Ranju

Ehkä haluaisin hunnun, mutta huolena on, peittäisikö se kampauksen. Jos hunnun saisi tarpeeksi niskaan, jotenkin kampauksen alapuolelle, se voisi olla kiva.

Minä olen mielelläni osallistunut häämatkakassan kartuttamiseen. Silloin ainakin tietää, että hääparille tulee hyvä mieli lahjasta eikä tule hankittua turhaa tavaraa. Toisaalta myös lahjalistalta ostaminen on ok, koska silloin ei ainakaan tule huteja. Tosin harvapa nykyään taitaa enää tavaraa tarvita, jos ei ole kyse todella nuoresta pariskunnasta.

Riippuu osallistujien taloudellisesta tilanteesta ja rahalla saatavista aktiviteeteista, millainen summa on kohtuullinen. Opiskelijalta tai työttömältä en nyhtäisi kenenkään polttareihin rahaa, vaan mieluummin maksaisin itse enemmän, jos olisin järjestämässä polttareita. On myös eri asia, käytetäänkö rahat turhanpäiväiseen hömppään vai ostetaanko kolehdilla esimerkiksi ruokaa piknikille. Jälkimmäisessä tapauksessa todennäköisesti kaikille tulee rahankäytöstä jotain hyvää mieltä.

Jotenkin tuntuu, että kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kertoa tällainen asia. Vierestä seuranneena olen huomannut, että ihmiset yleensä ilmoittavat allergiansa tilanteissa, joihin liittyy syömistä.

Apua, kuulostaa kyllä tosi omituiselta lähtökohdalta myydä hääpukua! Mitäs niitä parhaita puolia peittelemään, ja muutenkin myyjien olisi hyvä ymmärtää, että kauneutta on monenlaista. Tsemppiä unelmien hääpuvun löytämiseen!

Äänestin 60-80, mutta tosiaan riippuu ihmisistä. Tuo yli 120 olisi ainakin minun mittapuullani megahäät.

RockQueen, kuulostaa kivalta idealta kertoa, miten olette tavanneet. Ainakin itse vieraana kuulisin mielelläni jotain tuollaista, koska kyllähän hääpuheisiin kuuluu yhteisen historian muistelu, se on niin tärkeä osa hääpäivää. Aion itsekin lisätä tapaamistarinan omaan puheeseeni.

Erivärinen kynä kullekin vieraalle toimisi tämän kirjan kohdalla paremmin kuin samanvärinen kynä kaikilla. Tämä on ehkä tyhmä kysymys, mutta kysynpähän silti: millaiset kynät hankitte tätä vieraskirjaa varten? Jos muuten joku haluaa vielä tämän vieraskirjan, kannattaa katsoa Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta eri toimipisteet, missä kirjaa on myynnissä. Kirjoja tosin taitaa olla enää muutamia kappaleita jäljellä, mutta kyllähän niistäkin muutamiin häihin vieraskirja saataisiin.

En muuten ole ihan varma, mutta taisi olla hääpuku.

Minä haluaisin lähteä laivalla Tallinnaan päiväksi, en siis ajattele mitään yli yön kestävää ryyppäysreissua. Hyvää seuraa, ruokaa, ehkä vähän skumppaa. Ehdoton "ei" tulee kenenkään nolaamiselle. Sille sanon "kyllä", että seurueen pukeutumisessa on jotain, mistä näkee, että seurue viettää polttarit, kunhan sekin tehdään edes kohtalaisen tyylikkäästi.

Minäkin valitsisin jotain muuta kuin valkoista, vaikka tietäisin etukäteen, että morsian pukee jotain muuta väriä. Haluan, ettei minua vahingossakaan kukaan perinteitä tunteva ajattele sekunninkaan ajan morsiameksi vain siksi, että olisin valkoisissa. Juhlapäivä on morsiamen ja sulhasen, siksi vieraana jätän valkoisen hääjuhlien ulkopuolelle.

On myönnettävä, että olen silmät ymmyrkäisinä lukenut sortseista ja lyhyen mekon alta vilkkuvista stay-upeista. Ei voi olla totta! Juhlapukeutumisen tärkeys opetetaan viimeistään peruskoulussa, ellei jo ennen koulua ole opetettu kotona. Suoraan sanottuna kertoo jotain sivistystasosta, jos häävieras pukeutuu kulahtaneisiin sortseihin. Myötähäpeä on suuri. Todella suuri. Me emme panneet kutsuun pukukoodia, mutta jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut hyvä idea. Nyt on nimittäin tullut kyselyitä, onko tumma puku ok. Toisaalta on kiva tietää, että vieraat haluavat varmistaa sen, että varmasti pukeutuvat hääparin juhlaa kunnioittaen, joten eivätpä nuo kyselyt todellakaan haittaa.

