etanatar

Olen enemmän höpötellyt hääjärjestelyistä tonne päikkyyni, mutta nyt on täälläkin jaettava innostusta. Kaksi viikkoa!! Ensi viikolla hääviikko täynnä kaikkea ohjelmaa. Miten ihmeessä hääviikko tulikaan buukattua noin täyteen hommia, vaikka kaikki meillä piti olla jo kasassa? Häät ensi viikolla... Huh... Eikö ne vasta äsken olleet joskus parin vuoden päästä? Edelleen minulla on sellainen olo, että niihin on vielä aikaa. Ovat joskus puolenvuoden päästä. Eikä mitä. Ensi viikolla

Käytiin tällä viikolla Haulitehtaalla hieman pyörittämässä pöytäjärjestystä. Pakastinta ei ainakaan omaan silmään osunut. Kaksi syöttötuolia sen sijaan löytyi Tässä muutama tuore kuva paikanpäältä niille joita kiinnostaa

Paniikinkuningattarena ei saisi lukea tälläistä ketjua Huvin vuoksi olen pitänyt yllä listaa mitkä kaikki aiheuttaa stressiä, pelkoa ja sydämentykytyksiä. Tähän mennessä (häihin vielä 4kk) on kertynyt: - Spotify ei toimikaan (meille ei tule bändiä eikä muutakaan musiikin lähdettä) - Korko jää kiinni kirkon lattiaan (vanha kirkko, jossa reikiä lattiassa...) - Hääpäivänä on mahatauti/kuume/migreeni/muu tauti - Vieraat ei tule paikalle/ei viihdy - hirveä rankkasade koko päivän - puku ei istu/ahdistaa/kuristaa/en tunne oloani siinä hyväksi - ylläriraskaus (!) - lähipiiri aiheuttaa harmia - päivä onkin helteinen tulee liian kuuma (oma moka..mitäs piti saada elokuuhäät ) - skumppa ja muut nousevat yhtäkkiä liia haipakasti päähän ja tuloksena on jännityksestä liian känninen morsian - menkat iskee yllätikäynnille ja kaikki vuotaa mekon läpi Siinähän niitä on muutamassa kuukaudessa kertynyt Katsotaan keksinkö lisää ressattavaa hääpäivään mennessä.

Tampereella saa olla noihin suosittuihin paikkoihin yllättävän ajoissa. Nimimerkillä Haulitehdas varattu kaksi vuotta etukäteen... Haulitehdas soveltuu mielestäni ihan hyvin kesähäihin. Meillä juhlitaan siellä elokuussa ja ajatuksen tynkänä on, että jos ulos vuokraisi pienen juhlateltan, jonne pääsee vilvoittelemaan tarvittaessa. Ootko Peiccot Vehmaisten kisapirttiin tutustunut? Se sopii kans noihin teidän hakemiin kriteereihin. Oli meillä toisena vaihtoehtona ja siellä on ainakin isot ja laajat ulkoilutilat ja oma rauha. Ihan harkitsemisen arvoinen paikka, jos ulkovessat ei haittaa

Meillä kahden titaanisormuksen teko erikoishiontoineen ja kaiverruksineen (ei timantteja) maksaa yhteensä reipas 600e. Kannattaa kierrellä muutamalla sepällä kysymässä hintoja. Tampereella sepillä oli aika huimiakin hintaeroja. Esim. miehen sormuksen hinta tippui yli 300 eurolla ja minun noin yli 100 eurolla kahta eri seppää kilpailuttamalla.

Ainakin kun toissa kesänä käytiin Haulitehtaalla paikkaa varaamasta niin junaa ei kuule sisätiloihin. Ellei ole tosi hiljaa... Eli mitään äänihaittaa siitä ei ole. Meilläkin on vasta tulossa juhlat, mutta suosituksena kannattaa olla ajoissa. Me varasimme tilat elokuussa 2014 ja vuodelle 2015 ei ollut kuin pari hassua viikonloppua syksylle. Ja siis koko vuoden viikonloput olivat varattuna eikä vain kesän. Haulitehdas on todella suosittu juhlapaikka eikä suotta. Siellä on oma rauha ja kaunis tunnelma

