Aure

@Eleonore Lueskelin vanhaa hääpäikkyäni ja olinkin kuin olinkin kirjoittanut ylös joitain noita lähetystöön tarvittavia papereita. Eli mies tarvitsi syntymätodistuksen ja multa tarvittiin virkatodistus jonka saa maistraatista. Seka molempien passit, sitten tosiaan jonkun valan vannoi, maksoi n. 100 e ja sai esteettömyydestä paperin käteen joka vietiin maistraattiin. Voi olla tosin, että vuodesta 2014 tuo on hieman muuttunut ja jos ne antais helpommalla tuon paperin tai jonkun paperin missä todetaan sinkkuus. Nii ja tuo mun virkatodistus oli mielestäni melko helppo saada maistraatista.

^Joo, mun mies asuu täällä. Oli asunut ennen häitä 3 vuotta muistaakseni ja maistraattiin ilmottautuessaan kirjotettiin papereihin siviilisääty, mutta jostain syystä se ei kelvannu. Meilläkin oli pelkkä siviilivihkiminen täällä Suomessa. Ne siellä lähetystössä tosiaan kirjoitti sen paperin, että mies ei ole kaksinnaimassa, eli ei oo vaimoo briteissä, mutta jouduttiin tosiaan viemään lähetystöön jos jonkilaista paperia. Hauskinta lienee oli se vala jonka mies joutu vannomaan, ettei oo naimisissa kotimaassaan. Maistraatille tosiaan kelpaa, että lähetystö kirjoittaa sen paperin, että sun mies ei oo naimisissa, mutta se että mitä se lähetystö haluaa on sitten eri juttu.

Mun mies on Pohjois-Irlannista ja kun mentiin naimisiin noin kaksi vuotta sitten, piti hänen hakea Iso Britannian lähetystöstä tuo certificate of no impediment. Sen saamiseksi mies varasti ajan lähetystöön, että oman passinsa, mun passin ja mun esteettömyystodistuksen sekä syntymätodistuksensa. Mä en saanut mennä sinne lähetystöön (joku turvatoimenpide) ja mies joutui sitten jonkun valan vannomaan, ettei ole naimisissa ja ollaan menossa oikeesti naimisiin ym. Sitten saatiin se todistus ettei hän oo naimisissa ja kiikutettiin se maistraattiin. Meillä oli jotain sekaannusta tossa kanssa, oli harvinaisen vaikea prosessi meille, saattoi olla tosin siksi että jouduttiin oottaa miehen virallista syntymätodistusta jonka anoppi tilas ja lähetti Suomeen. Lähetystöön mun mielestä voi myös varata ajan netistä. Tsemppiä vaan, muistan itsekin olleeni ihan hiukka rasittunut koko prosessista. Kyllä se siitä suttaantuu. Nyt kun mietin nii en enää varmasti muista tarvittiinko multa just esteettömyystodistus vai minkä paperin mies sinne kiikutti.

Käytimme rahat häämatkan elämyksiin (matkat siis oli maksettu), eli syöminen, shoppailu, sightseeing. Meillä jäi myös rahaa koiranpentuun, joka toivottavasti saataisiin ensi vuoden alussa..

Olimme elokuussa Tokiossa kaksi viikkoa häämatkalla ja voin kyllä suositella kaikille oikein lämpimästi. Mietimme aluksi, että häämatka suurkaupunkiin...onko se nyt "romanttista" (kun kaikki aina lähtee löhöämään paratiisi saarille), mutta yllättäen matka olikin romanttinen ja siihen päälle vielä täydellinen. Meillä nimittäin kävi sen verran "huono tuuri", että emme matkamme aikana törmänneet juurikaan japanilaisiin jotka olisivat puhuneet englantia, saatika halunneet puhua meille, joten olimme kahdestaan omassa kuplassamme. Tokio on upea kaupunki ja tuntui, että emme ehtineet kahdessa viikossa nähdä kuin pari hassua paikkaa vaikka joka päivä oltiin menossa. Ehdottomasti suosittelen baseball peliin menoa (siis toki jos kausi on päällä). Kävimme katsomassa Tokion oman joukkueen (Giants) peliä Tokio Domessa...ei sitä oikein voin sanoin kuvata kun koko areena tanssii ja huuta etukäteen opeteltuja kannustuslauluja (siis KOKO areena)...siellä seassa oli toimistotyöläiset, lapset, vanhukset ja nuoret. Rakastuimme myös Tokion metro/juna-verkostoon, hetken sitä käytettyä koko sotkuun alkoi tulla jotain järkeä ja matkustaminen oli todella helppoa siitä eteenpäin. Tokio ei mielestäni ollut mitenkään kallis kaupunki, suunnilleen Suomen hintatasoa. Osuimme tosin alennusmyynti aikaan ja emme käyneet super hienoissa ravintoloissa, mutta kuitenkin tuntui että Tokio oli halvempi kuin Helsinki monessa suhteessa. Elokuun alussa oli Tokiossa todella kuuma +30-35 koko ajan, ilmastointi tosin pelasi kaikkialla joten kun ulkona tuli liian lämmin oli kiva poiketa viileään kauppaan. Puutarhat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia, samoin temppelit (vaikka aluksi olikin hieman vaikeahko olo kun ei tiennyt miten piti käyttäytyä ettei vain olisi loukkaava). Shinjuku aluellaa sijaitsevan Tokio Metropolitan rakennuksen näköala (kerros 45 muistaakseni) alueelle pääsi ilmaiseksi. Ainoastaan harmittamaan jäi, että emme päässeet Studio Ghibli kierrokselle (kaikki liput oli myyty loppuun) ja emme ehtineet tehdä päivämatkaa Fuji vuorelle. Sekä toivomme, että olisimme saaneet kokea maanjäristyksen , mutta sekin jäi välistä. Japaniin menemme ehdottomasti vielä uudelleen! Pakko päästä takaisin Tokioon, pakko päästä näkemään Kioto, Hiroshima, Okinawa...no okei koko Japani!

