olivia

Meillä oli häissä taikuri, ja se oli kyllä nappivalinta ohjelmaksi. Vieraat tykkäsi ja esitys sopi sekä lapsille että aikuisille. Lopuksi oli vielä lähitaikuutta pöytäseurueille, jollaista kukaan vieraista ei ollut tainnut ennen kokea. Tykättiin kovasti ja oltiin tosi tyytyväisiä. Taikuri oli Kim Wist, ja suositellaan häntä muillekin.

Kyllähän sähköinen kutsu voi varmasti olla ihan hieno. Itsellä kuitenkin sähköpostia tulee ovista ja ikkunoista ja koneella vietetään lähes kaikki työaika. Siten sähköposti on jo vuosia sitten kokenut täydellisen inflaation ja on ihanaa saada oikeita kutsuja oikeassa postissa. Eli henkilökohtainen mielipiteeni on, että en oikein tykkäisi.

Meillä oli samoin, eli kutsussa ja ohjelehtisessä ei mainittu lahjoja millään tavalla. Anopeille olimme tehneet listan siltä varalta että joku ilmoittautuessaan _kysyy_ mitä voisi tuoda. Kaikki ilmoittautuneet ovatkin kysyneet, eli lista on kyllä hyvä olla Rahaa en voisi kuvitella pyytäväni missään muodossa, vaikka toki otamme lahjakuoret ilolla vastaan jos niitä tulee. Mut tää on toki vain henkilökohtainen fiksaatio, että rahaa ei pyydetä koskaan eikä keltään

Meillä tapahtui sama kuin ketjun aikoinaan aloittaneella, eli vanhempani eivät kysyneet häistä yhtään mitään vaan vaihtoivat heti puheenaihetta. Kyllähän se aika pahalta tuntui, ikävä myöntää. Mielestäni kuuluisi ihan peruskäytöstapoihin kommentoida edes jotenkin tällaista ilmoitusta. Sulhanen on toki erittäin mieleinen, eli siitä tuo tyhmä käytös ei johdu. Kai se on vain luonteenlaatu, etteivät paljon kysele. Tylyltä se silti tuntuu.

Kävimme katsomassa Kämpin peilisalia ja olihan se hieno paikka.. Meille molemmille tuli kuitenkin vähän vaivautunut olo, ja mietimme että vieraammekaan eivät välttämättä viihtyisi siinä loistossa. Upeat puitteet siellä kyllä on, ei siinä mitään.

Upean näköisiä kuvia. Onko tuo valmistautuminenkin Kämpin hotellihuoneesta? Laskeskelimme itsekin, että Kämpin hinta ei välttämättä ole kovin paha pieniin häihin, vaikka näyttäisikin nousseen ketjussa aiemmin kerrotuista. Olisiko kenelläkään tuoreempia kokemuksia Kämpistä?

Olisikin ollut vitsi, yritin jopa lyödä sen leikiksi, mutta ei.. Vasta tänä vuonna on tullut useampia tosi outoja ja epäreiluja kommentteja, niitä ennen tultiin erinomaisesti toimeen monta vuotta. Kahdenkeskinen juhla on ollut mietinnässä jo niiden aiempien kommenttien takia, mutta ajateltiin että vanhemmat ja perheet haluaisivat kuitenkin olla mukana. Anoppi myös hyvin tietää et välit on nyt kireät puheidensa takia, mutta silti jatkaa samalla linjalla.

Ilmoitimme molempien vanhemmille kihlauksesta kuvaviestillä, jossa näkyi sormus nimettömässäni. Miehen äiti sitten soitti, ja aloitti jotenkin vaikeasti että kihlasormusko siinä kuvassa on? Myönsin olevan, jonka jälkeen anoppi kysyi, että "kuka sen on minulle antanut". Sanokaa, loukkaannunko ihan turhasta, jos tuleva anoppi kysyy että kenen kanssa minä (kihlakuvan lähettänyt miniä) olen mennyt kihloihin? Taustaa voin sanoa, että yhdessä ollaan oltu >5v. ja ikääkin jo 30+. Viestissä oli meidän molempien nimetkin, eikä tosiaan ole mitään muita sulhas-ehdokkaita. Mietityttää nyt koko hääjuhla, ettei kirkossakin vielä kysytä et kukahan sieltä mahtaa astella valoja vannomaan.