Tykkäisin tästä kommentista tuhat kertaa jos voisin Mekin sulhon kanssa kierrettiin tänään muutama koruliike ja yleisin vastaanotto oli aika ynseä. Lähinnä siksi että emme halua jalometallia eikä timantteja, niin mielikuvitus tuntui liikkeissä loppuvan siihen. Ainoastaan Korus Desingissa ymmärrettiin, mitä me haimme ja saimme hyvää asiakaspalvelua. Päädyimme kuitenkin Design Mia Mannerin puoleen alemman hinta-arvion sekä selkeän innostuksen takia. Hän alkoi heti suunnittella sormuksiamme ja oli innoissaan hieman erilaisista toiveistamme. Andreaksealta olimme samoihin toiveisiin saanut lähinnä tylyn kommentin, että ei onnistu. Eli jos toiveena on perus jalometalli timantilla sormus niin paikalla ei ole niin väliä. Jos mielessä on jotain erikoisempaa, niin silloin vaaditaan jo ammattitaitoa ja eritoten mielikuvitusta sepältä.

No aluksi kannattaa varmaan kartoittaa millaiset häät haluaa. Paljonko vieraita, juhlapaikka, pitopalvelu jne? Silloin saatte konkreettisia lukuja siitä paljonko unelmienne häät tulisivat maksamaan. Sen jälkeen on hyvä luoda konkreettinen suunnitelma siitä, että onko summa realistisesti saavutettavissa. Eli riittääkö vuoden vai kolmen vuoden säästöaika? Ja siihen summaan on myös hyvä suhteuttaa tuo korujen myyminen. Jos häänne tulisi maksamaan 10 000 euroa niin tonnin tienesti korumyynnistä ei suhteutettuna ole kovinkaan paljon. Jos taas haluamanne häät saa 2000 eurolla, niin silloin korujen myyntiä voi harkitakin. Itse en myisi koruja, mutta olenkin tälläinen senttimenttaalinen vanhojen korujen rakastaja Ja toisaalta millaisella panostuksella/uhrauksella sulhanen on valmis osallistumaan, jos myyt perintökorusi teidän yhteisen juhlan takia? Jos itselläsi ei ole mitään tunnesidettä häihin, niin silloin myyntiä kannattaa harkita. Mutta jos asia epäilyttää niin sinuna miettisin vielä pari kertaa. Perintökoru on aina perintökoru ja vanhemmiten vanhoja asioita alkaa arvostaa ihan uudella tavalla. Ainakin näin huomaan itselleni käyvän... Toisaalta myös kannattaa miettiä, että onko tyytyväinen sellaisiin häihin kuin nyt on varaa vai haaveileeko tosissaan isommista? Jokaisella on omat unelmansa ja haavensa häistään ja väitän, että jos sydäntään ei tässä asiassa kuuntele niin katuu myöhemmin. Naimisiin meneminen on kuitenkin niin spesiaalijuttu, että silloin kannattaa tehdä asiat juuri sen mukaan mikä itsestä tuntuu oikealta. Halusi sitten pienemmät ja vaatimattomammat tai isommat ja kalliimmat niin itselleen on hyvä olla rehellinen eikä tehdä tyytymisratkaisuja. Väitän, että asia jää muuten kaihertamaan tavalla tai toisella. En tiedä oliko tästä mitään apua, mutta toivottavasti tilanne ratkeaa tavalla tai toisella

Joissakin puvuissa voi olla jopa puolen vuoden toimitusajat + korjausajat päälle. Itse en uskaltaisin niin myöhälle lykätä ostoa.

Näköjään noin 10kk ennen. Syynä aikaiseen ostoon oli morsiusliikkeen alennusmyynnit, joissa havittelemani pitsipuvut liikkuivat budjettini rajoissa. Uskalsin ostaa ajoissa, koska olin jo vuoden katsellut pukuja sillä silmällä ja tiesin aika tasan tarkkaan mitä haluan ja mikä malli sopii minulle.

Lokakuussa aattelin kaasojen kanssa pyörähtää Save the Date -messuilla. Helmikuun alussa olisi myös Tampereella häämessut, joihin sulhon on lupautunut kanssani lähtemään

Sulholla on yhtä vahvat mielipiteet häistä kuin minullakin. Luojan kiitos ne ovat aika yksyhteen Mies ei ole yhtä innostunut vielä kuin minä, mutta näköjään mitä lähemmäs päivä tulee niin sitä innostuneemmaksi tuo tuntuisi muuttuvan. Meillä on tehty kaikki isot linjat yhteisellä päätöksellä ja pienet kuten koristelu ja hääauto ym. tuntuu jakautuvan aika luonnollisesti minun ja miehen kesken, niin että se kummalla on isompi visio/tahto jostain asiasta saa ihan vapaasti toteuttaa tahtonsa.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa sovittamassa pukua Oli ihanaa. Kaaso rupesi itkemään, kun näki minut eräässä hyvin vahva ehdokkaisessa puvussa

