin" reunoille, mutta mitäs kaikkea muuta sitä mahtaisi keksiä. Tulee jotenkin aina niin epätoivoinen olo, kun katsoo noita jenkkiläisiä hääohjelmia, missä on järjestään ulkovihkimisiä, mutta ne miljööt on pikkusen erilaisia

Meillä on myös siviilivihkiminen juhlapaikalla ja ajattelin, että jotkut tosi lyhyet valat, tai miksi niitä ikinä haluaakaan kutsua, ois kiva lukea. Tuo Annas kun:n pituus vaikuttaa ainakin omaan korvaan oikein sopivalta, pystynee lukemaan vetistelemättä ja ennen kaikkea opettelemaan ulkoa. Miehellä tästä mainitsin eikä hänkään vastustanut ainakaan suoranaisesti, toki mieli voi muuttua siinä kohtaa, kun omaa pitäisi alkaa miettimään Onneksi molemmilla on kuitenkin sana hallussa, joten luulisi onnistuvan. Toinen mitä olen miettinyt on juurikin tuo vihittäväksi asteleminen. Äitini on jo saanut useista häihimme liittyvistä seikoista sydämen tykytyksiä (ei kirkkoa, ei leikkejä, pienet häät) ja oli kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että isän tulee saattaa minut. Isälleni päinvastoin sopisi oikein hyvin olla jossain taka-alalla herättämättä huomiota. Minulla nyt oikeastaan ei ole mitään väliä, pitänee vähän katsoa millainen vihkipaikkasysteemi saadaan rakennettua pihalle, jos sää sallii, että sopiiko siihen edes, että tulen jotakin erillistä käytävää pitkin. Mutta luultavasti mies, bestman ja kaaso odottavat edessä ja minä tulen joko yksin tai isän kanssa. Tai sitten kävellään yhdessä miehen kanssa. Jotenkin en periaatteessakaan haluaisi olla äidille mieliksi tässä, mutta toisaalta, ehkä pikkuisen kuitenkin itsekin haluaisin isän saattavan Joka tapauksessa, oman mielipiteeni pohjalta teen päätöksen, mikä se sitten tulee silloin olemaankaan.

Bongasin Pinterestistä pöytänumeroinnin, jossa jokaista pöydän numeroa oli selitetty jollakin hääpariin liittyvällä asialla. Siispä meillä voisi olla pöytä 1: syyskuun päivä, jolloin ensitreffimme olivat, pöytä 2: ihanien koiriemme kappalemäärä, pöytä 3: yhdessä eletyt vuodet ja niin edelleen. Jos näihin vielä keksisi jotkut kuvat kylkeen, niin olisi aika kiva. Ja omannäköinen tyyli tämäkin.

^ Minun äitini totesi myös, että mitä ihmettä tässä vielä hössöttämään, kun aikaa oli silloin noin vuosi häihin. Silloin kun hän 30 vuotta sitten meni naimisiin, niin häät järjestettiin siinä kohtaa parissa viikossa, kun raskaustesti näytti plussaa. Onnistuisi toki varmasti tänäkin päivänä noin, mutta jotenkin en usko, että aion äidin asenteesta ottaa mallia. Mitä olen jutellut häihin liittyvien palveluiden järjestävien kanssa, niin vuodella 2016kin on jo tullut paljon varauksia ja kyselyjäkin vuodelle 2017! Ja minä tunsin itseni tyhmäksi, kun ostin puvun reilu vuosi ennen häitä Noh, reilu yhdeksän kuukautta häihin tässä kohtaa ja pian pitäisi alkaa pitää sulhon kanssa todellista palaveria, istua oikein alas ja tehdä muistiinpanoja, että kuka tekee mitäkin. Jostain syystä sulhasella on se kuvitelma, että minä vedän koko paketin kasaan yksinäni eikä hänen tarvitse kuin saapua paikalle.

