Vastasin todella haikeaa, koska tyttönimeni oli aika harvinainen ja jo kuolleet vanhempani, varsinkin isäni olisi toivonut nimen jatkuvan. Mutta miehelläni on jo ex-suhteesta lapsi, niin hän ei olisi voinut vaihtaa nimeään. Ja sen verran vanhanaikainen olen, että jos mekin joskus lapsia saadaan, haluaisin meille saman nimen. Eikä mun uudessa nimessä mitään vikaa ole, olin vain niin kiintynyt omaani. (PS. Minua lohdutti se, että olen loppuikäni omaa sukua H..., vaikka nykyään olenkin Rouva L...)