Heinämorsian-14

^^ Samaa mieltä. Väritoiveissa minusta suurin ongelma on se, että vierailla ei voi olettaa olevan juhlavaatteita useassa värissä. Vierailta usein muutenkin kuluu rahaa häihin osallistumiseen (häälahja, mahd. matkustus- ja yöpymiskulut) joten ikävää olisi vaatia vielä uusien vaatteidenkin ostamista. Sitäpaitsi monilla on muutenkin tarkat mieltymykset siitä, minkä värisiä vaatteita haluaa käyttää, ja juhlatunnelma ei ehkä ole korkeimmillaan jos ei itse vaatteissaan viihdy. Aika varovaisesti siis esittäisin jos minulla ihmeempiä väritoiveita olisi. Pukukodiin (tumma puku tms.) merkitseminen on minusta huomaavaista, sillä näin vieraat välttynevät suurimmalta pukeutumisstressiltä. Häät kun voivat olla niin eri tyylisiä keskenään, että juhlan luonteen arvailu voi olla aika vaikeaa.

Decanterisa löytyy tölkinmerkkaajia: http://www.decanter.fi/epages/Kaupat.sf/fi_FI/?ObjectPath=/Shops/ruokala/Products/%22T%C3%B6lkinmerkkaaja%20Huopa%22 Noihin pitäisi tietysti itse vielä askarrella jotkin lisätunnisteet kun noissa on värejä vain kahdeksan, mutta varmaan aika helppo olisi tuollaisiin kuumaliimalla tai ompelemalla kiinnittää jotain pieniä koristeita, tai sitten voisi ihan tussilla kirjottaa nimet/nimikirjaimet. Jos itse askartelet, niin varmaan kätevin olisi juurikin joku tölkin ympärille tai tuohon avaajaan kiinnitettävä pieni kankaasta tai nauhasta väsätty häkkyrä. Minipyykkipojat tuskin värjäävät sormia jos ne spraymaalaa, mutta voivat toisaalta olla tiellä juodessa.

^Jos punainen ei käy siksi, että Myria on maannut sulhasen kanssa? En siis huomannut että viittasit tuohon Myrian viestiin vaan luulin, että kyselit yleisesti vaan tuosta punaiseen liittyvästä perinteestä - huolimattomasti luin nuo aiemmat viestit Eli ehkäpä se punainen tässä tapauksessa tosiaan oli erikseen kielletty? Tai sitten tuo, että liian hyvin olisi pitänyt paikkaansa vanha perinne. Muita syitä en keksi.

Kinuskimansikka: Ei sitä kai ole tapana mitenkään kutsussa ilmaista. Eihän mustaakaan yleensä kutsussa kielletä, ja silti moni ei pidä sitä sopivana häävärinä naiselle. Tuo punaiseen liitettävä mielikuva on vanhanaikaista ajattelua ja punaiseen pukeutumista ei siis kutsussa mitenkään kielletä, vaan kyse on 'yleisestä tiedosta' eikä virallisesta pukukoodista. En jaksa uskoa, että punaiseen pukeutumisesta nykypäivänä kukaan pahastuu (ellei sitten joku vanhempaa sukupolvea oleva..? Mene ja tiedä.) Vitsailuja saattaa kyllä aiheesta kuulla. Minä en pahastu jos joku häihimme tulee punaisissa tai mustissa, kaasonikin pukeutuvat mustaan. Itse silti vältän näihin väreihin pukeutumista jos en tunne paria niin hyvin että varmasti tiedän, etteivät näistä väreistä pahastu. Valkoista tai muuten vaaleaa en häihin pukisi ikinä, ellei sitä nimenomaan toivottaisi. Valkoinen ja muut erittäin vaaleat värit ovat minulle ainoa ehdoton ei, jota en katso hyvällä edes asun osana (esim. valkopohjainen mekko kuvioinneilla).