Meillä morsian roikkuu kynsin hampain Nightwishin While lips are still red -biisissä häätanssiksi. En vain tiedä riittääkö bändin rahkeet siihen ja olisi kuitenkin kiva hyödyntää heitä, kun ollaan heistä maksettu :/ Mieheni ei onneksi ole ottanut juuri kantaa tähän, on jo tottunut siihen, että musiikkiasioissa olen uppoutuvaa ja ehdotonta tyyppiä. Muina vaihtoehtoina ennen kuin muistin tuon biisin olemassaolon oli juurikin paljon käytetty Metallican Nothing Else Matters, Sencendin Drown Together tai You are the One. Myös Black Majestyn versio Six Ribbonista kiinnostaa. Näitä koitan ehkä jotenkin suostutella bändin soittamaan, mutta häätanssi tulee sitten vaikka levyltä, jos ei muuten.

Ei lainkaan Mänty, Sentencediä olen harkinnutkin, tosin Drown Togetheria. Eilen satuin löytämään uudelleen myös Nightwishin While your lips are still redin, senkin haluaisin jotenkin mukaan. Tässä kohtaa tökkää ainoastaan niinkin vähäpätöiseen asiaan kuin sulhon musiikkimakuun, mutta josko me jotenkin saataisiin neuvoteltua tuo musiikkipuolikin. Nuo biisit ovat kyllä sellaisia, että miehen kuuluisi mielestäni laulaa ne, joten katsotaanpa kuinka järjestyy

Meillä myös nuo vanhat ikkunanpokat käytössä, sopii hienosti maalaishäihin. Mekin luultavasti teemme niin, että pöytä määrätään ja pöytäseurue itse päättäköön, kenen vieressä haluaa istua. Silti vieraiden sijoittelu tuottaa päänvaivaa. Meillä on kuuden hengen pöytiä niin monta kuin tarvitaan ja lisäksi todennäköisesti pari 12 hengen pöytää. Ajattelin alkuun, että toisessa isossa pöydässä istuisi sekä morsiamen että sulhasen lähin perhe, eli vanhemmat, sisarukset jne. Miehen vanhemmat ovat kuitenkin eronneet eivätkä oikein tule juttuun vieläkään, joten samassa pöydässä istuminen saattaa olla kiusallista. Myös niille jotka joutuvat pitämään keskustelua yllä. Toiseen isoon pöytään ajattelin kaveripariskuntia, mutta sitten tuottaa ongelmia mihin laitan sinkkukaverit, jotka eivät juuri tunne muita vieraita. Oma sinkkupöytä, johon miehiä ja naisia sekaisin? Saattaisi tulla uusia pariskuntia Onneksi tässä nyt on aikaa vielä pyöritellä kuvioita.

Minä löysin myös mekkoni FB:n kirppikseltä, maksoi peräti 150euroa ja sain sen heti mukaan. Muutoksiakaan ei tarvitse tehdä, kun laitan vain tarpeeksi korkoa alle. En tiedä olisinko valinnut kyseistä mekkoa kaupasta, mutta koska minulle hääpuku on vain asu, jota pidän hääpäivänä, niin ei sillä ole niin väliä. Tykkään puvusta kuitenkin kovasti ja olen vahvasti sitä mieltä, että muut asiat kuin puku, vaikuttavat enemmän morsiamen kauneuteen hääpäivänä, esimerkiksi nyt hymy En varmaan olisi mitään the dressiä löytänytkään, kun tiesin vain hyvin tarkkaan mitä en halua ja tuossa nyt ei ainakaan ole mitään niistä. Eilen sain ihanat tilaamani G. Westerleighin kengät ja korusetin sekä hiuskamman postista, nyt en malta odottaa, että pääsisin vähän mallailemaan niitä puvun kanssa

Me olemme tehneet linjauksen, että kenenkään ei tarvitse ruveta esittäytymään omissa häissään. Eli molemmat ovat nähneet kaikki kutsuvieraslistalla olevat vähintään sen kerran. Haluamme kutsua häihimme vain ne, joiden kanssa olemme oikeasti tekemisissä, tämä tuottaa itselleni vielä hankaluuksia tiettyjen kavereiden mahdollisen kutsumisen tai kutsumatta jättämisen suhteen, missä kulkee raja. Itse en ainakaan haluaisi kestitä ketään itselleni tuntematonta, koska todennäköisesti silloin ihminen ei olisi kovin tärkeä miehellenikään, jos en ole häntä aiemmin tavannut.