Kuten näköjään monia muitakin, minua pelottaa ennen kaikkea se, viihtyvätkö vieraat. He kun ovat kuitenkin aikamoisen olennainen tekijä hääjuhlassa... Olen yrittänyt pohtia, mitä voisin tehdä, jotta vierailla olisi häissä kivaa. Ainakin nämä ovat tulleet mieleen: - Istumajärjestys: ennestään tutut tai muuten samanhenkiset vieraat samaan pöytään, jotta olisi jotain puhuttavaa keskenään eikä syntyisi vaivaantunutta tunnelmaa. - Tervetulleeksi toivottaminen: haluan kertoa vieraille jo alkuun, että arvostamme heidän saapumistaan tärkeään juhlaamme todella paljon. - Ruokailu jo juhlan alkuvaiheessa: ei tarvitse kenenkään sinnitellä tyhjin vatsoin ja vilkuilla kelloa, josko pian saisi verensokeria ylöspäin. - Painettu hääohjelma pöytiin: pysyvät vieraatkin perillä siitä, mitä tapahtuu, ettei olisi epämääräistä odottelua. - Oma asenne: hymyilevä hääpari varmaan kohottaa tunnelmaa enemmän kuin vakava, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä hääpäivänä sen enempää, vaan hymy tulee luonnostaan, hehheh. Tulisiko muita keinoja mieleen? Muoks. Lisään vielä, että pyrin välttämään niitä mokia, joita muut ovat tehneet omissa häissään, joissa olen ollut vieraana. - Vieraat eivät joudu tärisemään ulkona kylmässä sillä aikaa, kun odottavat valokuvattavana olevaa hääparia. (Ei ollut tunnelma kovin korkealla sen jälkeen, kun oikeasti tärisimme kylmästä juhlamekoissamme tunnin verran, koska sisätiloihin ei saanut mennä.) - Pöydässä istuvien vieraiden on päästävä liikkumaan vapaasti; seinän ja ruokapöydän välissä on oltava tilaa enemmän kuin 60 cm. - Häissä ei pidetä tuntia kestävää juhlapuheiden maratonia.

En tilaisi omaa pukuani Kiinasta, mutta olen samaa mieltä kuin edellä olevatkin: Näiden tekstien tyyli alkaa häiritä todella pahasti. Asiallisemman sävyn informaatio olisi ok. Ehkä taustalla ovat taloudelliset intressit, ja tämä naimisiin.infon jatkuva Kiina-pukujen tuomitseminen kieltämättä tuntuu menevän piilomainonnan puolelle. Foorumin käyttäjänä tämä alkaa ärsyttää ja haitata yhä enemmän.

Luin jostain hääblogista sellaisesta vaihtoehdosta, että rintaliivit voisi ommella kiinni hääpukuun, etteivät ainakaan vilkkuisi korsettimallisen puvun alta. En tosin tiedä, onko tämä kaikissa tapauksissa mahdollista, mutta kuulostaa kyllä kohtalaisen varmalta idealta.

Meilläkin koira tulee mukaan juhlapaikalle, mitään muuta vaihtoehtoa ei edes mietitä. Täytyy vain järjestää koiralle oma rauhallinen paikka sekä vesi- ja ruokakupit, mikä onneksi on helppoa. Onneksi juhlapaikka on asian kanssa ok, muuten olisi mennyt juhlapaikka vaihtoon.

Hiuksia on pidennettävä, koska haluan sellaisen kampauksen, jota ei lyhyillä hiuksilla saa, ja en millään ehdi kasvattaa hiuksia tarvittavan paljon. Onneksi on keksitty hiustenpidennys! Tosin olisin voinut kokeilla hiustenpidennystä ilman häitäkin. Sitten tulee meikki, mutta meikkaan normaalistikin. Ei tekoripsiä eikä varmaan tekokynsiä. Eipä minulla oikeastaan ole tarvetta muuttaa itseäni, paitsi hääkampauksen takia tarvitsen lisää pituutta hiuksiin.

Minusta kuulostaisi kivalta tuo järjestely, että hääpari kiertäisi pöydästä toiseen. Esimerkiksi alkumaljat voisi nostaa yhdessä pöydässä, alkupalat syödä toisessa, pääruoka kolmannessa ja niin edelleen. Käytännössä se onkin vähän hankalampi juttu, koska jokaiseen pöytään pitäisi sitten järjestää kaksi ylimääräistä tuolia. Siksi jokseenkin luontevalta tuntuisikin toinen vaihtoehto, hääparin oma pöytä.