Vaikka mitä perinteisiä juttuja jää meillä pois, mutta minulle ehdottomimmat eit: -EI jommalle kummalle/molemmille tuntemattomia ihmisiä vieraina, olivat sitten aveceja tai kaukaisia sukulaisia - en halua onnittelujen lomassa alkaa tuntemattomille esittäytymään -Seuraintalot ja muut jumppasalin näköiset juhlapaikat -Hääkaari, tyllikoristelut hääparin pöydän etuosassa tai mutkittelemassa pöydillä -Karaoke -Karjalanpaisti, karjalanpiirakat, lihapullat, kotikalja, kasvisgratiini, silli -Hääbändi, koska yksissäkään häissä en ole hyvää (/minua miellyttävää) bändiä nähnyt

Tietää koska usein näkee kun olen täällä ja joskus kurkkii mitä kirjoitan. Aika usein hänelle myös kerron juttuja, jotka alkavat "siellä hääpalstalla joku sanoi..." tai "luin naimisiin.infosta, että..." Eipä se häntä mitenkään ihmetytä, huvittaa korkeintaan.

Tuota samaa olen laskeskellut itsekin, että harva on ehtinyt mitään syömään sen puolen päivän jälkeen, ja tuskin kaikki ovat syöneet lounastakaan. Minäkin olen katsonut tuota Neljät häät Amerikassa -ohjelmaa, ja sitä kautta alkanut itsekin miettiä tätä cocktailpalavaihtoehtoa Jos johonkin päädymme, niin varmaan 1-2 helppoon pikkusuolaiseen. Alkumaljojen lisäksi meillä on tarjolla heti aluksi myös sitruunavettä ja limua, ettei tarvitse janosta ainakaan kärsiä.

Mun mielestä tää on kiva idea. Vierailla tosiaan on yleensä jo kova nälkä kun ruokailuun asti päästään. Varsinkin jos hääpaikalle saavuttaessa on yhtään odottelua (ja yleensä on - enemmän, jos hääpari on kuvattavana ja vähemmän jos ei ole, mutta lähes aina kuitenkin jonkun verran). Itse en ehkä kovin runsasta cocktailmenua kuitenkaan ottaisi jos vihkiminen on perinteiseen tapaan kahden-kolmen aikoihin ja ruokailu heti kun mahdollista esim. neljän-viiden aikoihin, häämenu on kuitenkin usein melko runsas ja täyttävä. Mutta jotain pientä naposteltavaa kuitenkin voisi olla tarjolla. Tietysti voi rakentaa ruokailun niinkin, että ensin on suht. runsaasti cocktailpaloja, sitten jotain ohjelmaa ja illallinen vasta vähän tavanomaista myöhemmin, jolloin iltapalan voi jättää kokonaan pois.

Kihlajaispäiväme on se päivä, jona mies kosi. Olen Kinuskimansikan kanssa vähän samoilla linjoilla, minustakin kihlajaispäivä on se päivä, kun jompi kumpi kosii tai kun yhdessä sovitaan kihlauksesta (/naimisiin menosta), ja minusta tuntuu hassulta, että sormuksiin laitetaan joku muu päivämäärä. Mutta kukin tietysti tyylillään

Miksi ei? Jännä kysymys minusta, joistain jutuista vaan tykkää ja toisista ei. Minusta timantit ovat vaan todella kauniita. Ne kimaltavat ihanasti ja ovat ajattomia.Vihkiin mietin myös värillisiä kiviä, mutta värittömät timantit kuitenkin veivät voiton. Sopivat täydellisesti kihlan timantteihin, ja lisäksi niihin ei ole vaaraa kyllästyä, ja värittöminä sopivat kaikkiin väreihin (vaatteissa, kynsilakassa, asusteissa). Timantti on todellla kestävä vaihtoehto, eikä se himmene ja naarmuunnu kuten lasikivet. Kaikenkaikkiaan ovat vaan ihania!

Puuuh. Lörpöttelen helposti kaikki yksityiskohdat jos vaan kysytään. Ja usein kysytään. Puvustakin on kuvan nähnyt kaasojen ja perheeni lisäksi jo muutama kaveri (+muutama, joita en häihin ole kutsumassa, eli heillä ei niin väliä minulle). Juuri vastikään vasta tajusin, että en siittenkään olisi halunnut, että puvusta kukaan perheen ja kaasojen lisäksi tietää mitään. Vähän on nyt myöhäistä. Yksityiskohtaisesti ei pukua varmaan kukaan muistakaan jos kerran olen puhelimen näytöltä vilauttanut. Silti, argh, onko pakko olla tälläinen lörppä. Olen vain niin innoissani kaikesta Muutenkin olen elämässä sellainen, että muille kuin muutamalle ihan lähimmälle ihmiselle en juurikaan avaudu, mutta jos joku kysyy, niin vastaan kyllä melkein mihin tahansa.

