Ranju

Ehkä haluaisin hunnun, mutta huolena on, peittäisikö se kampauksen. Jos hunnun saisi tarpeeksi niskaan, jotenkin kampauksen alapuolelle, se voisi olla kiva.

Minä olen mielelläni osallistunut häämatkakassan kartuttamiseen. Silloin ainakin tietää, että hääparille tulee hyvä mieli lahjasta eikä tule hankittua turhaa tavaraa. Toisaalta myös lahjalistalta ostaminen on ok, koska silloin ei ainakaan tule huteja. Tosin harvapa nykyään taitaa enää tavaraa tarvita, jos ei ole kyse todella nuoresta pariskunnasta.

Riippuu osallistujien taloudellisesta tilanteesta ja rahalla saatavista aktiviteeteista, millainen summa on kohtuullinen. Opiskelijalta tai työttömältä en nyhtäisi kenenkään polttareihin rahaa, vaan mieluummin maksaisin itse enemmän, jos olisin järjestämässä polttareita. On myös eri asia, käytetäänkö rahat turhanpäiväiseen hömppään vai ostetaanko kolehdilla esimerkiksi ruokaa piknikille. Jälkimmäisessä tapauksessa todennäköisesti kaikille tulee rahankäytöstä jotain hyvää mieltä.

Jotenkin tuntuu, että kyllä aikuisen ihmisen pitää osata kertoa tällainen asia. Vierestä seuranneena olen huomannut, että ihmiset yleensä ilmoittavat allergiansa tilanteissa, joihin liittyy syömistä.

Apua, kuulostaa kyllä tosi omituiselta lähtökohdalta myydä hääpukua! Mitäs niitä parhaita puolia peittelemään, ja muutenkin myyjien olisi hyvä ymmärtää, että kauneutta on monenlaista. Tsemppiä unelmien hääpuvun löytämiseen!

Äänestin 60-80, mutta tosiaan riippuu ihmisistä. Tuo yli 120 olisi ainakin minun mittapuullani megahäät.

RockQueen, kuulostaa kivalta idealta kertoa, miten olette tavanneet. Ainakin itse vieraana kuulisin mielelläni jotain tuollaista, koska kyllähän hääpuheisiin kuuluu yhteisen historian muistelu, se on niin tärkeä osa hääpäivää. Aion itsekin lisätä tapaamistarinan omaan puheeseeni.

Erivärinen kynä kullekin vieraalle toimisi tämän kirjan kohdalla paremmin kuin samanvärinen kynä kaikilla. Tämä on ehkä tyhmä kysymys, mutta kysynpähän silti: millaiset kynät hankitte tätä vieraskirjaa varten? Jos muuten joku haluaa vielä tämän vieraskirjan, kannattaa katsoa Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupasta eri toimipisteet, missä kirjaa on myynnissä. Kirjoja tosin taitaa olla enää muutamia kappaleita jäljellä, mutta kyllähän niistäkin muutamiin häihin vieraskirja saataisiin.

En muuten ole ihan varma, mutta taisi olla hääpuku.

Minä haluaisin lähteä laivalla Tallinnaan päiväksi, en siis ajattele mitään yli yön kestävää ryyppäysreissua. Hyvää seuraa, ruokaa, ehkä vähän skumppaa. Ehdoton "ei" tulee kenenkään nolaamiselle. Sille sanon "kyllä", että seurueen pukeutumisessa on jotain, mistä näkee, että seurue viettää polttarit, kunhan sekin tehdään edes kohtalaisen tyylikkäästi.

Minäkin valitsisin jotain muuta kuin valkoista, vaikka tietäisin etukäteen, että morsian pukee jotain muuta väriä. Haluan, ettei minua vahingossakaan kukaan perinteitä tunteva ajattele sekunninkaan ajan morsiameksi vain siksi, että olisin valkoisissa. Juhlapäivä on morsiamen ja sulhasen, siksi vieraana jätän valkoisen hääjuhlien ulkopuolelle.

