L B

Etelä-Afrikassa on ainakin miehen lähipiirin naisilla monilla kolme sormusta. Yksi kivellinen kihla ja sitten kaksi (joko kivetentö tai ainakin vähemmän prameaa) vihkisormusta. Käsittääkseni kahdella vihkisormuksella ei ole mitään muuta virkaa, kuin että näyttävät symmetrisiltä, kun ovat kihlan molemmilla puolilla. Minulla on myös juurikin kolme sormusta, eli kaksi kivetöntä vihkisormusta ja yksi kivellinen kihla. Sormuskokonaisuuden suunnitteli ja teki miehen veljenvaimo, joka on kultaseppä.

Minun kotimaassani eli Suomessa. Tämä on ollut alusta asti ihan selviö että tänne tullaan, vaikka asuttiinkin vuosikausia maassa, joka ei ollut kummankaan kotimaa. Suomeen muutettuamme teimme alustavan 5v suunnitelman ja nyt tulee kesällä 3v täyteen. En usko että täältä kuitenkaan koskaan lähdemme. (Ainakin toivon niin).

Meidän Suomeen sopeutuminen on tapahtunut tosi helposti. Harrastuksia, ystäviä ja töitä on löytynyt ihan helposti. Kieli ei oikein suju mieheltäni vielä kahden vuoden asumisen jälkeen, vaikka mieheni on käynyt useita suomen kursseja. Mun mielestä oikea asenne auttaa tosi paljon. Mieheni on todella easygoing tyyppi ja se sopeutui varmasti nopeammin kuin minä. Mieheni ei muuttanut Suomeen omasta kotimaastaan, vaan maasta missä me molemmat olimme asuneet 8 vuotta. Se helpotti muuttoa varmasti myös, kun mies oli jo aikaisemmin jättänyt perheensä ja kotimaansa ja hän ei mitenkään tykännyt maasta, missä me asuttiin, kuten en myös minäkään. Kertaakaan ei olla kaduttu, että tultiin. Edit: insinöörien työtilanteesta en tiedä juurikaan.

Meitä auttoi äitini, siskoni ja muutamat kaverit. Tuli ihan meidän näköiset häät. Paljon asioita voi myös hoitaa netin ja puhelimen avulla ulkomailta käsin.

Mä nostan tämän vanhan aloittamani ketjun taas pinnalle. Me ollaan nyt asuttu Suomessa kaksi vuotta ja suomen kieli on miehellä kaikkea muuta kuin sujuvaa. Mies ei tarvitse työssään suomea lainkaan ja kaikki ympärillämme isääni lukuunottamatta puhuvat todella hyvää englantia. Mies ei siis ole aktiivisesti suomen kielen kanssa juurikaan tekemisissä. Suomeen muutettuamme mies meni ensin kansalaisopiston suomen kurssille, joka oli kerran viikossa. Kurssi oli melko huono ja kovinkaan paljon hän ei siellä oppinut. Viime kesänä hän meni Helsingin yliopiston alkeisintensiivikurssille (3 vk), jonka aikana mies alkoi ensimmäisen kerran ymmärtää suomen kielen rakennetta. Mies oli sitä mieltä, että oli hyvä että hän ei mennyt tuolle kurssille heti kun muutimme Suomeen, koska kurssi oli todella raskas ja vuoden Suomessa asuminen auttoi esim. sanaston kautta kurssilla. Nyt tänä kesänä mies käyttää kesälomansa intensiivikursseihin kaksi ja kolme. Olen asiakseni ruvennut tässä kevään aikana puhumaan suomea kotona, mutta ei me kovin hedelmällisiä keskusteluja suomeksi käydä. ("Otatko kahvia?" "Kyllä kiitos" ) Käytän myös iltani ja viikonloppuni miehen kurssien ajan läksyjen auttamiseen ja vanhan kertaukseen (opiskellaan siis useita tunteja yhdessä joka päivä.) Suomen kielen kielioppi on vaan minustakin ihan tajuttoman vaikeata. Kurssilla opetetaan kieltä ihan eri vinkkelistä, kuin meille on koskaan koulussa opetettu ja olen itsekkin joutunut todella pohtimaan kielemme koukeroita. Viikonloppuna itselläni kävi jo mielessä, että pitäisikö jättää leikki kesken ja muuttaa täältä Suomesta sellaiseen maahan, missä puhutaan englantia jota me osataan jo valmiiksi. Eihän tätä kieltä voi oppia! Vai voiko? Onko kellään uusia menestystarinoita auttamaan tämän tuskan ja epätoivon keskellä?

