fru

No, mä nyt menin ja tilasin omakuvamerkkejä, ei tartte kärvistellä epäsopivien kanssa.

Budjetti meillä on noin 3700 euroa ja näyttää, että siitä jäädään aika reippaasti. Tähän mennessä on jo tullut säästöä budjetti vs todellinen kulu noin tonnin verran, joka melkein kokonaan tuli jo sormuksista. Kannatti hyödyntää koruliikkeen kaksi yhden hinnalla ja -30% alennukset. Paljon on toki vielä hankkimatta asioita, kuten juomat ja ruokapuoli, mutta näyttäisi, ettei suunniteltua summaa ylitetä. Matkaa ei ole laskettu tähän mukaan, mutta jos hyvin käy, niin sehän saadaankin noilla säästyneillä rahoilla. Terveisin, himo-excelöijä

Pikkutarkka perfektionisti kun on, niin merkillä on todellakin väliä. Kuten sillä kuorellakin, kyllä mä ainakin olen säilyttänyt saadut kutsut kuorissa. Harmillisen epäsopivia merkkejä on kyllä valikoimissa tällä hetkellä. Se hääkutsuihin kaiketi ajateltu sormusmerkki ei oikein nappaa meikäläisten, eikä yhtään kyllä kutsunkaan tyyliin. Mahtaako posteissa olla jotain vanhoja jo "mallistosta" poistuneitakin myynnissä, vai onko siellä aina vain ajankohtaiset merkit tarjolla?

Ehdin jo innostua tuosta Vistaprintistä ja eilen illalla nakuttelin muutaman tunnin ajan omaa pohjaa ja tekstiä sinne, kun valmiista ei löytynyt mieleisiä. Loppujen lopuksi 10 kutsun hinta oli noin 40 euroa posteineen, papereineen ja tiedostonsiirtomaksuineen, että annoin koko homman olla. Etusivulla ollut halpa hinta hämäsi, kun kaikenlaisia lisäkuluja alkoi tulla tilauksen päälle. Postit nyt vielä olisin toki mukisematta maksanut, mutta liki 7 euroa pelkästä tiedostonsiirrosta oli jo liikaa. Täytyykin seurata luottokorttia, ettei tilausta nyt veloiteta, vaikken sitä hyväksynytkään. Paypalin tiedot kun piti antaa jo aiemmassa tilausvaiheessa ennen kuin näki koko loppusumman.

Mä ajattelin tehdä juustokakkua ja mansikkamelbaa. Alkuperäinen ajatus oli tilata Kakkugalleriasta joku herkku, mutta katsotaan nyt mihin lopulta päädymme. Perinteiset kermakakut eivät mielestäni istu meidän häiden "teemaan", joten jotain muuta on ainakin tulossa.

Meidän hempeilybiisiksi on tässä vuosien varrella tullut Richard Marxin Right here waiting. Alkujaan tämä oli vitsi, koska onhan nyt ysärimusiikki noin niin kuin ylipäänsä vähän nolohkoa (joskin sitä luukutetaan meillä joka perjantai ). Mies oli kuitenkin kuunnellut kappaletta ikävissään, kun emme vielä seurustelleet. Aika liikkistä.

^ Mulle tuli mieleen sylinterin muotoiset lasimaljat, joiden pohjalle hiekkaa ja kiviä, päälle vettä ja laiva siihen kellumaan. Tarpeeksi isoihin maljoihin voi laittaa jotain vesikasvejakin väriksi.

Minä ja mieheni kuvasimme vastikään veljeni häät. Kovasti se kyllä aiheutti stressiä, kun kyse on kuitenkin yhdestä elämän tärkeimmästä päivästä. Kuvista tuli kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyviä ja mitä ilmeisemmin parikin on ollut tyytyväinen niihin. Teetimme kuvista heille kirjan ja he ihastuivat siihen niin, että teettivät vielä läheisimmille sukulaisille omat kopiot. Vastaavasti olemme pyytäneet minun veljeäni kuvaamaan meidän hääjuhlamme. Hän tekeekin kuvauksia sivutyökseen, joten luotamme hänen näkemyksiinsä ja kuvien laatuun täysin - ei huolestuta ollenkaan. Potretteja varten pystytämme kotiin pikkustudion ja otamme ne itse. Kuvien idea on sen verran moderni ja yksinkertainen, että ne onnistuvat varmasti. Välineitä ja kuvankäsittelytaitoa löytyy omastakin takaa ihan tarpeeksi ja kun ideakin on valmis, emme näe tarpeelliseksi maksaa kuvaajalle niistä erikseen.

Nyt se on tehty. Peruimme ravintolan ja vuokrasimme ihanan huvilan koko viikonlopuksi. Ratkaisu tuntuu todella oikealta, sillä olen melkein varma, että tiiviissä tilassa olisi tullut enemmän kiusallisia hetkiä. Nyt vieraat voivat liikuskella vapaammin ja ottaa muutenkin rennommin. Hitosti enemmänhän tämä teettää lisätyötä, mutta toisaalta olen nyt enemmän innoissaan koko juhlista.