Vuokra nousee joka vuosi sen pari kymppiä. Meillä on ensi vuonna häät ja vuokra on kuulemma meille 900 euroa. Mutta tosiaan pitkä vuokra-aika, joustava ja ihan mahtava vuokraemäntä, kaikki valmiina ja paikka tunnelmallinen kuin mikä. Plus sijainti. Ihan paras juhlapaikka Tampereella etten yhtään ihmettele, että se on niin suosittu.

Meille kaasot ovat lähinnä apuna vasta hääpäivänä. Ennen sitä heitä ei mihinkään sen kummemmin tarvita kuin kuuntelevaksi korvaksi. Ykköskaason yllätys tuntui aluksi pahalta, koska meillä on jo kuukausi ennen häitä täynnä ohjelmaa ja olimme toivoneet, että saamme rauhassa valmistautua. Kaaso tiesi tämän kyllä ja siksi meistä tuntui ettei meitä arvostettu. Onneksi asia on saatu selviytymään ja rauha on maassa. Ykköskaaso lähtee kuitenkin todennäköisesti vaihtoon, koska haluan suoda hänelle rauhan valmistautua rauhassa omiin häihinsä. Samasta syystä en myöskään ole hänen kaasonsa, vaikka muuten olisin ollut. Kakkoskaason syyt tiedän ja siksi haluan, että hän saa keskittyä niihin ilman, että hänen tarvitsee huolehtia meidän häistämme. Ikävää vaan, että asiat tulee yhtäaikaa ilmi. Siinä iskee äkillinen paniikki siitä, että oliko ystävyys niin vahvaa kuin ajatteli sen olevan.

En olisi koskaan uskonut, että tänne kirjoitan... Mutta niin vain sydän särkyneenä pohdin, mitä tekisin. Ensimmäinen kaasoni ilmoitti minulle yhtäkkiä pitävänsä häänsä kolmea viikkoa ennen meidän. Eikä näe tässä mitään ongelmaa. Toinen kaasoni totesi minulle suoraan, että kaikki hääjärjestelyt vain vituttavat häntä. Kolmas kaaso huokailee ja toivoo, että en katkaisisi välejä kehenkään, vaan koittaisin antaa olla ja jatkaa niin kuin ennenkin. Taidan laittaa kaasot vaihtoon.

Tasan vuosi

Jukka Lepikonmäki on siellä suntiona ja osaa parhaiten kertoa, saako jotain heittää. Lattiat ovat hurjat, joten piikkikorkoja kyllä kannattaa välttää; samoin sormuksen pudottamista... Tuo sormus juttu on muuten hyvä pointti. Sulhaspoika saakin kantaa sormukset hyvin tiiviissä rasiassa... Osaatko muuten sanoa Pertti, että miten tuolla Messukylän vanhassa kirkossa olisi hyvä hoitaa saapuminen ja poistuminen? Siis niin, että sulhanen odottaa jo alttarilla ja morsian saapuu paikalle saattajan kanssa? Ilmeisesti järkevintä on ootella autossa viime tinkaan ja sitten hipsiä ovelle? Ja poistuttaessa sulhasen kanssa kävelleen etuoville ja kierretään kirkko, kun vieraat ohjataan sivuovesta pois? Onko muilla hyviä vinkkejä siihen, miten Messukylän vanhassa kirkossa kanttaisi hoitaa nuo saapumiset ja poistumiset?

Meillä myös pohditaan kovasti, missä kuvia otetaan. Ja lähinnä missä otetaan sateen sattuessa. Kirkon pihassa varmaan muutama, koska kirkko alueineen on niin kovin kaunis. Juhlapaikalla otetaan myös, mutta tuo sateen vaaraa pohdituttaa. Periaatteessa sateenvarjoilla pystytään taistelemaan vastaan hetken aikaa, jos maa ei ole ehtinyt kovasti kastua... (ei olisi kiva liata laahusta heti alkuun ) Sulho sitten ehdotti, että kuvataan tuossa meidän takapihalla. Ja nyt hetken kun asiaa makusteltiin, niin kumpikin alkoi tykätä ideasta oikein kovastikin Että ehkä me kaarretaan kirkosta kotiin kuvattavaksi. On katosta ja vihreetä puskaa ja rauhallista ilman töllääviä ihmisiä