Mun polttarit pidettiin Lontoossa, jossa asuimme häiden aikoihin. Suomesta paikalle tulivat kaikki lähimmät ystäväni ja siskoni. Polttarit olivat pari kk ennen häitämme ja ne järjästettiin ihan salaa ja en siis tiennyt yhtään koko hommasta ennenkuin menin tapaamaan yhtä Lontoonystävääni ja kaasoani (joka oli suomalainen ja meillä kylässä silloin) yhtenä perjantaina töiden jälkeen baariin. Oli aikamoinen ylläri nähdä kaikki siellä baarissa. Olin aika kauhuissani polttariporukan rahanmenosta, koska paikalla oli opiskelijoitakin, mutta kaikki vakuuttivat ettei heitä oltu väkisin paikalle tuotu ja jokainen heistä oli tainnut viimeisen vuoden aikana muutenkin käydä vieraanamme Lontoossa. Kaikki ovat hyvin matkustelevaista porukkaa. Lontoon ystävät olivat edellisenä yönä majoittaneet vieraita ihmisiä koteihinsa ja he olivat tehneet nimenomaan järkkäilyä Lontoon päässä. Oli mieletön viikonloppu ja polttariporukka koki reissun todella hauskaksi Lontoonlomaksi. Mulla oli ehdottomasti maailman parhaat polttarit! Itse en olisi "järjestänyt" itselleni tällaisia polttareita, koska olisin ollut liian huolissani kuluista ja toisekseen meidän ystäväpiirissä järjestetään nimenomaan yllätyspolttareita (luulin, ettei mulle tämä onnistu ja että polttarit vietetään viikkoa ennen häitä Suomessa, mutta kylläpä olin väärässä.) Mutta siis ystävälle järjestäisin mielelläni rahasta viis.

Mun miehen mielestä toi ihan kamala keskustelupalsta. Siellä on ihmiset jotenkin tosi negatiivisiä ja yleinen ilmapiiri jotenkin nihkeä. Ja itse asiaan, niin ulkkiksen työnsaantiin Suomessa mielestäni vaikuttaa tosi moni asia, mm. paikkakunta, ala, oma aktiivisuus, asenne ja ihan pelkkä tuuri. Mutta ei se mahdotonta ole. Uskoisin että graafisilla suunnittelijoilla voisi olla ihan hyvin mahdollisuuksia saada töitä.

Lainaan tähän omaa vanhaa viestiäni: Sitten lisäksi järkättiin paljon kaikkea ihan ilmaista ohjelmaa mökillä. Meillä taisi kyllä olla suhteita vähän sinne sun tänne ja saatiin monet jutut tosi halvalla. Uskoisin kyllä, että kenellä tahansa isommalla kaveriporukalla löytyy kans suhteita, jos niitä vaan tajuaa käyttää. Tässä on siis iso ero, jos haluaa viettää illan vaan kaupungilla. Mun ystäväpiirissä hauskimmat illat on aina vietetty jossain ihan muualla, kuin hienoissa ravintoloissa ja baareissa. Toki, jos kaupungilla haluaa olla, eikä mielikuvitusta ole (esim. kaupungillakin voi tehdä kaikenlaista ihan ilmaista, vaikka sitten ruoka ja juomat maksavatkin), niin kyllähän niihin polttareihinkin menee aika tavalla rahaa.

Tämähän riippuu ihan mitä tehdään. Laadukas ohjelma ei kyllä tarkoita välttämättä mitään kaupungilla hiihtämistä. Mielikuvituksella saa aikaan jo vaikka mitä ja paljon ihan ilmaiseksi.

Minä otin mieheni sukunimen kahdesta syystä. Ensimmäinen syy on se, että mieheni nimi on paljon kauniimpi (luontoaiheinen) kuin vanha tyttönimeni ja se sointuu kivasti etunimeni kanssa ja toinen syy on jo tuossa yllä mainittu halu saada perheelle sama nimi. Mieheni olisi halunnut ottaa minun tyttönimeni, mutta miehen etunimi olisi kuullostanut tosi tyhmältä minun tyttönimeni kanssa ja tosiaan mieheni nimi on kauniimpi.