Julkisella paikalla kahden kesken kosinta on minusta söpöä, mutta noista show-tyyppisistä en tykkää, kun haetaan kymmenien tai satojen ihmisten huomio itseen. Toisaalta olen niin romanttinen, että tylsin vaihtoehto minusta olisi ollut sellainen kotisohvalla heitetty kysymys ilman mitään 'erityistilannetta' tai valmisteluja. Mutta tärkeintähän on se, että kosinta on kosijan ja kosittavan makuun sopiva! Mieheni kosi minua meillä kotona, mutta superromanttisesti: oli kynttilämeri, paljon kukkia, suklaata, mansikoita, samppanjaa ja ruusun terälehdistä sängylle sommiteltu sydän, jonka keskellä terälehdistä sanat "marry me" (tuletko vaimokseni suomalaisittain olisi kuulemma ollut liian pitkä kirjoittaa terälehdillä ). Kyllä siinä tilanteessa mielestäni oli ihaninta kuherrella ihan kahdestaan, kaikessa rauhassa. Myöhemmin ehti sitten ilmoitella sukulaisille ja ystäville.

---

Samoilla linjoilla olen edellisten kanssa. Hääpari on ainoa, jonka mielipiteillä on väliä. Tietysti voi joskus olla kiva jutella vaihtoehdoista muiden kanssa, mutta silloinkin on syynä uusien ideoiden saaminen tai oman päätöksen vahvistaminen. Suoraan sanottuna kuulostaa kyllä naurettavalta käytökseltä, että joku muu viitsii hääparin väri- ja pukuvalinnoista loukkaantua. Voiko tuossa oikeasti olla enää kyse teidän häistänne, vai olisiko kyse jostain muusta? Jotkut vanhemmat eivät osaa päästää irti lapsistaan, ja haluavat vaikuttaa näiden elämässä kaikkiin mahdollisiin päätöksiin. Teidän kannattaisi kyllä jutella asiasta ihan kunnolla nyt ja tehdä stoppi tuolle, että anoppi yrittää kontrolloida teidän häitänne. Seuraavaksi hän ehkä haluaakin päättää millaisen asunnon seuraavaksi hankitte, miten mahdolliset lapsenne kasvatatte jne... Kaikilla on tietysti erilainen toleranssi siihen, miten muiden puuttumista jaksaa katsella. Itse olen ainakin sen verran omapäinen, että ärsyynnyn nopeasti, jos jossain asiassa 'ulkopuoliset' yrittävät tehdä päätöksiä puolestani.

Käsittääkseni hääpari maksaa mekot, jos toivovat jotain tiettyä mallia tai väriä pukeutumiselta. Mutta jos kaasot saavat pukeutua kuten tahtovat, ei heidän asujaan tarvitse kustantaa. Tietysti kannattaa kaasojen kanssa jutella asiasta, sillä heillä saattaa olla vaikka mitä juhlamekkoja kaapeissaan eikä uusia tällöin tarvitse hankkia. Ja vastaavasti jos kaasolla on raha todella tiukalla eikä yksinkertaisesti varaa ostaa juhlamekkoa (eikä sellaista omista) niin on hääparin kohteliasta tulla vastaan kuluissa.

Me ollaan sulhasen kanssa niin vanhanaikaisia, että halutaan ehdottomasti nähdä vasta alttarilla. Nuo first look -kuvat on tosi söpöjä, mutta olen BusinessAngelin kanssa vähän samoilla linjoilla, että tuntuvat jotenkin vähän teennäisiltä. Joidenkin tyyliin toki sopivat ja mikäs siinä

Ensisijaisesti toivotaan rahaa häämatkatilille, mutta lisäksi tehdään Stockalle lahjalista, johon laitetaan erihintaisia vaihtoehtoja jonkin verran. Laitetaan sekä tilinumero että lahjlalistan tiedot kutsun mukana. Tuntuisi hassulta tehdä lista mutta pitää se 'piilossa', kun ideana kuitenkin on helpottaa vieraiden valintaa.