Hoi. Mekin varattiin elokuulle 2016 Messukylän vanha kirkko Ymmärrykseni mukaan oikein mitään ei saa heittää missään Tampereen kirkoissa ainakaan ihan portaiden lähistöllä. Asia kannattanee varmistaa kirkon vahtimestarilta. Mites Morsu2016 olet ajatellut kenkäpolitiikan tuolla kirkossa? Olin kaavaillut itselleni hääkengiksi vanhoja piikkikorkkareitani, mutta nuo kirkon lankut hieman hirvittää. Ei olisi kiva vetästä korkoa heti rakoon tai pahimmassa tapauksessa nyrjäyttää nilkkaansa Ja toisaalta taas lättäpohjaiset kengät tuntuvat kauhean tylsältä vaihtoehdolta. Lisää kokemuksia kaivattaisiin myös Messukylän vanhasta kirkosta. Kaikki hyvät ja huonot mietteet tänne vaan

Kirkko varattu!! Nythän tästä todellista tuli Iso kivi tipahti harteilta, kun yksi oleellisimmista asioista on viimein varattuna ja hoidettuna. Ihan ei saatu ykkösvaihtoehtoa, mutta kakkonen oli niin vahva ehdokas ykköseksi ettei haittaa yhtään. Keskiaikaista tunnelmaa kohti siis

No riidat nyt on syntyneet aina päivämäärän sopimisesta ohjelmaan ja majoitukseen saakka. Toistaiseksi noissa on nyt kaikissa päästy kompromissiratkaisuihin, mutta silti näyttäisi polttariporukan kesken syntyvän jotain ihan omia kuppikuntia. Kaasoa vissiin epäillään sen takia, että on muuta polttariporukkaa nuorempi (morsiamen lapsuudenystävä) eikä ole niin tekemisissä muun porukan kanssa. Tässä on pitänyt tavata, mutta en tiedä miten asian kanssa käy. Ei ole kaaso ainakaan asiasta sanonut mitään. Riitoja ehkä aiheuttaa eniten se, että pieni porukka kokee etteivät polttarit ole morsiamen näköiset ja ettei heidän ehdotuksiaan ole noteerattu. Näin ei kylläkään mielestäni ole. Kaikkia on mielestäni kuunneltu ja asiat päätetty demokraattisesti. Sille ei vaan voi mitään, jos suurin osa porukasta on eri mieltä kuin vähemmistö. Porukkaa on myös vaikea saada kasaan kun kaikki ovat levittäytyneet enemmän tai vähemmän ympäri Suomea. Vaikeahan tähän on tosiaan auttaa, kun tuntuu itsekin ettei tähän asiaan taida olla muuta ratkaisua kuin toivoa, että kaikki osaavat käyttäytyä Toistaiseksi näyttäisi taas rauhan olevan maassa. Pidän sormia ristissä, että se riittää vielä parin viikon ajan

äääääh.... Tässä olisi parin viikon päästä polttarit yhdelle hyvälle ystävälleni. Tuskaa aiheuttaa vaan se, että pelkään kuinka tukkanuottasilla väki parin viikon päästä on! Tässä on nyt kolmeen kuukauteen mahtunut polttariporukan välille vaikka ja mitä ristiriitaa, joista jo morsiankin valitettavasti tietää. On tapeltu ties mistä ja nyt kun viimeinkin näyttäisi että päästään hyvällä mielellä eteenpäin syntyykin ns. kapina kaasoa kohtaan. Itse en ole siis kaaso. Olen ollut vain aktiivisena mukana järkkäämässä ja yrittänyt pysyä kiistakapuloiden välillä sovittelemassa tilannetta. Ja nyt näyttäisi siltä, että on syntymässä kasa kuppikuntia ja kapina kaasoa kohtaan. Minulle morsian on todennut luottavansa sata prosenttisesti kaasonsa päätöksiin ja jos minulle rakas ystävä luottaa kaasoonsa niin luotan minäkin. Näyttäisi vaan että loppuporukka ei luota eikä usko. Pelkään vaan kuinka riemukkaat polttarit tästä on tulossa kun ihmiset tuntuvat vihaavan toisiaan jo etukäteen. Tällä hetkellä itseäni lähinnä ahdistaa koko polttareiden ajattelu ja toivoisin jo niiden olevan ohi. Huoh. Ei auta kun itse pitää hyvä fiilis juhlapäivä ettei mikään välity morsiammelle. Hän on jo joutunut sotkeutumaan näihin riitoihin ihan liikaa ja ressaa itsekin polttarisotkuja. Miten tästä nyt saisi sen kivan filiksen takaisin? Ja välttäisi ettei polttarit menisi porukan riitelyyn? Tämän saa kun kasa toiselleen tuntemattomia ihmisiä yrittää yhdessä järkätä juhlia.

