Tyttötiikeri

Joo, mä haluan kanssa ehdottomasti sen kakun leikkauksen, muista perinteistä ei oo niin väliks. Saa nähdä tuleeko edes häävalssia, mies kun on vähän sitä vastaan. Meillä onneks nää lähisukulaiset, jotka paikalle kutsutaan, on melko rentoa porukkaa, niin ei hirveesti tarvii pelätä, että sukulaiset kokis rennon meinigin kiusalliseks, tai että sukulaiset sais sellasen jäykän meinigin aikaseks.

Kylläpä on ihanan kuuloisia juhlia ihmisillä tulossa. <3 Toi grillailu olis kyllä ihan hauska idea, mut voipi olla, että päädytään sellaseen juhlapaikkaan missä se ei oikein onnistu. Tällä hetkellä tuntuu ettei mitkään suunnitelmat oikein etene, mutta ehkä kun tässä kuukauden sisään saattaa varmistua se juhlapaikka, niin voi sitten alkaa taas tarkemmin mietiskellä asioita..

Meillä sulho on aina ollut vähän huono tämmöisissä asioissa. Herkemmin ryhtyy hassuttelemaan kun ottaa mitään vakavasti. Toisaalta on hyväkin, että saan itse päättää monista asiosita ja ne tarvitsee vain "hyväksyttää" miehellä, koska itselläni monista aika selkeä kuva, mitä haluaisin. Mutta tarvittaessa mieskin kyllä topakoituu ja sanoo mielipiteensä asioista, joihin oikeasti haluaa vaikuttaa. Vaikka hääjärjestelyt ovatkin vasta ihan alussa, niin uskon että tällä tyylillä se menee kaikkein parhaiten, meidän molempien kannalta...

Onko muita jotka menossa ensi kesänä (2014) Temppeliaukion kirkossa naimisiin? Entä osaako kukaan sanoa maksaako kyseinen kirkko jotain ulkopaikkakuntalaisille? Vaikka kyllähän varmaan varatessa siitä olisivat maininneet...?

Meilläkin aika klo 15, monella näyttää olevan samoihin aikoihin.

Kokeneemmat, fiksummat ja idearikkaammat kanssakeskutelijat auttakaahan nyt hiukan. En oli itse kovinkaan monissa häissä ollut ja olen muutenkin melko huono juhlien järjestäjä. Yksi tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttanut ongelma on tarjoilu häissä. Vihkitilaisuus on kolmelta ja juhlat alkavat mahdollisesti sitten noin klo 16.30-17. Nyt mietityttääkin, että mitä olisi "fiksua" tarjota juhlissa. Itse haluaisin voileipäkakkua, sillä voileipäkakkua saa niin harvoin joten on käytettävä tilaisuus hyväkseen... Mutta tuo aika on kyllä sellainen, että varmaan pitäisi tarjota jotain "kunnon ruokaakin"? joten olisiko jotain hyviä ideoita, mitä tuommoiseen aikaan olevassa juhlassa kannattaisi tarjota? Itse olen mietiskellyt että voisi tarjota voileipäkakkua, ruokaisia salaatteja, patonkia ja esim jotain nakkeja ja lihapullia tai erilaisia pasteijoita, sitten myöhemmin kakku ja kahvit, ja illemmalla vielä joku iltapala? Mutta pitäisikö kuitenkin olla jotain ruokaisampaa ja mitäköhän se voisi olla? Kiitollisena ottaisin ideoita vastaan.

Suunnittelu aloitettiin vuotta aikaisemmin, eli ihan vasti ikään. Häät on ensi kesänä. Tilannetta mutkistaa se, että tässä ollaankin nyt raskaana, ja mikäli raskaus sujuu loppuun asti, syntyy pienokainen noin 4 kuukautta ennen häitä. Sen vuoksi haluaisin kaiken mahdollisen jo valmiiksi ennen vauvan syntymää, ettei sitten tarvitse pienen vauvan kanssa selviytymisen lisäksi yrittää vielä selvitä hääsuunnitteluista...

Täälläkään ei haluta "perinteisiä" polttareita. Onneksi kaasoni ja muutkin ystäväni kunnoittavat toivettani ja tarkoituksena olisi järjestää polttarit, jossa pääpaino olisi mukavalla yhdessäololla, mahdollisesti kauneushoitojen, hierontojen tai vastaavien merkeissä. Ja mikäli vasta alkanut raskaus sujuu loppuun asti, minulla on muutaman kuukauden ikäinen vauva häiden aikaan, joten senkään takia en mitään hirveitä rymypolttareita itselleni halua. Mieheni stressaa omista polttareistaan, tai nimenomaan siitä, että ei missään nimessä halua niitä ja on sitä mieltä, ettei aio edes pyytää ketään bestmaniksi, jottei kukaan voisi polttareita järjestää... Toivottavasti kunditkin tässä iässä jo ymmärtää, että jos sulhanen sanoo, ettei polttareita halua, niin niitä ei sitten myöskään järjestetä. Tuntuu ikävältä ajatuksin, että joutuisi oikeasti osallsitumaan omiin polttareihinsa ja tuntemaan olonsa karmeaksi, ahdistuneeksi ja vaivautuneeksi koko ajan...