Ei oikeastaan rahasta, vaikka toki polttarien maksatus häihin kutsumattomilla lisää asian tökeryyttä. Polttarien idea on se, että ystävät järjestää morsiamelle jotakin kivaa. On aika karua saada "kutsu" järjestelijäksi mutta varsinaisiin juhliin ei sitten kelpaa. Nolot selittelyt, ettei tarvi mitään järjestää, tehdä tai maksaa, ei auta yhtään. Jos morsian oikeasti haluaa juhlistaa häitänsä myös tuttaviensa kanssa, niin kutsukoon itse esim. kotiinsa illanviettoon (ei polttareihin). Tällöin kutsu tulisi mielestäni pyyteettömästi, eikä kuulostaisi hyötymisyritykseltä.

Pakko tähän kommentoida hieman että kyllä Visallakin korko juoksee jossei sitä käytettyä luottoa pysty heti seuraavana eräpäivänä (yleensä seuraavan kuukauden alkupäivinä) maksamaan takaisin. Totta, voihan visaa nykyään käyttää noinkin. Ei tullut mieleen, kun itse maksan aina eräpäivänä. Lehdissä oli just viime viikolla juttua velkaantumisesta ja velkaneuvonnasta. Tarve neuvonnalle on kait räjähtänyt, kun ei ihmiset osaa mitoittaa lainojaan oikein ja luottoja on useita samaan aikaan. Myös pankit on antanut tosi löysästi rahaa viime vuosina, vaikka ovat koko ajan muuta väittäneet. Kannattaa siis olla tosi varma taloudellinen tilanne, jos ottaa kulutusluottoa häihin.

Lainanhaun ajoitus riippuu paljon siitäkin, mitä lainaa on mahdollista saada. Osalla laina on opintolainaa tai vaikka lyhennysvapaa kuukausi asuntolainaan tms. Näiden haussa on omat sääntönsä, esim. opintolainaa ei kai voi saada enempää kuin jäljellä olevien tukikuukausien määrän. Näissä lienee myös nykyisin niin edulliset ehdot, että homma saattaa jopa kannattaakin. Kulutusluotot kannattaa tietenkin ottaa mahdollisimman myöhäisessä vaiheessa, jotta maksettavan koron määrä olisi pienin mahdollinen. Luottokortin (Visan) käyttöajalla ei sinänsä ole väliä, koska siinähän ei joudu maksamaan korkoja lainkaan. Pikavippiä ei kai kukaan oikeasti edes harkitse häälainaksi, niissähän on ihan tolkuttomat vuosikorot. Henkilökohtaisesti en koskaan ota kulutusluottoja tai vastaavia, mutta voisin teoriassa kuvitella muuttavani asuntolainan maksuaikataulua häiden vuoksi. Vaikea sanoa, kun ei asuntolainaakaan vielä ole. Aika jännää, että jotkut pitävät etukäteissäästämistä ja lainanmaksua samana asiana. Niissä kun on se merkittävä ero, että lainasta pitää maksaa myös korot. Jos aina ottaa lainaa, luottoa ja osamaksua, niin tulee lopulta maksaneeksi paljon enemmän kuin etukäteen säästänyt. Ei mikään ihme, jossei rahat silloin tunnu riittävän. Yksi hyvä vinkki säästämiseen on nostaa omaa veroprosenttiaan. Tällöin verottaja säilyttää säästöjä veronpalautukseen asti eikä niitä pääse tuhlaamaan :-)

Yritin miettiä, miten suhtautuisin itse tällaiseen "kutsuun" kaasolta. Ensin olisin varmaan aika hölmistynyt, mutta kohteliaisuussyistä sanoisin tulevani. Sen jälkeen miettisin asiaa enemmän ja puhuisin miehenkin kanssa. Lopputuloksena peruisin tuloni kokonaan ja todennäköisesti lopettaisin yhteydenpidon tähän "ystävään" (tuskinpa se olisi kovin tiivistä ollut siihenkään asti). Nyt kun olen lukenut asiasta naikkareista, niin osaisin heti kieltäytyä tällaisesta kutsusta. Tuosta vielä puuttuisi, että morsian vaatisi näiltä maksumiehiltä häälahjaakin "häiden juhlistamiseksi".

