Juumi

Mun odotus päättyi tänään <3 Mies kosi paikassa, jossa kävimme ensimmäisillä treffeillä. Silloin ei uskallettu pussata, nyt uskallettiin Hetki oli täydellinen ja kaiken odottamisen arvoinen!

En tiiä mikä auttaa jaksamaan... Muakin ärsyttää juuri se eniten, etten voi suunnitella ääneen yhtään mitään. Eli en voi olla täysin varma että ollaanko menossa ensi kesänä naimisiin vai ei...

Meilläkin oli vuosipäivä, juhlittiin sitä vasta. Hetki oli ihan täydellinen, oltiin kahdestaan luonnossa katselemassa tähtiä. Haaveilin, että mies olisi kosinut, koska paikka on muutenkin meille tärkeä. Noh ei kosinut ja pettymys on valtava... Koko tilanne on samalla todella ihana, mutta myös tosi rasittava. ollaan puhuttu että ensi kesänä naimisiin, mutta kuitenkaan sitä lopullista varmistusta ei täälläkään kuulu. Kohta todennäklisesti varataan reissun lennot, josta siis ollaan puhuttu meidän häämatkana. Saa nähä millä nimellä lennot varaan jos mies ei vieläkään polvistu... Ärsyttää ihan todella tää tilanne, olo kuin löyhässä hirressä. En pysty suunnittelemaan yhtään mitään "julkisesti", vain salaa. Ei oo kiva jos lopullinen kosinta tulee tyyliin vasta pari kk ennen häitä ja koko odotteluaika menee osittain ärsyyntyneissä fiiliksissä :S

Oi kuinka kaunis sormus, Ewy! Onnea sinulle ja kaikille muillekin kihlautuneille Tauriel, en miekään jaksa odottaa! Tämä on ihan tuskaa kun on puhuttu, että ensi vuonna naimisiin, mutta mitään tarkkaa ei olla lyöty lukkoon...

Suosittelen todella paljon puhumaan avioliitosta ja naimisiinmenon ajankohdsta miehen kanssa. Me puhuimme eilen, ja sain vahvistuksen sille, että ajattelemme samalla tavalla häistä, naimisiinmenon ajankohdasta ja kosinnasta. Minusta tuntui, että myös mieheni huokaisi helpotuksesta, kun saimme myös sormusasian puhuttua selväksi eli minua kannattaa kosia ilman sormusta Lopputulos oli se, että mieheni haluaa polvistua ja ensi vuodelle suunnitteltu matka tulee olemaan meidän häämatka, niin kuin olimme molemmat yksinkin miettineet Nyt vain odottelemaan polvistumista...

Huoh, minäkin kuulun edelleen odottajiin... Tämä kesä on ollut yhtä tuskaa, kun koko ajan on ollut häähumu päällä. En ymmärrä itseäni, miten olen näin kärsimätön. Haluaisin keskustella aiheesta vakavasti mieheni kanssa, koska mun mielestä ei ole oikein, että toinen osapuoli vaan odottelee milloin toinen olisi mahdollisesti valmis, vaan haluaisin keskustella mitä mieltä mieheni on naimisiinmenon ajankohdasta. Mutta toisaalta en haluaisi enää keskustella, koska pelkään, että samalla pilaan kosinnan yllätyksellisyyden... Kun kuitenkin mieheni on minulle monesti vannonut, että me tulemme menemään naimisiin. Nyt suunnittelemme lomareissua maahan, josta olemme joskus puhuneet häämatkakohteena tai jopa niin, että menisimme ko. maassa naimisiin... Voi kun malttaisin odottaa ainakin siihen saakka, että saamme lennot varattaua! Jos sitten ei ala mitään tapahtua, niin olisi vakavan keskustelun paikka. Vaan miten malttaisi odottaa... Oon samaa mieltä Gyda, häiden suunnittelu ja haaveilu auttaa hieman odottamisen tuskaan!

Onnea, Harmaaruusu! Me ollaan puhuttu häistä, avioliitosta ja kosinnasta jo sen verran paljon, että ollaan kaiketi molemmat samoilla linjoilla. Mieheni yllätti minut tällä viikolla aivan ihanalla tavalla (ei mitään suurta, mutta todella hauskaa!) ja tämä vahvisti sitä, että yritän malttaa mieleni. Tiedän, että mieheni kosii ja hän tekee sen meille täydellisesti sopivalla tavalla sitten, kun aika on oikea Toki jos kosintaa ei ala kuulua esim parin vuoden sisään, niin alan kysellä perään. Mutta sellainen tunne mulla on, että vuoden sisään saattaisi jo tapahtua!

Onneksi olkoon, hannamaria88!

Meillä tuntuu olevan nyt päinvastainen tilanne, eli mies ehkä vähän ärsyyntyy kun puhun jotain häihin liittyvää...! Täytyy malttaa olla hiljaa, ja purkaa ajatuksia tänne. Mies on luvannut, että me mennään naimisiin ja hän on sanonut, että haluaa kosia. Joten mie odotan romanttista kosintaa, edes vaikka polvistumista kotona Mies on myös melko romanttinen, joten uskon, että sitten kun kosii niin kosii romanttisesti eikä vaan sovita. Tosin ei minulla olisi mitään sopimistakaan vastaan, kun avioliitto on kuitenkin niin iso ja tärkeä päätös. Mies on onneksi luvannut, ettei mun tarvitse odottaa kosintaa kauaa. Mutta pahoin pelkään, että miehellä on mielessä vuodet ja mulla kuukaudet... Mun mielestä ensi vuonna olisi todella passeli aika mennä naimisiin, sopisi meiän elämäntilanteeseen. Mie en uskalla ehdottaa sormuskaupoilla käyntiä, kun en halua että miehelle tulee painostettu olo. Mutta kun kaupungilla kävellään koruliikkeiden ohi niin todellakin harrastan näyteikkunashoppailua ja katsastan sormukset ja kaikki kotiintulevat lehdet jne missä voisi olla sormuksia Niin kuin jo ylempänä todettiin, pysyypähän miehelläkin aihe mielessä ;D