Meillä oli häissä (26.7.14) dj Wedding Crashers:iltä ja tykkäsimme todella paljon. Yhteydenpito oli sujuvaa ja meidän dj oli todella hyvä. Soittivat toivomustemme mukaan (meillä oli melko paljon erilaisia toiveita kuten esim K-poppia). Hintaa taisi tulla 750, mielestäni melko halpa. Mitään extra valoja ym tuohon hintaan ei tosin saa, enkä edes muista olisiko heillä ollut niitä edes tarjota.

BusinessAngel, meillä meni lähes täysin samoin kuin teillä. Maistraatista vaan ilmoitettiin, että ei ole siviilisäätyä kirjattu (vaikka oltiin me prkl, aivan varmasti silloin kun mies Suomen sosiaalisysteemiin ilmoiteltiin), joten jouduttiin hankkimaan syntymätodistus, aika suurlähetystöön, mun virkatodistus ja molempien passit. Minäkään en saanut mennä sisälle (turvasyyt), mutta tämä tosin tiedettiin etukäteen joten en sinne edes yrittänyt. Ainoa "onni" oli, että meillä oli siviilivihkiminen, joten ei jouduttu vielä kirkkojen kanssa tappelemaan. Kyllähän tuo koko systeemi ketutti suunnattomasti siinä häästressissä, mutta näin jälkeen päin ajateltuna...aika helpolla päästiin.

Lähdettiin Tokioon häiden jälkeisenä tiistaina (häät oli siis la). Oli kyllä mahtava päästä heti rentoutumaan ja pois kaiken hääsälän luota ja vanhan nimen kanssa matkustuskaan ei tuottanut yhtään ongelmaa.

Meillä oli sisääntulo Game of Thrones alkutunnari ja poistumis Smash Mouthin I´m a Believer. Sisääntulomusiikki tuotti paljon positiivista palautetta ja arvauksia mikä se mahtoi olla ja postuminen lähinnä hykerryksiä ja "awww" huokauksia (ensimmäisten laulunsanojen vuoksi).

Kela kortti ja maistraatin lasku.

Liput Jimmy Carrin standup keikalle. Mietin myös pitkään tatuointi lahjakorttia, mutta Jimmy Carr päätti sopivasti tulla Suomeen keikalle .

Olen ollut aikaisemmin yksissä ravintolahäissä ja siellä oli mielestäni juomapuoli hoidettu todella hyvin. Eli tarjottiin alkumalja, ruokaviinit ja avecit olisi myös saanut (mutta tätä ei mainostettu) jos olisi käynyt kysymässä. Näiden tarjoilujen lisäksi hääpari oli laittanut piikin baariin tietyllä summalla ja tuon summan ylittymisen jälkeen vieraiden olisi tullut maksaa itse juomansa. Piikki ei kuitenkaan koskaan ylittynyt ja juhlat olivat mitä mainioimmat. Me aijomme siis tehdä saman omissa häissämme, sillä asiat hoituivat niin mallikkaasti noissa häissä. Meille ei pitopalvelu ollut oikeastaan koskaan vaihtoehto, enkä tarkemmin koskaan vertaillut hintoja. Meidän ravintolassa oli mielestäni ihan järkevän hintainen ruokailu ja kaikki kuuluu tuohon hintaan. Ei tule yllätyskuluja pöytäliinoista tai astioiden vuokrauksesta. Eikös joillain pitopalveluilla ole myös a-oikeudet? Tällöin asiakkaan omat viinathan olisi laittomia? Pahoittelen jos meni ihan OT:ksi.

^Meillä menee 12 000 budjetista yli puolet ruokaan ja juomaan (eli siis "paikkaan"), koristeisiin menee noin 2000 (meillä on somistus yhden firman puolesta ja tässä isoin kuluerä on ehdottomasti heidän työtunnit), dj 750, valokuvaaja 1400. Pukua ei ollu budjetoitu koska sain sen vanhemmiltani sekä sormukset puuttuvat budjetista (käytämme molemmat vain kihloja sormuksina). Kuvaaja oli ehkä "isoin" yllätys hintansa puolesta, ajattelin että saisimme noin 1000 euroon, mutta näköjään meillä on hieman kalliimpi maku . Koristeet eivät olleet yllätyksiä, sillä budjetoin juuri tuon 2000 koristeisiin ja sen mukaan on meidän setti valmistettu.

Kiitos *Tiuku*, ollaan sulhon kanssa mietitty nimen omaan Kiotoa ihan sen vuoksi, että nähtäisiin sitä aidompaa Japania. Pitäisi kai miettiä olisiko Kiotossa yhden yön vai yrittäisikö "päivän" retkeä (aika tiukaksi taitais kyllä mennä).