Hermoilu tuntuu jälkikäteen turhalta. Meillä oli aikalailla perushäät, peruskoristeineen, eli juuri sen verran kuin jaksoin/halusin tehdä. Kaikki onnistui todella hyvin, mutta en kyllä usko, että se oli elämäni ihanin päivä, vaikka oikein ihana olikin. En kyllä ajatellut sitä etukäteenkään. Eiköhän elämässä ne ihanimmat hetket ole varmaan edessäpäin...