Meillä otetaan potrettikuvat vihkimisen jälkeen hääpaikan pihapiirissä. Ei mene aikaa läheskään niin kauaa kun ei tarvitse lähteä studiolle. Alttarilla halutaan ehdottomasti tavata, eli kuvaaminen ennen vihkimistä on pois suljettu vaihtoehto. Niin ja ei välttämättä oteta kaikkia kuvia putkeen, vaan voidaan jatkaa sitten vaikka ruoan jälkeen, ettei tule yhtä ylipitkää odottelupätkää vieraille. Tärkeintä on, että vieraat saavat heti juotavaa ja mielellään myös jotain naposteltavaa. Itse olin kerran häissä, joissa hääpari lähti kuvattavaksi vihkimisen jälkeen. Juhlapaikalla ei ollut tarjolla edes vettä, ja sisälle ei saanut mennä ennen kuin vasta onnittelujonon jälkeen! Vieraat sitten seisoskelivat juhlapaikan pihassa ilman mitään tekemistä, oli kyllä aika ajattelematonta...

Olen varannut häämeikin, mutta tietysti lopullisen päätöksen teen sitten aikanaan koemeikin jälkeen. Meikkaaja on todella herttaisen oloinen ja olen kuullut hänestä paljon hyvää, joten olen luottavaisin mielin. Itse ole hyvä meikkaaja ja juhlameikit olen aina tehnyt itse. Hääaamuna en kuitenkaan halua stressata meikin tekoa, vaan on ihanaa päästä rentoutumaan meikattavana. Kerran (vanhojentansseissa) olen ollut 'ammatti'meikkaajalla, mutta kokemus oli kyllä aika mielenkiintoinen. Meikkipohja oli todella kaunis, kestävä ja kuultava, mutta luomiväri ei ihan natsannut omiin mieltymyksiini.vaikka ihan kaunis olikin. Mutta ne huulet! Typy rajasi tumman ruskealla rajauskynällä todella epäsymmetrisesti ja veteli keskelle tönkön kerroksen beigeä huulikiiltoa. Hänellä ei ollut mitään värisilmää ja huulimeikki oli kuin 90-luvun kauheimmista painajaisista! Huulet pesin sillä sekunnilla kun pääsin puljusta ulos kun en kehdannut ääneen sanoa että ihan hirveältähän nuo näyttää. Noh, nyt otan tosiaan koemeikin, ja sitä paitsi osaan jo avata suuni jos lopputulos ei miellytä.

Mun mielestä on kohteliasta laittaa pukukoodi varsinkin jos on jotenkin erilaiset (rennommat/teemalliset/mitävaan) juhlat. Inhoan itse sitä arvailua, jos ei yhtään tiedä jonkun juhlan luonteesta. Alipukeutuminen on toki nolompaa kuin ylipukeutuminen, mutta on kyllä muutaman kerran vähän nolottanut kun on vaikka kotelomekossa ilmestynyt juhliin, ja kaikilla muilla päällä farkut (tai reisitaskushortsit!) ja t-paita. Me laitetaan ainakin sotilaiden kutsuihin pukukoodi, se on oikeastaan pakollinenkin (meillä siis upseerihäät ja upseerivieraat sitten tulevat tietyssä univormussa). Jos kaikille lähtee täsmälleen samalla tekstillä kutsut, niin siihen tulee allekkain sotilaiden ja muun juhlaväen pukukoodit.

Sormus on kädessä aina, myös nukkuessa, salilla, suihkussa ym. Hetkellisesti otan pois sormesta kun rasvaan käsiä tai leivon esim. pullia, jolloin olisi vaarana, että timanttien väliin/alle menee taikinaa tai muuta likaa. Sormuksessa siis timantit silleen jännästi korkealle istutettu, että kivien alla on tyhjä tila, ja ne välit olisi tosi vaikea puhdistaa taikinasta. Ai niin ja uidessa otan pois koska pelkään että sormus luiskahtaa sormesta ja hukkuu.

