Heinämorsian-14

Hymyilin kyynelten läpi koko matkan. Hymy oli kyllä varmaan melkoisen jännittynyt. Kun pääsin alttarille papin eteen itku loppui, ja loppuajan hymyilin vapautuneesti. Pois lähtiessä hymyilin ja vähän nauroinkin onnellisena

Mekossani oli aika muhkea helma ja kangaskerroksia useita. Laahusta ei kuitenkaan ollut. Hyvin onnistui vessassa käynti yksin, vannehameen avulla kampesin helman kerrokset ylös. Sukkahousuja ei ollut, se helpotti tietysti myös. Vaikeinta oli hamuta wc-paperia kun kapeassa vessassa rulla jäi sivulle kaikkien tyllikerrosten alle

-

^Kyllä minun mielestäni voit vallan hyvin kutsua vain sen kaverin, johon edelleen olet yhteydessä. Se, että olette joskus olleet kolmen porukka ei sinänsä merkkaa mitään, kun nyt olet ystävä enää vain tämän toisen kanssa. Ymmärrän että olisi hauskaa vanhojen aikojen muistoksi kutsua molemmat neidit, mutta jos vieraslista on muutenkin liian pitkä, niin onhan tuo aika looginen kohta karsia. Tämä kutsun saava ystäväkään ei kuitenkaan yksin joutuisi tulemaan, jos hänen puolisonsa kuitenkin kutsutte.

Me pidämme sulhasen kanssa tervetulopuheen ja samalla kiitämme vieraita saapumisesta ja kohotamme maljan 'hauskalle illalle'. Muut puheiden pitäjät (vanhemmat ja avustajat) voivat sitten omissa puheissaan nostaa meille maljan jos haluavat. Maksamme häämme pääosin itse, mutta ei sillä sinänsä tässä ole väliä. Mutta me järjestämme häät, kutsumme vieraat ja toimimme illan isäntänä ja emäntänä (ja seremoniamestari on 'juontaja'). Siksi tuntuisi tosi oudolta, että joku muu toivottaisi meidän vieraamme tervetulleiksi, mehän vieraat olemme paikalle kutsuneet. Ja vähän hassuahan se on, kun joissain häissä hääpari itse ei sano mitään illan aikana, vaikka voihan hääpari pitää puheen toki myöhemminkin.

Meille on tärkeää, että molemmat saivat kutsua suunnilleen yhtä paljon vieraita. Minulla on isompi suku ja halusin kutsua kaikki serkkujen lapsiin asti, ja sukulaisten lisäksi kutsuin sitten vain muutaman ystävän. Mies taas kutsui suurimmaksi osaksi kavereita, sillä hänellä ei sukulaisia ole perheen lisäksi kuin yksi täti, ja sitten siihen päälle muutamia perhetuttuja. Molemmat karsivat sitten kenestä parhaaksi näkivät, mutta yhteisenä linjana oli alusta asti, että vain henkilöitä jotka molemmat ovat tavanneet. Minä karsin pääosin aveceista, joita emme tunne. Muutama kaveri ja kaksi serkkuani saivat kutsun avecittomina vaikka asuvatkin puolisoidensa kanssa yhdessä, sillä emme näitä puolisoita tunne, osaa emme ole edes tavanneet. Mies karsi perhetutuista, koska suurin osa hänen kavereidensa puolisoista on meidän kavereitamme myöskin. Suurin osa on suhtautunut tosi kivasti ja ymmärtäväisesti tekemiimme rajauksiin. Ongelmia tuli lähinnä miehen perhetuttujen kanssa, kun anoppi oli innoissaan 'kutsunut' häihimme sellaisia ihmisiä, joita sulhanen ei aikonut kutsua, ja anoppi joutui sitten nolona soittelemaan tutuilleen, että ei sitä kutsua olekaan tulossa

Viisissä häissä olen ollut. Ensimmäisissä olin 4-vuotias, vanhempieni muutamaa päivää aikaisemmin solmima avioliitto siunattiin kirkossa yllätyksenä pikkusiskoni ristiäisten yhteydessä. Äidilläni oli ihan vain juhlava kesämekko, ei siis mitään hääpukua, ja sitten oli kakkukahvit meillä kotona. Sitten olen ollut kolmen eri serkkuni häissä. Ensimmäisissä olin 13-vuotias, seuraavissa jo täysi-ikäinen. Lisäksi tänä keväänä olin avecina mieheni kaverin häissä. Nämä kaikki olivat melko perinteisiä häitä, toki persoonallisia jokainen. Esim. yhden serkkuni häissä oli siviilivihkiminen juhlapaikalla, ja tänä keväisissä häissä oli morsiusmessu.

Kihlauduimme alkuvuodesta 2013 ja häät päätettiin pitää tänä vuonna. Kihlauksesta ilmoitettiin läheisille henkilökohtaisesti ja muut näkivät Facebookista kun status vaihtui. Kihlauksen jälkeen tietysti kaikki kyselivät häistä ja ihan avoimesti kerrottiin että suunnitteilla ovat. Kaikille kerrotaan jotka kysyvät. Huomaa että monet innostuvat kovasti kun kuulevat hääsuunnitelmista ja kyselevät paljon, ja mikäs siinä. Kukaan ei kuitenkaan ole olettanut automaattisesti saavansa kutsua.

