Eliljala

Periaatteessa ruokavalio on syöjän ongelma, mutta kyllä huomaavainen isäntäväki varmistaa kaikille syötävää. Harvinaisia ruokavalioita noudattavat todennäköisesti löytävät listalta aina jotain syötävää, vaikka yksittäinen ruokalaji jäisi pois. Ehkä yleisimpään ongelmaan eli laktoosiin kannattaa varautua ihan ilman erillisiä kyselyitä. Isoissa juhlissa on helposti useampia laktoosittomia/maidottomia juhlijoita. Itse en sulata laktoosia ja kerran jouduin poistumaan juhlista melko pian, koska minulle ei ollut yhtään mitään syötävää. Jokaisessa ruokalajissa oli jotain maitotuotetta ja nälkä ajoi pois. Muita yleisiä ongelmia on ainakin omassa lähipiirissäni kasvisruokavalio, kananmuna ja viljat. Ei ole isokaan vaiva varmistaa, että edes yksi lajike sopii näille perusongelmille. Eivät allergiset odota kaiken olevan syötävissä, mutta jos mitään ei pysty ottamaan, jää juhlista todella ikävä muisto. Ei ole mikään katastrofi, jos et tajunnut kysellä kutsuessa vierailta. Jos joku sattuu olemaan niin moniongelmainen ruokavalion suhteen, että ei peruserikoisruokavaliot huomioiden löydä syötävää, niin tilanne on tuttu ja laukussa omat eväät.

Itse vähän pelkään hengityselimiin eksyviä palkokasveja, kunhan kaikille valkenee äärimmäisen pelkistetty kutsulista. Yritin kovasti pohjustaa kutsutta jäämistä jo kihlajaisissa puhuen vain lapsuudenperheidemme kutsumisesta. Molemmilla on iso suku ja miehelläni suorastaan massiivinen. Tiedän itse päätyväni ilman apuakin tuohon "jos tämä niin myös tämä" luuppiin, jos alamme kutsua tätiä, setiä, serkkuja... Äkkiä 20 hengen häämme muuttuisivat 200 hengen häiksi. Suurin yksittäinen henkinen ja käytännönongelma on oma biologinen isäni. Lapsenomaisesti haluaisin vielä aikuisenakin huutaa: "Isi, huomaa mut!" Siitä ei kuitenkaan ole mitään iloa, enkä ole varma, haluanko isäni esittämään isän roolia häihini. Sen kummempaan tuo elämästäni vieraantunut mies ei pysty.

Pienien häiden sulostuttaja on myös pieni budjetti. Juhlijoita on yhteensä noin 20, joista viidesosa on lapsia. Ruokaan ei siis pitäisi upota montaa tuhatta euroa. Hyvällä tuurilla ja mistään säästämättä pääsemme noin 3000 euron kokonaisbudjetilla. Meistä kahdesta minä olen se pihi, joten todennäköisesti saan häihin kaiken, mitä vain kehtaan haluta.

Kuten moni muukin, olen sitä mieltä, että kokovalkoinen on varattava morsiamelle. On sitten morsiamen oma päätös, käyttääkö hän valkoista vai jotain muuta väriä. Itse en lähtisi häihin valkoisessa, vaikka tietäisin morsiamen valinneen toisen värin puvulleen. Sen sijaan valkoinen osana pukua ei häiritse minua yhtään. Erityisesti kesäisin vaaleat juhlamekot ovat kauniita, eivätkä lainkaan morsiusmaisia.

Itse arvostan kutsuja, joissa on selvä pukukoodi. Vieraana ei tarvitse pohtia yli- tai alipukeutumista ja vaatekaupoissa myyjät osaavat kyllä auttaa pukukoodeja tuntematonta yksityiskohdissa. Vaikka meille on tulossa vain pienet häät, laitan kutsuun merkinnän tumma puku. Uskon kyllä lähes kaikkien pukeutuvan ilman erityistä mainintaa sopivan juhlavasti, mutta tämän viikonlopun kihlajaisissa tajusin ainakin siskoni tarvitsevan rautalankaa. Sain legginsit ja topin vaihtumaan edes siisteihin arkivaatteisiin vain ilmoittamalla, että tulen sitten aikanaan sinun kihlajaisiisi verkkareissa. Eivät edes ne läheiset ja rakkaat ihmiset aina ajattele loppuun asti asioita.

Vasta perustin häävouhotuksilleni oman blogin: http://ennanhaat.blogspot.fi/