No ette nyt missään nimessä jätä pussailuja tai muita hellyydenosoituksia pois vain siksi, että joku sukulainen on ahdasmielinen! Kyllähän häihin tullaan juhlimaan nimenomaan hääparin rakkautta ja sitoutumista, ja jos jotakuta se vaivaa, niin voi sitten itse jättä tulematta juhliinne. Mutta isoin juttu teillä nyt kuulostaisi olevan tuo vieraslista. Miksi kutsuisitte häihinne ihmisiä, jotka eivät hyväksy suuntautumistanne? Onhan siinä aika monta välimuotoa, että kutsuuko kaikki kumminkaimat vai ei ketään... Jos joku loukkaantuu niin loukkaantuu, kyllä nykypäivänä pitäisi ihmisten osata kunnioittaa sitä, että ihan kaikkia ei häihin ole mahdollista kutsua. Tuohon tylsyyteen nyt en sen kummemmin osaa sanoa muuta kuin että kutsukaa ennemmin paljon kavereita joiden kanssa oikeasti haluatte juhlia, kuin sukulaisia, jotka nyt vaan on 'pakko' kutsua. Panostakaa rentoon tunnelmaan, hyvään ruokaan ja biletykseen. Leikit ja muut ohjelmanumerot voi ihan hyvin jättää kokonaan pois.

Minä otan mieheni sukunimen, koska haluan koko perheelle yhteisen nimen. Ei päätös kuitenkaan ihan helppo ollut. Sulhaselle on tosi tärkeää, että otan hänen nimensä. Toisaalta äitini piti tyttönimensä naimisiin mennessään, mikä oli vielä siihen aikaan suht. harvinaista, joten olen saanut 'kasvatuksen', että moderni nainen ei nimeään vaihda Muistan kuitenkin miten lapsena aina ärsytti, kun kaikki olettivat että vanhempani ovat eronneet kun heillä on eri sukunimet. Ehkä pahimmalta tuntuu se typerä symboliikka, ikään kuin luopuisin omasta suvustani ja astuisin sulhasen sukuun, mitä on yhtään hyväksy. Mieluiten olisin halunnut ottaa sulhasen kanssa kokonaan uuden nimen, mutta kun tämä nyt on tärkein juttu sulhaselle koko naimisiinmenossa, niin olkoon menneeksi.

Meillä, kuten monilla muillakin, karsiutuivat heti alkuun liian kalliit ja a-oikeudelliset paikat. Paikan pitää myös ehdottomasti olla kaunis, ei haluta mitään työväentaloa. Yksi paikka tippui laskuista, koska ensimmäisen viestin jälkeen ei sähköpostiin enää vastattu. Eräs paikka oli kaunis, mutta vierasmäärää olisi pitänyt melko rajusti karsia. Isoin ongelma kuitenkin oli, että paikassa on tanssiminen kielletty! Päädyttiin sitten kompromissiratkaisuun: todella kaunis rakennus ja kohtuuhintaan, oma catering ja omat juomat sallittu. Miinuksena vieraat joutuvat istumaan kahdessa vierekkäisessä huoneessa, kynttilöiden poltto kielletty ja tila pitää tyhjentää jo illalla. Näistä lähinnä harmittaa tuo kahdessa huoneessa oleminen, mutta pidetäänkin ohjelma minimissä, ettei kukaan joudu leikkejä kuuntelemaan näkemättä.

Mua stressaa tää myös! Ei tosin ehkä yhtä radikaalisti, uskon kyllä että puku on sulhon mielestä ihan kaunis. Mutta kun haluaisin reaktion olevan paljon voimakkaampi kun vaan 'näytät kauniilta', enemmänkin kategoriaa 'näytät lumoavan seksikkäältä'. Tässä ahdistaa entisestään se, että sulhasen ja minun hääpukumaut ovat kai vähän erilaiset. Sulhanen varmaan mieluiten näkisi minut kurveja nuolevassa merennetoipuvussa, mutta itse tykkään enemmän leveähelmaisista mekoista... Ihan varma en sulhasen mielipiteestä voi olla, koska hän ei pukuasiasta oikeastaan halua keskustella, vaan tahtoo, että puku tulee kokonaan yllätyksenä. Ei siis ole mielipiteitäänkään kertonut. Ahdistusta ei kyllä yhtään helpota se, että en tunnu pukuasioihin saavan keneltäkään kunnollisia mielipiteitä! Kaasot ja perhe jotenkin ihan liian varovaisia kommentoimaan, suunnilleen ainoa kommentti on että 'kaikki näyttää niin hyvältä sun päällä'. Ihan kiva, mutta ei se valintaa auta