Harmaaruusu, I feel you. Ympärillä kaikki menee kihloihin ja naimisiin, ja suurin osa seurustellut ja asunut yhdessä vähemmän aikaa kuin me... Minusta tuntuu, että pilaan itseltäni jokaisen vähänkin erikoisemman hetken odottamalla kosintaa. Miehelle yritän olla mahdollisimman normaali, koska en halua häntä painostaa... Ärsyttää, kun mulla on maailman ihanin mies, niin miksi tästä kosinnasta on pitänyt tulla itselle näin suuri mörkö?!? Hääasiat on muutenkin pinnalla nyt jatkuvasti, kun tänä kesänä meillä on useat häät. En pysty nauttimaan niistä täysillä, kun valitettavasti olen hieman katkera. Tietystikkään en näytä sitä hääparille ja olen onnellinen heidän puolestaan En edes itse halua isoja häitä - haluaisin vain olla mieheni vaimo... Tuntuu ihan naurettavalta odotella kuin pikkutyttö, kun kyseessä on kuitenkin todella iso ja merkityksellinen asia. Täytyy jutella miehen kanssa tosissaan mitä hän on mieltä naimisiinmenosta viimeistään syksyllä, kun tää häähumu on vähän helpottanut! Niin ja kaiken lisäksi yksi morsiammista pyysi liittymään Häät 2016 -fb-ryhmään (olen siis kaaso). Ihan tuskaa lukea ja seurata koko ryhmää!

Heh, mie oon suunnitellut häitä jo ennen kuin olin edes tavannut tulevaa sulhasta Olen lukenut tätä foorumia jo monta, monta vuotta - jos oikein muistan, löysin tämän foorumin vuonna 2011 Rakastan haaveilua, suunnittelua ja unelmointia, ja tänne on hyvä purkaa innostusta! Muuten mieheni olisi hermostunut häähaaveisiini jo ajat sitten! Mieheni kyseli yksi päivä kun selasin jonkun kultaseppäliikkeen mainista, että löytyykö mieluista....! Apua kun innostuin tuostakin ihan liikaa...

Onneksi olkoon kihlautuneet, niin ihanaa, ettei tarvitse enää odottaa! Mie kirjoittelinkin jo muutama sivu taakse päin ensimmäisen viestini. Täällä odottaminen on alkanut käydä ihan sietämättömäksi... Eikä hääkuumeetta yhtään laimenna se, että olen tänä kesänä kaasona ja olemme menossa useisiin häihin tänä vuonna! Olemme keskustelleet paljon siitä, millaiset häät haluamme ja suuret linjat on selvillä. Vasta tuli puheeksi myös sormukset ja kihlasormukset ylipäätänsä. Kerroin miehelleni millaisen sormuksen haluan, kun hän on sanonut, että hän haluaa kosia Olemme lähdössä alkukesästä reissuun. Salaa toivon, että hän kosisi reissussa... Olen jo suunnitellut, että häät voisi pitää tasan vuoden päästä. Olen siis miettinyt jo säästöaikataulut jne Mutta toisaalta, en halua pettyä kovin pahasti, jos hän ei kosikkaan...

Voi apua, hääkuume on kohta sietämättömissä lukemissa! Tälle vuodelle on tulossa kahdet häät, joista toiset hyvän ystäväni eli polttarit myös tulossa. He ovat seurustelleet huomattavasti vähemmän aikaa kuin me, joten olen kyllä hieman kateellinen, vaikka toki samalla äärettömän onnellinen ystäväni puolesta Onneksi hääkuumetta saa purkaa muiden häiden intoiluun! Olemme lähdössä reissuun nyt keväällä, ja kovasti toivoisin kosintaa. En kuitenkaan usko siihen, koska minulla on sellainen tunne, että mieheni haluaa vielä odottaa... :/

Miekin olen haaveillut aina. Mies on vaihtunut sen jälkeen kun tänne ensimmäisen kerran kirjoitin, mutta haaveet naimisiinmenosta ja häistä eivät. Tämän miehen kanssa kaikki tuntuu vaan niin oikealta, ja olemmekin edennet nopeaa tahtia. Olemme suunnitelleet jo kihlajaisten ja häiden pääpiirteet, ja vauvoistakin on puhuttu. Mies on luvannut kosia kun on siihen valmis, eikä mun kuulemma tarvi odotella montaa vuotta. Joten sehän on ihan ok ja hyväkin jo suunnitella ja miettiä hääjuttuja, että kun kosinta tapahtuu niin häät voi toteuttaa nopeallakin aikataulull? ;D

Olen seuraillut tätä ketjua vuoden verran, mutta nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa. Noista statuskihloista. Ymmärrän täysin pointtinne ja teidän mielipiteenne, ja minäkin haluan toki naimisiin. Mutta kihloihin haluan myös sen takia, että sormus on merkkinä muille siitä, että olen varattu ja lupautunut menemään mieheni kanssa naimisiin. Lupaus naimisiinmenosta ja kihlat merkitsevät jo isoa lupausta ja askelta, joten ymmärrän täysin jos jotkut haluavat olla vain kihloissa.