Itseäni on kovasti myös mietityttänyt tämä asia. Aluksi ajateltiin, että vain ne ihan lähimmät sukulaiset ja ystävät. No, rajaus on kuitenkin vaikea tehdä. Mietin, että jos kutsun toisen kummini, jonka kanssa olen enemmän tekemisissä, pitäisi melkein kutsua se toinenkin kummi, vaikka vähemmän ollaankin tekemisissä. Isäni oli sitä mieltä, että kummi pitää kutsua, ja samoin myös tämän vanhemmat, kummini isä on isäni veli. Toki ymmärrän isäni pointin, mutta tuntuu hieman omituiselta kutsua ihmisiä jotka olen viimeksi nähnyt... ...hm... no, en edes muista, tuskin ainakaan täysi-ikäiseksi tuloni jälkeen, (nyt olen 26 vuotias)... En välttämättä edes tunnistaisi heitä, jos kadulla tulisivat vastaan... Lisäksi muutama ystäväni mietityttää. Eräs ystäväni lakkasi pitämästä yhteyttä lähes kaikkiin ystäviinsä uuden seurustelukumppanin löytymisen myötä. Olen vuoden aikana nähnyt häntä sovitusti kerran ja pari kertaa sattumalta. Häät on vasta vuoden päästä, niin entäs jos tilanne ei siihen mennessä ole muuttunut? Silti pelkään, että hän kyllä loukkaantuu pahasti, mikäli häntä ei kutsuta, koska kuitenkin muuta "samasta piiristä" olen kutsumassa.. Tosin heidän kanssaan olen edelleen tekemisssä... Tavallaan on kyllä tässäkin asiassa melko huvittavaa, että tämä aiheuttaa stressiä, sillä pitäisihän senkin olla jokaisen parin oma päätös ketä kutsuu ja ketä ei, mutta ei se kuitenkaan taida, ainakaan usein, ihan täysin niin mennä...

Kuten useat muutkin, pidän oman sukunimeni, sillä se on erikoiesmpi ja mieheni sukunimi taas yksi tavallisimmista. Mieheni saisi puolestani ottaa minun sukunimen, mutta taitaa pitäytyä omassaan... taitaisi käydä liiaksi miehisyyden päälle, jos ottaisi vaimon nimen, ettei siihen kykene... Vaikka en kyllä ymmärrä mikä siinäkään nykypäivänä olisi ongelma. Mutta molemmat saadaan tehdä niin kuin parhaalta tuntuu. Tää nimiasia ei kuitenkaan ole se tärkein pointti naimisiin menossa, vaikka paljon puhututtaakin.

En oikein löytänyt aiheesta sopivaa ketjua, joten ajattelin aloittaa uuden. Eli aiheena on niin sanotusti rennommat juhlat. Mieheni ja minä vieroksumme molemmat esillä ja huomion keskipisteenä olemista. Tämän vuoksi haluamme rennommat ja vapaamuotoiset hääjuhlat, ehkä enemmän "kotibile"tyyppiset kuin "viralliset" kaiken maailaman puheita ja ohjelmaa sisältävät juhlta. Ajatuskin siitä, että pitäisi istua kaikkien tuijotettavana erillisessä pöydässä ahdistaa. Lisäksi puheiden vastaanottamnen tuntuu hankalata saati sitten leikit ja pelit, joissa meidän pitäisi olla keskipisteenä ja suorittavana osapuolena. Onneksi sukulaisissamme ei ole ketään "vanhoillisia" ja perinteitä vaativia ihmisiä, joten uskon, ettei tämä ole vieraillekaan ongelma. ja toki olemme sanoneet, että jos nyt joku haluaa sanan sanoa, niin emme sitä kiellä. ja ohjelmaa tietysti voidaan järjestää, mutta sellaista, johon voivat kaikki osallistua, tai joka viihdyttää kaikkia. Mielenkiintoista olisi kuulla ihmisten kommentteija tämän tyylisitä häistä, onko joku osallistunut vastaavaan tai muuten vain mielipiteitä ajatuksesta? Tai muita jotka ovat samoilla linjoilla omien juhliensa kanssa? On kyllä jotenkin huvittavaa, että ihmiset niin paljon miettivät, että mitä jos teen näin ja näin omissa häissäni, niin mitä siitä ihmiset ajattelevat, (sorrun tähän ihan liikaa myös itse) vaikka hyvänen aika, jokainen pari saa mielestäni järjestää juuri sellaiset häät kuin parhaaksi katsoo, sillä sehän on parin päivä ja paria varten, ei vieraita.

Seurusteltu ollaan melkein seitsämän vuotta ja kihloissä ollaan oltu vähän päälle 3 vuotta. Hääpäivää kaavailtiin, tai minä kaavailin, jo kihlautumisen jälkeen kesälle 2014, ja hääpäiväksi tuli lopulta 14.06.2014. Itse oon vakituisessa työsuhteessa, miehellä opinnot hiukan kesken, kesän aikana saa opinnot valmiiksi, tosin taitaa vielä syksyllä jatkaa opintoja. Oma rivari asunto ja yksi nelijalkainen mussukka... Ja tässä hääpäivän sopimisen ja kirkon varmaamise aikoihin selvisi myös että vauva on tulossa. Kiireinen kevät tulee, kun laskettu aika on 4 kk ennen häitä... Mutta kun nyt suunnittelee kaiken hyvin valmiiksi ja asennoituu siihen, että kiire tulee, niin eiköhän siitä suoriuduta.

Alunperin oltiin suunniteltu päiväksi 14.8.2014, sillä seurustelun aloitimme aikoinaan 14.8. Kyseinen päivä on kuitenkin torstai, joka olisi monestakin syystä melko hankala päivä. Niinpä lopulta valitsimme päiväksi 14.6.2014, sillä kesäkuussa olemme menneet kihloihin. Näin tässä yhdistyy seurustelun vuosipäivä, kihlauskuukausi ja vielä tuollainen "hauska" päivämäärä 14.6.14.