Mulla on kohtalaisen massiivinen kihla, jossa on jonkin verran kohollaan olevia kiviä ja kyllä se on vaan aina kiinni sukkahousuissa tai saumoissa tai talvella sormikkaissa. Alkuun yritin varoa sormusta ja tehdä asioita enemmän oikealla kädellä, mutta minkäs umpivasuri sille tekisi. Mulla ei tuon reilun vuoden aikana, jona olen sormusta päivittäin käyttänyt, ole siihen ainakaan mitään jälkiä tullut, toki kyseessä on filigraanisormus, joten naarmuntuvaa pintaakaan ei ole niin paljoa. Mutta kyllähän vasenkätisyys sinällään aiheuttaa enemmän vaatimuksia sormuksen muodolle ja materiaalille, varsinkin jos sitä tosiaan käyttää huomattavissa määrin enemmän kuin oikeaa kättä. Itse painiskelen vielä vihkisormuksen valinnan kanssa, että teetetäänkö vai aletaanko etsiä valmista. Jos päädytään teettämään, niin ehdottomasti pitää muistaa sepälle mainita, että sormus tulee käyttöön ihmiselle, jonka oikea käsi on lähinnä koristeena.

Minä pidän myös oman nimeni, mieheni saa ottaa sen, jos vain tahtoo. Meillä on myös samanlainen tilanne kuin Isthella, eli sukunimi kuolee, jos mun mahdollisia lapsia ei kasteta sille nimelle. Miehellä on myös hyvin yleinen suomalainen sukunimi, mikä kuulostaa omaan erikoiseen etunimeen yhdistettynä suoraan sanoen typerältä, samoin kuin yhdistelmänimikin. Meillä häät 23.5.15 ja saamattomuus on edelleen päivän sana. Koristeeksi tulevia origamikurkia taittelen aina inspiraation sattuessa, mutta kaikki muut on retuperällä. Puku toki on jo ja kengät, korut ja hiuskampa ovat matkalla kotiin, mutta muuten ei sitten olekaan mitään. Tekosyinä olen käyttänyt sekä ajankohtaa syssymmällä ja lumien jälkeen. Ehkäpä tässä pitäisi alkaa ryhdistäytymään. Vähän syssymmällä.

Oletteko ensi vuonna Wanhassa Tallissa vihkiytyvät missä vaiheessa ajatelleet olla rouva V:hen yhteydessä menujen yms muiden järjestelyjen osalta? Tuttuni jonka ystävä meni viime vuonna tuolla naimisiin kertoi, että rouva V:llä on paljon ideoita juhlien järjestämiseen, kuten sillä kokemuksella toki olettaakin, niin haluaisin hyödyntää sitä ja päästä itse tietysti samalla mahdollisimman vähällä pään vaivalla.

Minullepa tuli nyt ihan uusi ongelma eteen. Hyvä ystäväni on alkanut tapailla miestä, joka johti minun edellisen parisuhteeni päättymiseen, toki välillisesti mutta kuitenkin ja juttu alkaa nyt näyttää sen verran vakavalta, että ainakin etiketin mukaan mies tulee ystäväni avecina häihin. Mies tulee aina olemaan minulle "pelastaja", joka antoi minulle sen viimeisen potkun persuksille lähteä huonosta suhteesta, ja siksi hän on tärkeä, vaikkei meistä koskaan tullutkaan mitään sen enempää. Toivon ystävälleni ja miehelle kaikkea hyvää, eikä tilanne muuten olisi minusta kummallinen, paitsi että koko minun ystäväpiirini sulhasta myöden tietää minun ja miehen taustasta. Jotenkin tuntuu oudolta, että mies niin sanotusti mahdollisti tulevan avioliittoni, kun hänen takiaan erosin edellisestä suhteesta. Tähän eron jälkeiseen aikaan mahtui minun ja miehen välillä kaikenlaista säätöä, mikä päättyi sitten sangen tulehtuneeseen tilanteeseen, mutta pystymme olemaan jo toistemme seurassa olematta ihan kamalan vaivautuneita silloin, kun tilanne vaatii. En kuitenkaan koskaan ajatellut, että minun pitäisi miestä omissa hääjuhlissani katsoa ja voin vain kuvitella mitä muutenkin hieman mustasukkainen sulhaseni on asiasta mieltä. Ei kiva tilanne, ei todellakaan, kun joku kuitenkin miettii vihkimisen aikana, että katsos morsiamen ex-säätökin on kutsuttu paikalle.