Voi apua. Meillä on kirkko dilemma. Kävimme toissa päivänä katsomassa Messukylän vanhaa kirkkoa ja rakastuin täysin. Tottakai historiafriikin pitää tästä vihille Tampereen vanhimmassa kirkossa Mutta. Mies taas haluaa ehdottomasti Tuomiokirkon, koska on ihastunut sen jylhyyteen ja näyttävyyteen. Ja noh... miellyttäähän se Tuomiokirkko kyllä minuakin Joten. Kumman kirkon tässä ottaisi. Tuomiokirkko on hyvällä sijainnilla muuten hääpäivämme kannalta. Plus olisihan se hienoa kävellä pitkää käytävää oikein ajan kanssa Mutta Messukylän vanha kirkko on niin kaunis ja intiimi ja tunnelmallinen ja vain niin ihana. Apua ja ehdotuksia ja erityisesti kokemuksia molemmista kirkoista kaivattaisiin!

Me päädyttiin omaamme ihan puhtaasti asiakaspalvelun laadulla. Tarjouspyyntöön vastattiin heti, sähköpostiliikenne oli sujuvaa ja meille räätälöitiin haluamamme menu vaatimassamme budjetissa. Kävimme vielä pitopalvelun lounasravintolassa syömässä ja samalla tavattiin sitten kasvokkain pitopalvelun pitäjän kanssa. Kävimme vielä siinä jokaisen yksityiskohdan (mm. kuka siivoa, mitä siivotaan, astioiden palautus, iltapala järjestely, hääkakku, käytännönjärjestelyt hääpäivänä jne.) ja kun näytti siltä, että kaikkiin pyyntöihimme suostuttiin mukisematta ja hinta pysyi sovitussa niin päätös oli aika helppo. Tapaamme pitopalvelun vielä häitä edeltävänä päivänä, kun he hakevat meiltä juhlapaikan avaimen ja käymme yhdessä juhlapaikalla läpi käytännön asiat (missä tarjoilupöydät jne). Ennen tarjousten lähettämistä katselin mitä pitopalveluita muun muassa täällä oli kehuttu ja laitoin niihin kyselyä. Tutkin jokaisen nettisivut tarkkaan, että millaisia ruokia on totuttu tekemään jne. Eli tekevätkö he jo sen tyylistä ruokaa kuin me omaan juhlamenuumme toivoimme. Suosittelisin kaikille tapaamaan kasvokkain pitopalvelu pitäjää ennen varsinaisen päätöksen tekemistä. Ja sopimaan ihan kaikista vähäpitoisemmistakin jutuista ennakkoon ja pyytämään tapaamisesta kirjallisen vahvistuksen. Me saimme omaltamme ilman mitään pyytämistä sähköpostiin vahvistuksen, jossa oli lueteltu ihan kaikki mitä tapaamisessa oli sovittu. Jo ihan siitä lähtien, että mitä pitopalvelu siivoaa, mitä mehua laitetaan esille, toiveet parista ruoka-aineesta ja mausteesta ettei niitä käytetä missään ruuassa jne. Kun homma on mustaa valkoisella niin väärinkäsityksiä ei pääse niin helposti syntymään. Ja kiistatilanteissa on helppo tarkistaa kumpi oli väärässä. Meille ruoka on niin iso osa juhlaa, että siksi olemme asian kanssa todella tarkkoja. Olen sitä mieltä, että tyhmiä ja liian pieni kysymyksiä ei ole. Pitopalvelun ammattimaisuudesta kertoo nimenomaan se, että kykenee asiallisesti vastaamaan ihan kaikkeen ja ottamaan ihan kaiken huomioon. Te maksatte pitopalvelulle ruuasta ja palvelusta, joten vaatia saa. Se ei tee kenestäkään bridezillaa