Tuo keiton sopivuus on varmaankin hyvin paikkakuntakohtainen. Meilläpäin on yleensä häissä pitopöytä ja siten soppatarjoilu olisi aika iso yllätys häävieraille. Mutta eipä tulisi mieleenkään mainita asiasta, varsinkin jos olisi tiedossa että hääparilla on tiukkaa rahasta tai ovat vaikka opiskelijoita. Keitto on ihan hyvä vaihtoehto pienen budjetin häihin. Sitten en ehkä ymmärtäisi keittoa, jos olisi tiedossa että ovat varakkaita ja lähdössä esim. kymppitonnin häämatkalle. Samoin jos vieraita on useampi sata, niin tulee herkästi mieleen että tarkoituksena oli vain saada paljon lahjoja pienellä panostuksella.

Olin vieraana yhden sukulaisen häissä ja siellä oli pitopalvelu Eurasta. Suontaustan museon pitopalvelua en sen perusteella suosittele kenellekään. Ruoka oli kyllä ihan hyvää, mutta palvelu juhlassa todella töykeää. Henkilökunta mm. puhui pahaa useista edellisistä asiakkaistaan ja lisäksi sipisivät juhlatilan keittiössä keskenään illan isäntäväestä (jäivät ns. rysän päältä kiinni). Muutenkin toiminta aiheutti hieman pahaa mieltä, vaikkei nuo onneksi vieraille asti näkynyt. Mm. ruoka vietiin liian nopeasti pois, vaikka osa vieraista olisi vielä halunnut syödä.

Tuo on ihan totta, että metsällä on muutakin arvoa kuin rahallinen arvo. Rahaa metsästä taas voi olla vaikea saada, ellei sitten myy sitä länttiä pois. Tuli mieleeni, että ehkä se on tuossa lahjassakin taustalla. Vanhemmat halunneet antaa metsän sille, joka pitää sen suvussa (kenties asuu kotipaikkakunnalla ja tarvii polttopuuta) eikä heti pistä sitä ns. lihoiksi. Käytännössä "metsä" voi siis olla rahallisesti arvoton, kun alaa ei halua myydä ja puuta ei myytäväksi ole.

Nelihenkisessä perheessä on todennäköisesti kaksi tai jopa kolme henkeä, jotka eivät tienaa (lähes) mitään. Yhden tai kahden ihmisen palkasta pitää siis elättää myös lapset ja hankkia perheelle riittävä asunto, vaatteet jne. Ja sitten pitäisi vielä hävetä, jos ei vie tuttavalle enempää kuin 50 euroa häälahjaksi. Tuttavien häitäkin voi olla yhdessä kesässä vaikka kolmet-neljät. Mun mielestä 50 euroa on lapsiperheelle iso summa, mutta sitä ei tietty kaikki käsitä. Toinen virhekäsitys varsinkin opiskelijoilla tuntuu olevan, että palkkatyössä oleville jää ihan sairaasti rahaa palkasta käteen. Ei tajuta, että useimmiten kulutkin moninkertaistuu, kun ei enää saa halpaa asuntoa, ruokaa ja matkoja.

Ei kyl tulisi mieleenkään väittää jonkin rahan menevän hyväntekeväisyyteen ja sitten kuitenkin pitää raha. Mieluummin kannattaisi heti ilmoittaa et kerätäänkin rahan sijasta vaikka elämänohjeita. Yhden sukulaisen häistä on kohta kymmenen vuotta ja edelleen se muistetaan (negatiivisesti) miten niissä kerjättiin rahaa. Antoi todella huonon kuvan muuten ihan fiksusta parista. En siis suosittele kenellekään..

