Meillä myös oli puhuttu jo oikeastaan ihan suhteen alkumetreistä lähtien, että molemmat haluavat joskus sitten naimisiin. Viime vuoden puolella puheet alkoivat jotenkin muuttua suuntaan "sitten kun me ollaan naimisissa, sitten meidän häissä tätä ja tuota", niin aloin hiljaa itsekseni toivoa kosintaa, sitä ei kuitenkaan tullut vielä moneen kuukauteen. Alkuvuodesta mieheni kysyi ohi mennen sormukseni kokoa, mutta kosintaa ei edelleenkään kuulunut. Ajattelin jo, että on tainnut unohtaa koko naimisiin menon tai sitten ei vaan ole vielä valmis siihen. Vappu lähestyi ja olimme sopineet menevämme seuraavana päivänä vanhempieni luokse sitä juhlimaan. Illalla katsoimme kotona kahdestaan elokuvaa ja mainostauolla lähdin käymään vessassa. Kun tulin takaisin, oli mieheni aivan oven edessä(hyvä, etten päälle kävellyt hieman hämärässä huoneessa) polvistuneena sormusrasia avoinna käsissään..... ja sitten se tuli "tuletko vaimokseni?" Menin niin hämilleni, etten voinut sano mitään. Itkin ja hymyilin ja viimein sain sanottua "tulen" Aivan ihana, en osannut odottaa kosintaa vielä pitkään aikaan, vaikka siitä haaveilinkin. Jälkeen päin mieheni sanoi, että kosinnan pitä tapahtua vasta seuraavana päivänä, mutta ei malttanut millään enää odottaa. Ja vanhanajantyyliin minun tietämättä hän oli aikaisemmin kysynyt vanhemmiltani luvan Häät on ensi kesänä <3