Häiden aikaan minä olen 23 ja mies on 25. Ensitapaamisesta on hääpäivänä kulunut 3 vuotta ja viikko, josta 2,5 vuotta ollaan asuttu yhdessä.

Suunnittelujen alkuvaiheessa tykkäsin ostaa häälehtiä fiilistelyn takia, mutta mitä enemmän hääjuttuihin perehtyy netissä sitä turhemmiksi lehdet käyvät. Me käytetään enimmäkseen Evernotea. Se on tosi kätevä kun molemmat voidaan muokata omilta koneilta ja läppäreiltä. Sinne saa helposti luotua kansioita eri aihealueille kuten vieraslistalle, to do- listalle ostoslistalle ym. Budjettikin siellä on, mutta se on tarkempana sulhasen erillisellä budjettisovelluksella. Spotifyta käytän häämusiikkilistojen tekemiseen ja häihin sopivan musiikin etsimiseen. Pinterestissä minulla on erilaisia kansioita, joihin etsin ja kerään inspiraatiokuvia esim. kampauksesta, koristeluista ja kakuista.

Me haluttiin ehdottomasti saada kaikki tarpeellinen itse kutsuun, ettei tarvitse erillistä infoa. Tilanpuutteen takia ei turhia kierrelty ja kursailtu (tyyliin paras lahja on kun saavutte paikalle) vaan kutsuissa lukee näin: "Mikäli haluatte muistaa meitä hääpäivänämme, voitte esimerkiksi osallistua häämatkamme toteuttamiseen tai hankkia lahjan Stockmannin lahjalistamme kautta. (Sulhasen nimi ja tilinumero)" Kirjekuoreen sujautetaan myös Stockmannin häälahjakäyntikortit, joissa mm. linkki hääpalveluun. Stockaan listalla on lähinnä astioita, ja sitten jotain yksittäisiä juttuja kuten pyyhkeet, lamppu, sähkövatkain. Kuitenkin vain laadukasta tavaraa ja sellaista mitä oikeasti haluamme/tarvitsemme. Mieluummin niin, että jos vieras ei listalta löydä mieluista/sopivan hintaista ostettavaa, voi sitten lahjoittaa rahaa häämatkaan tai keksiä lahjan itse, kuin niin, että väkisin keksisimme sinne jos vaikka mitä hilavitkutinta mitä emme oikeasti tarvitse.

^Täyskomppaus tälle. Enkä tosiaan halunnut ateisteja mitenkään parjata, omassa suvussani he vain sattuvat olemaan se äänekkäämpi osapuoli - toisaalla sitten toisinpäin. Mutta minä lukedun myös näihin "antaa kaikkien uskoa ja ajatella omalla tavallaan" -ihmisiin ja siksi harmittaa se, miten jotkut eivät voi vaan antaa erilailla ajattelevien olla rauhassa onnellisia oman näkemyksensä kanssa ilman sitä tuputusta tai käännyttämistä. Mutta nythän tämä meni jo ot:ksi

Kinuskimansikka: Kiva kuulla erilaisia mielipiteitä! Minulle on myös ihan sama miten muut vihkimisen suorittavat, oli seremonia sitten siviilivihkimisen tai minkä tahansa uskontokunnan mukainen. Harmillisen usein kuulee kyllä ateistien puolelta tuskailuja kirkkovihkimisestä (minulla on tosin muutama aika kärkkäästi uskontoihin suhtautuva sukulainen, eli voi johtua siitäkin että olen näitä saanut kuunnella ). Ja joskus myös tosiaan lukee kirkossa naimisiin menevistä pareista jotka tuskailevat "uskonnollista höpinää", ja tämä minusta on se ristiriitaisimmalta tuntuva tapa - mutta kukin tavallaan.

Meillä ei ihan tarkkaa budjettia ole. Yritetään säästää mahdollisimman paljon, esim. kaikki koristeet olen ostanut hääkirppiksiltä, puku oli alennuksessa ja pöytäkukkia ei tilata floristilta vaan askartelen ne itse markettikukista. Kokonaisbudjetti on silti jotain 10 000-11 000€. Suurin satsaus on ruoka, sillä ei haluta sitä halvinta mahdollista vaihtoehtoa. Juomiin menee toki kanssa aika paljon vaikka Virosta haetaankin, koska halutaan kuitenkin hyvät ja laadukkaat viinit. Valokuvaaja ja hääpaikka ovat muita suuria menoeriä - valitsimme mieluisat, mutta emme kuitenkaan kaikkein kalleimpia vaihtoehtoja. Niin ja tuohon summaan olisi tarkoitus sisällyttää myös lennot ja tasokas hotelli häämatkalle johonkin Euroopan matkakohteeseen.