Mutta eihän siitä ystävän lopullisesta muuttopäätöksestä voi olla kovin kauaa aikaa, jos muutto vielä kaksi viikkoa sitten oli epävarmaa ja siitä silloinkin kuitenkin jo puhuttiin. Joten en kyllä näe, miten ystävä olisi salannut mitään tieten tahtoen. Vai olisiko ystävän pitänyt välittömästi jättää kaikki muu ja raportoida heti miehen työpaikan varmistumisesta kaikille kavereilleen. Jos työ varmistui vasta hiljan, niin eihän heillä välttämättä ole edes asuntoa selvillä eikä tarkkaa muuttoaikaakaan. Ainoa lisäinformaatio olisi ollut, että se aiemmin puhuttu muutto näyttää nyt entistä varmemmalta, mutta tarkemmin ei vieläkään tiedetä mitään. Kannattaa ajatella asioita myös muiden kannalta ja tukea ystävää isossa muutoksessa (=muutossa).. Ehkä hänellekin on vaikeaa jättää ystävät ja siksi arasteli kertoa.

Miten tunnustettu isyys on juridisesti vahvempi? Jos isyyden tunnustanut jossain vaiheessa kiistääkin sen ja vaatii isyystestejä, niin voidaanko ne kieltää häneltä tunnustuksen perusteella? Eikö tunnustettua isyyttä muka kumottaisi, jos testeissä niin ilmenisi? Omasta mielestäni tunnustus on vain byrokratiaa, jonka naimisiinmeno (naimisissa olo) tekee kätevästi tarpeettomaksi. (Sillä miksi joku menisi naimisiin ja tekisi sitten lapsen muun kuin oman miehensä kanssa? )

Luin juuri eräästä elämänkerrasta, että joskus 1900-luvun alussa tyttöjen naimaikä oli 15. Naisasianaiset sitten taistelivat sen 18 vuoteen, taisi olla vuoden 1929 avioliittolaissa. Ainakin suurelle enemmistölle nuo suojaikärajat ovat ehdottomasti tarpeen.

Kiva kuulla, että asia on yksinkertainen. Itseänikin nimittäin kiinnostaa aihe. Mitenkään arkijärkeen sen ratkaisu ei varmastikaan perustu, vaan asiantuntemus (juristin koulutus tai ainakin sovellettavien lakipykälien tuntemus) on tarpeen. Itse en luottaisi maallikoiden kokemuksiin tällaisessa asiassa, mutta juristien neuvot ovat tervetulleita.

Ihan OT, mutta mielestäni tiliotteet kannattaa muutenkin säästää. Niistähän löytyy tarvittaessa mm. todistus tavaran ostohetkestä takuuta varten (pankkikorttimaksu) ja muutkin rahanmenot ja saamiset eri vuosina. Meillä varmaan säilötään ko. paperit ns. ikuisesti. Aiheeseen voisin sanoa, että kuulostaa niin monimutkaiselta että parasta mennä juristin pakeille eikä luottaa netissä annettuihin ohjeisiin.

Jos mummi elää olemattomalla eläkkeellä ja maksaa vaikka kalliita lääkekuluja, niin 15 euroa voi olla todella iso lovi kukkarossa. :-[

Kunpa tämän ketjun ihmiset olisi käyneet mun rippi- tai yo-juhlissa ;D ;D ;D Normaali lahja oli nimittäin 50 markkaa, ei suinkaan euroa. 100mk oli sit tosi paljon. En jaksa sentään uskoa, et palkat ois kuusinkertaistuneet lakkiaisteni jälkeen. Omilta vanhemmiltani sain mm. valmistumislahjaksi hienon käsityön ja arvostan sitä todella paljon. Yksi kaveri sai samasta tutkinnosta valmistuttuaan asunnon, mut mitäs siitä.

Eiköhän tuo lisäisi vain turhaa byrokratiaa. Uskoisin, että _suurin osa_ naisista kuitenkin saa lapsen sen oman kumppaninsa kanssa. Avoliitoissa jonkinlainen ilmoitus isyydestä (yhteiskunnan suuntaan) on tarpeellinen, koska vanhemmilla ei ole juridista sidettä yhteiskunnan silmissä. Avioliittohan on ennen kaikkea juridinen sopimus, vaikka itselleni se tulee tarkoittamaan myös muuta.