Voisin kuvitella että 4 dl (2 mukia) per nassu on ihan riittävä määrä, jos muutakin juotavaa on vielä tarkoitus tarjoilla.

Olen kerran elämässäni käynyt ammattilaisen meikattavana ja lopputulos ketuttaa vieläkin kuvia katsellessa. Ajat ovat toki muuttuneet niistä vuosista, mutta en luota kasvojani tärkeänä päivänä ammattilaisen käsiin. Niinpä meikkaan itse itseni. Fiftarityylisen juhlameikin olen tehnyt itselleni useita kertoja ja tiedän, että se onnistuu.

Molemmat ovat 15,5, vihkisormus tilattiin juuri eilen. Aloin kyllä pohtimaan, että olisiko 15 kuitenkin ollut sopivampi, kun vihki on puolta kapeampi kihlaa. Pysyvät kuitenkin varmasti sormessa, koska kihla tulee vihkin yläpuolelle.

Ei tule rouvatukkaa tänne, vaan leukamittainen polkka on ja pysyy. Tuskinpa tuo mies kyllä siitä niin kovin järkyttyisikään, vaikka tulisi, koska olin lyhyttukkainen tavatessamme. Aina välillä hän vieläkin ehdottelee mulle lyhyttä hiusmallia, mutta toistaiseksi polkan eri variaatioilla on menty.

Tässäpä tärkeimmät. Ruoka tehdään itse, joten siinä on suuri riski epäonnistua. Mutta ennen kaikkea sekä minua että miestäni pelottaa, jos vieraat eivät viihdykään ja suvut eivät löydä mitään yhteistä keskusteltavaa. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa anoppi, joka on ihan eri maailmasta juttuineen. Mietityttää myös mitä miehen suku ajattelee minun suvustani, sillä tiedän sukuni pukeutuvat tilaisuuden puitteisiin nähden aika fiinisti ja luulen, että toinen puoli tulee aikalailla arkisemmissa vaatteissa. Pitävätkö he minun sukua hienostelijoina ja vastaavasti toisin päin, pidetäänkö miehen sukua juntteina. Tästä asiasta tullaan kyllä vielä hienovaraisesti jossain kohtaa mainitsemaan, että juhlapukeutuminen olisi sitten suotavaa, olemme itsekin pukeutuneet hääpäivän mukaisesti... Kovasti nämä asiat mietityttävät, kun paikalla tosiaan on vain lähimmät perheet molempien puolelta. Tiedän kyllä, että itse tulemme miehen kanssa päivästä selviytymään hyvin, mutta entä ne vieraat.

Musta on jollain tapaa outoa, että itseään pitäisi erityisesti muuttaa omia häitään varten. Miksi yhtensä päivänä pitäisi näyttää ihan erilaiselta mitä muutenkaan, tunnistaako sitä edes peilikuvaakaan, jos kovin radikaaleja muutoksia tekee hiuksiin tai muuhunkaan ulkoasuun. Eli, en aio muuttaa mitenkään. Tietenkin laitan hiukset ja meikkaan normiarkea juhlavammin sekä lakkaan kynnet, mutta siinä kaikki, ihan omana itsenäni mennään.

Vanha viesti, mutta vastaanpa, jos joku muukin tätä mietiskelee. Olen aikoinaan ollut pankissa töissä ja meillä korttiaineistot lähtivät eteenpäin 2-3 viikkoa ennen uusimisajankohtaa. Niinpä siitä voi vähän laskeskella ehtiikö nimenmuutos uuteen korttiin vai ei.

Mitä tässä olen kuvaajien sivuja pläräillyt läpi, niin yhtä juttua mä en ymmärrä. Miten muotokuva/ryhmäkuva/perhekuva miljöössä on usein puolta halvempi kuin hääkuva miljöössä? Mikä siitä hääkuvasta tekee niin erilaisen tavalliseen muotokuvaan verrattuna, että siitä veloitetaan ekstraa, vai onko se vain se hää-etuliite? Jos siis kuvauksen sisältö on kuitenkin molemmissa sama.

Yellowglen Pink on hyvää ja vähän sitä mietin huvilalla kilistettäväksi, mutta toisaalta drinkkikin alkoi houkuttamaan ajatuksen tasolla. Ei välttämättä mitään kuohuviinipohjaista ja poreilevaa, vaan voi olla ihan jokin muukin. Meillä ei ole mitään väriteemoja, ja juoma saisi olla ehkä mielummin kevyesti kuivahko kuin makea. Vinkkejä?