On myönnettävä, että olen silmät ymmyrkäisinä lukenut sortseista ja lyhyen mekon alta vilkkuvista stay-upeista. Ei voi olla totta! Juhlapukeutumisen tärkeys opetetaan viimeistään peruskoulussa, ellei jo ennen koulua ole opetettu kotona. Suoraan sanottuna kertoo jotain sivistystasosta, jos häävieras pukeutuu kulahtaneisiin sortseihin. Myötähäpeä on suuri. Todella suuri. Me emme panneet kutsuun pukukoodia, mutta jälkeenpäin ajatellen se olisi ollut hyvä idea. Nyt on nimittäin tullut kyselyitä, onko tumma puku ok. Toisaalta on kiva tietää, että vieraat haluavat varmistaa sen, että varmasti pukeutuvat hääparin juhlaa kunnioittaen, joten eivätpä nuo kyselyt todellakaan haittaa.

Kuten näköjään monia muitakin, minua pelottaa ennen kaikkea se, viihtyvätkö vieraat. He kun ovat kuitenkin aikamoisen olennainen tekijä hääjuhlassa... Olen yrittänyt pohtia, mitä voisin tehdä, jotta vierailla olisi häissä kivaa. Ainakin nämä ovat tulleet mieleen: - Istumajärjestys: ennestään tutut tai muuten samanhenkiset vieraat samaan pöytään, jotta olisi jotain puhuttavaa keskenään eikä syntyisi vaivaantunutta tunnelmaa. - Tervetulleeksi toivottaminen: haluan kertoa vieraille jo alkuun, että arvostamme heidän saapumistaan tärkeään juhlaamme todella paljon. - Ruokailu jo juhlan alkuvaiheessa: ei tarvitse kenenkään sinnitellä tyhjin vatsoin ja vilkuilla kelloa, josko pian saisi verensokeria ylöspäin. - Painettu hääohjelma pöytiin: pysyvät vieraatkin perillä siitä, mitä tapahtuu, ettei olisi epämääräistä odottelua. - Oma asenne: hymyilevä hääpari varmaan kohottaa tunnelmaa enemmän kuin vakava, mutta toivottavasti tätä ei tarvitse miettiä hääpäivänä sen enempää, vaan hymy tulee luonnostaan, hehheh. Tulisiko muita keinoja mieleen? Muoks. Lisään vielä, että pyrin välttämään niitä mokia, joita muut ovat tehneet omissa häissään, joissa olen ollut vieraana. - Vieraat eivät joudu tärisemään ulkona kylmässä sillä aikaa, kun odottavat valokuvattavana olevaa hääparia. (Ei ollut tunnelma kovin korkealla sen jälkeen, kun oikeasti tärisimme kylmästä juhlamekoissamme tunnin verran, koska sisätiloihin ei saanut mennä.) - Pöydässä istuvien vieraiden on päästävä liikkumaan vapaasti; seinän ja ruokapöydän välissä on oltava tilaa enemmän kuin 60 cm. - Häissä ei pidetä tuntia kestävää juhlapuheiden maratonia.

En tilaisi omaa pukuani Kiinasta, mutta olen samaa mieltä kuin edellä olevatkin: Näiden tekstien tyyli alkaa häiritä todella pahasti. Asiallisemman sävyn informaatio olisi ok. Ehkä taustalla ovat taloudelliset intressit, ja tämä naimisiin.infon jatkuva Kiina-pukujen tuomitseminen kieltämättä tuntuu menevän piilomainonnan puolelle. Foorumin käyttäjänä tämä alkaa ärsyttää ja haitata yhä enemmän.

Luin jostain hääblogista sellaisesta vaihtoehdosta, että rintaliivit voisi ommella kiinni hääpukuun, etteivät ainakaan vilkkuisi korsettimallisen puvun alta. En tosin tiedä, onko tämä kaikissa tapauksissa mahdollista, mutta kuulostaa kyllä kohtalaisen varmalta idealta.