Meillä myös keskitetään voimat syömiseen eikä leikkimiseen. Itseäni ajatus ns. pakollisista leikeistä ja ryöstöistä ahdistaa noin niinkun vieraiden puolesta. Heittoja mietimme vielä, mutta luulenpa että nekin tulevat jäämään pois. Eli tiivistetysti ohjelmassa ovat vihkiminen, ruokaa ja juomaa sekä ehkä pari puhetta. Väliajat sitten tanssitaan ja seurustellaan vapaasti. Häätanssin aiomme sentään veivata kaiken kansan edessä, toki siitäkään ei varmaan ohjelmaan tule erillistä mainintaa.

Meillä olisi morisamen lookki alusvaatteita vaille hankittu, kenkiä ja koruja odotellessa saapuvaksi Suomeen. Mulla on myös puku vanhempien luona jemmassa, käyn aina vieraillessa katsomassa, että hänellä on kaikki hyvin

On hän avoin tosiaan, että keskusteluyhteys on auki, mikä on tärkeintä. Jotenkin minä en mielelläni sotkisi isääni tähän, koska mielestäni meidän pitäisi tällainen asia pystyä päättämään keskenämme. Minulle tulisi sellainen olo, että mies ei ole isäni pyynnön edessä ikään kuin voinut kieltäytyä, vaikka asia ei ehkä olisikaan niin, koska miehelläni on sangen vahva omatahto. Isäni ei myöskään varmasti mielellään ota asiaa puheeksi, ainakaan selvin päin Minä alan pikku hiljaa kyllä kallistua siihen, että molemmat pitävät oman nimensä. Toisaalta sitten voidaan seuraavaksi vääntää siitä, kummalle nimelle lapset kastetaan...

Noin, tilattu G. Westerleighin Carmen- kengät suoraan valmistajalta, pitäisi saapua elokuun alussa kun muita tilaamia tuotteita tulee lisää varastoon. Pitää kyllä kehua saamaani palvelua, posteihin vastattiin nopeasti ja tuotteista kerrottiin yksityiskohtaisesti kysymättäkin. Toimituskulut Unkarista Suomeen 19€. Ihmettelen, kun Suomessa ko. merkin ainoa jälleenmyyjä ei ole vastannut tiedusteluihin vieläkään vaikka laitoin ensimmäisen viestin kaksi viikkoa sitten. Suosittelen siis tilaamaan suoraan G. Westerleighilta, jos mielitte merkin upeita kenkiä tai muita morsiustuotteita.

Juu tämä foorumi on kyllä ollut kullan arvoinen monessa asiassa. On niin paljon sellaisia asioita, mitä ei ole edes tullut ajatelleeksi ennen kuin on täältä bongannut idean. Eikä tuo hössöttäminen virtuaalisesti tunnu niin pahalta Minä tilasin eilen kengät, korusetin ja hiuskamman, toivottavasti ovat niin kauniit kuin kuvassa ja kengät sopivan kokoiset. Palvelu oli ainakin loistavaa, vaikka yleensä jännitän ulkomaisista firmoista tilaamista.

Ihana menu LaCapitana! Jotain ton tyylistä oon meillekin ajatellut, toki en ole vielä ottanut asiaa puheeksi ruokahuollosta vastaavan henkilön kanssa Mun mielestä ois kiva, että olisi jokin teema ruokailussa, mitä saisi sitten tuettua viineillä, kakulla ja aveceilla. Mutta saas nähdä, mihin päädytään. Ruoka on meille kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista hääjuhlassa.