Tilasin oman titaanivihkisormukseni Aito Helsinki -nimisestä liikkeestä. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin: valikoimasta löytyi omaan makuuni sopiva sormus, samoin asiakaspalvelu oli hyvää. Kunhan vielä sormus valmistuisi... Timantit ja titaani tulevat maksamaan reilut 800 euroa. Edellä mainitusta GL-korusta sanoisin, että kävimme sielläkin katsomassa vihkisormusta. Puolison mielestä palvelu oli hyvää, mutta minä suoraan sanottuna hieman pahoitin mieleni, koska koin myyjän vitsailun sellaisena, kuin olisin jotenkin hankala morsian. Kyse siis oli siitä, että en vielä tiennyt, millaisen sormuksen haluaisin. Kun myyjä kyseli, haluaisinko kivettömän vai kivellisen sormuksen, sanoin rehellisesti, että olen avoimin mielin ja kivellisyys tai kivettömyys riippuu kokonaisuudesta. Pari tällaista kysymystä ja vastausta, ja myyjä jo vitsaili, että "eihän sinusta saa mitään irti - vitsi, vitsi!". Minua ei naurattanut, koska oikeasti olin hukassa sormusasian kanssa ja olin sanonut, että siksi toivoisin ammattilaisen näkemystä, ja olin esitellyt kihlasormuksenkin, jotta edes siitä saisi jotain ideaa vihkisormukseen, kun muuten olin tietämätön. No, päätin ostaa muualta, koska tuo samasta aiheesta vitsailu jatkui, vaikka en lähtenyt siihen mukaan. Mutta ihmisillä on tosiaan erilainen huumorintaju, ja minä vain olisin kaivannut ennemmin neutraalia ja ratkaisukeskeistä asiakaspalvelua saman vitsin toistamisen sijaan. Onneksi seuraavassa koruliikkeessä tärppäsi, joten loppu hyvin, kaikki hyvin.

Meillä on siviilivihkiminen, jossa kummankaan vanhemmat eivät ole edes paikalla, joten sulhasen kanssa menemme joka tapauksessa yhdessä. Muutenkaan kukaan sukulaismies saattamassa ja luovuttamassa minua ei tunnu omalta jutulta. Perustelut: teen päätökseni itse, samoin menen avioliittoon ilman sukulaismiesten apua, enkä ole kenenkään miehen luovutettavaa omaisuutta. Silti on ihan ok, jos joku toinen haluaa tärkeän sukulaisen saattamaan. Olisi jopa hauska nähdä, että saattamassa olisi useampia sukulaisia, niin miehiä kuin naisia. Se olisi aika kiinnostava veto.

Alustavasti olemme ajatelleet, että minä pitäisin puheen - ja mikäs siinä, koska esiintyminen on kivaa! Toisaalta vähän jännittää, tuleeko tippa linssiin, mutta ehkä se ei näissä juhlissa haittaa, vaan ainoastaan lisää puheen tunnearvoa.

Olen varannut viikon mittaisen vapaan ihan varmuuden vuoksi, koska en ole ennen järjestänyt häitä eikä siis ole kokemusta siitä, mitä odottaa viimeiseltä viikolta ennen hääjuhlaa, mutta olen kuullut jo avioituneilta, että kiirettä saattaa pitää.

Minä vannoin, että en stressaisi häitten takia, koska häät ovat iloinen ja onnellinen juhla enkä edes halua isoja ja näyttäviä häitä. Kummallista kyllä, kuitenkin sain kovan stressin siitä, että kutsut on lähetetty ja ilmoittautumisaika on meneillään. Muutama kutsun saanut on jo vastannut ja kommentoinut kutsua, mutta suurimmalta osalta ei ole tullut mitään yhteydenottoa. Ilmoittautuminen päättyy 1.6. Minun on pakko myöntää pieni bridezillismi. Jos kaikki eivät vastaa elämän tärkeimpään juhlakutsuun, mitä se kertoo siitä, miten paljon kutsua arvostetaan? Mahtavatko kaikki edes ymmärtää, että ilmoittautuessa pitää muistaa mainita, jos on ruoka-allergiaa tai erikoisruokavalio? Paljastuuko joku häissä kasvissyöjäksi, vaikka ei ole kertonut siitä ilmoittautuessaan, vaikka kutsussa nimenomaan kehotettiin kertomaan tästä asiasta ilmoittautumisen yhteydessä? Mitenhän yleinen moka tuo on? Mistä voi ostaa Bridezilla-tekstillä varustettuja paitoja?