Meillä oli sitten aika iso porukka niitä, joista ei kuulunut mitään. Laitettiin kaikille joko FB-viesti tai tekstari, jossa ystävällisesti pyydettiin ilmoittamaan, varataanko heille paikkaa. Aikamoinen yllätys oli, että kaikki eivät vaivautuneet vastaamaan edes tähän toiseen viestiin Emme olisi vaatineet mitään selvitystä menoista, kohtelias (tai vähemmänkin kohtelias) kieltäytyminen olisi riittänyt. Mutta ei mitään... Mm. oma sisareni ei vastannut mitään. Hassuinta on, että emme ole ns. riidoissa tms. Sisareni ei vain koskaan ole pitänyt minusta, olemme niin erilaisia ihmisiä. Mutta pahalta tuntuu siltikin!