Minä haluan koirani osaan hääkuvia. Jos kuvat otetaan alkuperäisen suunnitelman mukaan samana päivänä kun on koekampaus ja -meikki, niin hoito-ongelmaa ei ole. Mutta jos kuvat otetaan ennen hääjuhlaa, niin sitten jo onkin ongelma, tosiaan kuka kuskaa koiria ees taas. Toki meilläkin on hoitopaikka häiden ajaksi täysin auki, kun kaikki hoitajat ovat juhlimassa.

Meilä on Isthle myös vähän sama juttu. Olenkin nyt ottanut sen linjan, etten edes ota häitä puheeksi, ellei mies itse kysy jotain. Hänen mielipiteensä on ollut vähän joka asiaan, että minä saan päättää. Ainoastaan vieraslistaa vahtii kuin haukka, etten vaan lisäile sinne nimiä. Olen sanonut miehelle, että en minä tarvitse mitään prinsessahäitä, menisin hänen kanssaan naimisiin vaikka ensi viikolla maistraatissa, jos hän haluaisi, mutta hän kuitenkin haluaa, että saan sellaiset häät kuin haluan. Ehkä häntäkin vaivaa se harhaluulo, että sellaiset juhlat tempaisee ex tempore kuukaudessa. Itse kun tykkään suunnitella ja tehdä hankintoja etukäteen, ettei sitten mene yhdellä kertaa kaikki rahat ja hermot.

Juu näin juuri NuunuMur, lisäsksi hoitavat mahdollisten alkoholijuomien tarjoilun myös ilman lisäkuluja.

Te Abslout Torria käyttäneet, tuoteselosteessa sanotaan ettei tuotetta saa käyttää kahteen vuorokauteen kainalokarvojen ajamisesta, niin voiko kainalokarvat ajaa sitten tuotteen laittamisen jälkeen? Tällä karvan kasvulla en voi käyttää kuin pitkähihaisia jos pitää olla useampi päivä ajamatta kainaloita.

Niin, tätä pitäisi todella alkaa työstämään, koska kädenvääntöä saattaa olla edessä. Itselläni on sekä hyvin harvinainen etu- että sukunimi, mitkä rimmaavat keskenään ja olen tottunut sitä tavuttamaan joka paikassa. Miehelläni taas on hyvin yleinen -nen päätteinen sukunimi, mikä kuulostaa suoraan sanottuna törpöltä oman etunimeni perässä. Yhdistelmänimestä tulisi pitkä ja myöskin hölmön kuuloinen, kun nimet eivät rimmaa parhaalla tahdollakaan lainkaan. Olenkin miehelleni vitsaillut, että jos otan hänen sukunimensä niin vaihdan samalla etunimeni joksikin hyvin perinteiseksi suomalaiseksi naisen nimeksi. Haluaisin että mieheni ottaisi minun nimeni, koska myös minä haluaisin että mahdollisella perheellämme olisi sama nimi, miehelle tämä taas on ehdottoman tärkeää, koska hänen omassa perheessään näin ei ollut. Omasta nimestä luopuminen tuntuisi siksikin pahalta, että meitä on kaksi siskosta, joihin sukuhaara ns. loppuu nimen osalta, jollei nimelle kasteta lapsia. Jotenkin on vaan vaikeaa pyytää miestäkään luopumaan omasta nimestään. Sivuamme aihetta aika ajoin, mutta mitään päätöksen suuntaistakaan ei ole saatu aikaiseksi, mieheni kun haluaisi isäni pyytävän häntä ottamaan meidän nimemme, koska isälleni asia olisi myös tärkeä. Tämä on minusta kuitenkin typerää, kyllä se pitää lähteä jomman kumman omasta halusta muuttaa nimensä, muuten pysytään molemmat eri nimisinä. Mies on kyllä jo rekisteröinyt minun sukunimelläni itselleni sähköpostiosoitteen ikään kuin varmuuden vuoksi, mutta toisaalta on tehnyt paljon töitä tullakseen alallaan tunnetuksi ja kukaan ei varmaan uudella nimellä osaisi yhdistää asioita.