Helmikuussa on lämmintä intian valtameren puolella. Helmikuu on yleensä lämpimin kuukausi (nykyään) ja silloin jos koskaan tarkenee uida. Veden lämpötila voi kohota +26C. Atlantin puolellakin tarkenee uida, mutta kyllä siinä pitemmän päälle kylmä tulee. Vesi on kyllä kirkasta, sukeltamaan kannattaa mennä. Intian valtameren puolella on enemmän trooppisia kaloja (koska vesi lämpimämpää), kuin Atlantin. Yksi sukellusjuttu mikä varmasti olisi mieleenpainuva on great white shark sukellukset (googlamalla löytää varmaan lisätietoja). Valaita ei muuten helmikuussa yleensä nää. Tää on sellainen juttu mistä me ei tiedetä mitään, kun ei koskaan ole tarvinnut käyttää. Miehenkin tiedot perustuu jonnekkin kymmenen vuoden taakse, niin ne ei kyllä kerro nykypäivästä ja hinnoista mitään. Paitsi kun oltiin pari vuotta sitten PE:ssä, niin kyllä me aika paljon maksettiin jostain ei mitenkään hienosta hotellista, mutta hintoja ei kyllä muisteta. Kysy lisää ihmeessä kun/jos tulee muuta kysyttävää. Voi olla että osaan auttaa (tai sitten en, niinkuin ton majoituksen kanssa).

Minne Etelä-Afrikkaan olisitte matkustamassa? Minun mieheni on Etelä-Afrikasta kotoisin, joten tiedän maasta yhtä sun toista ja olen tietty siellä käynytkin. Itse en matkustaisi sinne kesällä (ellei nyt olisi joku sukujuttu, mihin pitäisi osallistua), koska siellä tosiaan on talvi, mutta toisaalta Kapkaupungissa on monena kesänä ollut välillä lämpimänpää kuin Lontoossa. Nytkin siellä on päivisin lähemmäs 20C. Siellä kyllä voi tuulla ja sataa vaikka miten paljon (heidän)talvella, joten en kyllä suositteli ottamaan riskiä. Suorat lennot ei todellakaan kestä vuorokautta, vaan lontoosta sinne ainakin lensi jotain 13h.

Meidän häissä oli kaksi puhetta:bestmanin ja mun isän. Isä piti puheen suomeksi ja meidän seremoniamestari käänsi sen englanniksi. Bestman taas piti puheen englanniksi ja sm käänsi sen suomeksi. Puheet pidettiin pätkissä, joten sm pystyi hyvin kääntämään. Sm oli myös lukenut isän puheen etukäteen, niin tiesi suurinpiirtein mitä oli tulossa. Meidän juhlaväki piti kovasti tästä käytännöstä. Puheet oli molemmat suht lyhyitä ja meillä ei ollut oikeastaan mitään ohjelmaa (saunomista tms jos ei lasketa), niin ei mennyt liian pitkäksi.

Mä menin maistraatissa Englannissa naimisiin ja muistaakseni meidän siviilisäädyt tsekattiin briteissä. Mieheni oli vielä siinä vaiheessa Etelä-Afrikan kansalainen ja minä tietty suomalainen, mutta meidän molempien asuinpaikkakunta oli ollut jo vuosikausia Lontoo. Miehellä oli myös permanent residence lupa Briteissä (minähän EU-kansalaisena en sellaista tarvinnut). Meidät siunattiin kirkossa Suomessa paikkakunnassa missä en ole koskaan asunut ja meidän ei tarvinnut maksaa siitä mitään. Käsittääkseni tämä on tosin paikkakuntakohtaista ja joissakin paikoissa ulkopaikkakuntalaisten täytyy maksaa jotain.

Mulla on samanlaisia kokemuksia puvun ostosta Englannista. Itselleni en ostanut pukua, vaan olin ystävän kanssa hänelle pukua ostamassa ja me oltiin kans mielestäni tosi hyvissä ajoissa liikkeellä (kai jotain 5kk häihin tai jotain, en muista tarkalleen) ja meille kauhisteltiin kans miten myöhään ollaan (siis ystävä oli) liikkeellä. Hän sitten tokalla (?) hakureissulla löysi puvun ja muistaakseni hänen piti maksaa kans jotain ekstraa, että sai puvun ajoissa. En oo ihan varma. En kyllä osaa auttaa kysymyksiisi. Oma pukuni oli kaasoni tekemä (tosin ei mulle, mutta mä käytin sitä).