Uskaltaakohan tänne kirjoittaa... Kokemusta on JJ's Houselta sen verran, että tilasimme sieltä äitini kanssa iltapuvut eräisiin juhliin. Molemmilla omat mitat sattuivat just eikä melkein taulukkomittoihin, joten tilasimme vakiokokoiset mekot kumpainenkin. Siitä huolimatta molempien puvut olivat aivan liian isot. Yläosa oli molemmille ihan liian pitkä ja muutenkin väljä, eli ainakin tällaisella ei-ihan-mallimittaisella pitäisi olla pituutta ilmeisesti samassa suhteessa kuin ympärysmittaa, jotta koot olisivat sattuneet nappiin. No, ei hätää, äiti ammattitaitoisena lyhensi ja kavensi yläosaa molempien mekoista. Tuskin muuten olisikaan tullut tilattua, jos puvun olisi mahdollisesti joutunut viemään jollekin muulle ompelijalle. Laatu oli yllättävänkin hyvä, oltiin varauduttu kieroihin saumoihin ja repsottaviin langapäihin mm. tämän ketjun kommenttien perusteella. Yllättävää oli, että molemmissa mekoissa oli paksusti topattu rintamus ja kunnon tukiluut. Tämän jos olisi tiennyt, olisi tilausta mietitty pari kertaa - ylimääräistä fyllinkiä kun ei kumpikaan tarvittu tisseihin. Tukiluista toki isosti plussaa, tukevoittivat hyvin minunkin sifonkista pukua. Tilauksessa oli siis hyvät ja huonot puolensa, hinta oli edullinen, mekot kauniita ja toimitus kävi nopsasti parissa viikossa. Kokoasia vähän harmittaa, mutta siihenkin oltiin toisaalta varauduttu.

Harmittaa, mutta itsekin sorrun vähättelemään omalla kohdalla, että meidät vihitään vain maistraatissa. Ehkäpä tähän vaikuttaa tosin se, että juhlavieraamme eivät pääse tilaisuuteen paikalle, joten olemme siellä vain kaksin todistajien läsnäollessa. En kuitenkaan millään muotoa ajattele, että siviilivihkiminen olisi sen vähäpätöisempi juttu kuin kirkonmenotkaan. En itse kuulu kirkkoon, joten en ehkä siitä syystä arvota kirkkohäitä sen korkeammalle kuin siviilivihkimistäkään. Maailma muuttuu ja joillakin on vaikeuksia pysyä sen kyydissä, siksi varmasti monella on jo ennakkoasenne koko maistraattia ja siviilivihkimistä kohtaan. Kirkkohäät niiden pitää olla, kun niin nyt vaan kuuluu tehdä. Phyh. Onneksi meidän molempien suvut ovat kuitenkin tukeneet meitä tässä asiassa, ei ole eripuraa ja ihmettelyjä mistään kuulunut. On heistä osa itsekin suunnannut maistraattiin kirkon sijaan, joten tuskin kenelläkään nokankoputtamista olisikaan.

Täällä myös yli kolmekymppinen pariskunta. (Huomauttaisin tosin, että en koe kolmekymppisen olevan vanha, sitähän ollaan parhaassa iässä, aina. ​) Emme lähteneet hääsuunnitteluissa liikkeelle siitä, että voi kun olemme näin "vanhoja" ja nyt asioita pitäisi tehdä jotenkin eri tavalla. Halusimme ennen kaikkea meidän näköiset juhlat ja ne nyt vaan sattuvat olemaan pienet ja yksinkertaiset. Sellaisista olemme molemmat haaveilleet jo parikymppisestä lähtien. Sen verran minussa on kuitenkin perinteisen morsiamen vikaa, että valkoisen mekon halusin, vaikka kyseessä on vain maistraattivihkiminen ja rennot juhlat. Se nyt vaan jotenkin kuuluu asiaan.

Meilla kummatkaan emme tahtoneet miehen sukunimeä. Nimi on suomalaisille hankala, kirjoitetaan aina väärin ja saa olla korjaamassa, joten mies haluaa siitä eroon. Minä en taas niin kovin innoissani ole oman nimeni säilyttämisestä vaan olen yrittänyt jo vuosia puhua miehelle, että otettaisiin ihan uusi. Olen jo keksinytkin kauniin nimen, joka on tavallaan "suomennettu" versio miehen nimestä (käännetty siis enemmän suomalaiseen suuhun sopivaksi sanaksi) ja jota ei ennestään ole. Luonnollisestikaan mies ei ole tästäkään ehdotuksesta innoissaan, sillä pelkää, että samaan selittely- ja väärinkirjoitusrumbaan senkin kanssa joutuu. Niinpä otamme minun sukunimeni. Vähän pitkin hampain suhtaudun tähän, mutta kompromisseja, kompromisseja... Niitähän se on parisuhde täynnä.

Meille ei tule apureita, kun pidämme niin pienet juhlat, mutta olen ollut kahdesti itse kaasona ja molemmilla kerroilla yksin. Hyvin pärjättiin, kun pääasiallinen tehtäväni oli vain auttaa pukeutumisessa hääpäivänä sekä toimia henkisenä tukena morsiamelle.

Joo, just eilen kyseli, että mitä mä tänne olen kirjotellu ja joko on joka ikiseen ketjuun vastattu.

En ajatellut ottaa yhtään. Edellinen päivä on kuitenkin palkallinen vapaa vihkimisen ansiosta ja se varmaan riittää. Häiden jälkeen on sitten viikko lomaa, jos vaikka satumme ottamaan äkkilähdön johonkin lämpöiseen.