Kävin sovittamassa pukuja viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sovitin muistaakseni seitsemää pukua, toisessa paikassa ehkä viittä. Kolmas paikka on se, mistä puvun ostin, ja siellä sovitin vain yhtä pukua. Mietin asiaa yön yli ja palasin seuraavana päivänä sovittamaan pukua uudestaan. Vähän olen ollut epävarma puvun suhteen, ja palasinkin ensimmäiseen paikkaan vielä puvun löytymisen jälkeen, jolloin sovitin kolmea tai neljää pukua. En millään muista tarkasti, mutta yhteensä sovitin siis 15-20 pukua.

Mies on kiinnostunut melkein kaikesta, mutta hänellä ei ole lähes mistään ehdottomia mielipiteitä. Eli yhdessä on katseltu ja pohdittu vaihtoehtoja, mutta antaa lopulliset päätökset minun tehtäväkseni. Osittain johtuu jo ihan siitäkin, että mies on paljon töissä ja minulla opiskelijana taas on enemmän aikaa vertailla, hankkia ja varailla juttuja. Perinteiset ruoka, juoma, vieraslista ym. kiinnostavat eniten, mutta osallistuu ihan mielellään myös esim. kutsujen valintaan. Muutama asia on kuitenkin mistä mies ei ole kiinnostunut: -Koristelu (mielipiteen suostuu kuitenkin sanomaan) -Häämarssit ("No eiks se oo aina se tii-titti-dii? Vaik se. En mä ymmärrä näistä mitään, päätä sä!")

No jaa, tämä kuulostaa arvostelulta minusta. Kyllä minäkin luotan täysin mieheeni. Mutta minä myös riitän miehelleni niin, ettei hänen tarvitse katsella alastomia naisia muualla. Pointtini ei muuten suinkaan ollut se, kuolataanko muita ihmisiä joka hetki vai vain vilkuillaan toisinaan. Pointtini oli se, että kaikilla ei tälläiselle vilkuilulle ole tarvetta. Minulle on ihan ok jos te teette niin. Ei se ole minulta mitään pois. Miksi siis sinua noin kauheasti häiritsee se, jos jonkun suhteessa tämmöistä ei tehdä? Mielipiteensä saa toki kertoa, mutta turha ihmetellä että joku pahastuu, jos aloitat viestisi nauramalla muiden parisuhteelle.

No, miehiä ja naisia on erilaisia. Ihmisluontoon varmasti kuuluu, että mielellään ihailee kauniita tai komeita ihmisiä. Mutta aika surullista jos tosiaan uskot, että kaikilla miehillä on jatkuva tarve tiirailla ja kommentoida muita naisia. Eihän kaikilla naisillakaan ole tarvetta jatkuvasti kuolata ja kommentoida muita miehiä. Strippiesitys taas on jo ihan eri asia. Ei kannata olettaa, että se oma suhde on ainoa oikeanlainen, ihmiset kun ovat kaikki erilaisia.

Minulla juurikin tämä aiheutti päänvaivaa, ja feministipuoleni ärähti vastaan varsinkin siinä vaiheessa, kun mies erikseen pyysi, että ottaisin hänen nimensä. Mutta kuten sanoit, tasa-arvoa on valinnanvapaus. Nyt odotan jo innolla uutta nimeäni! Kuten jo aiemmin kommentoin, minulle tärkein syy nimen vaihtoon on saada yhteinen nimi koko perheelle. Lisäksi oma nimeni ei ole mitenkään kovin kaunis, vaan tätä perinteistä suomalaista linjaa. Miehen nimi on kivempi, vaikkei mikään supererikoinen olekaan.

Valitsimme kirkkovihkimisen uskonnollisista syistä. Siviilivihkimistä en voisi kuvitellakaan. Kirkot toki ovat kauniita ja tunnelmallisia, mutta kyllä minustakin tuntuu hassulta että ateisti menee tunnelman takia naimisiin kirkossa. Eikö teitä sitten häiritse rukoukset, siunaamiset ja muut? Vai tuntuuko se vain perinteiseltä? Haluaisin kuulla ajatuksia

^Juu minä huomasin vasta tuon toisen viestisi jälkeen, että aika helposti varmaan ymmärtää niin, että sinun viestiisi viittasin. Tosiaan puhuin näistä yllärikosinnoista. Pareja on niin monenlaisia! Myönnän etten itse en noin avarakatseinen osaisi olla, mutta ihanaahan se on, että hääpari osaa noin aidosti iloita puolestanne että peräti itse ehdottivat tuota kosinta-ajankohtaa.

Niin huomautan vielä että en viestilläni siis viitannut T.I. sinun viestiisi, toivottavasti et pahoittanut mieltäsi. Asia on toki eri jos parin oikeasti tuntee ja tietää, etteivät pahastu ja jos vielä on luvan kysynyt. Kommentoin lähinnä siis näihin yllätyskihlauksiin, joista hääpari oikeutetusti saakin pahoittaa mielensä. Itse en silti olisi halunnut tulla kosituksi toisten häissä, enkä myöskään haluaisi, että meidän häissämme kukaan kosii - tai saa kosia, jos tosiaan kihlauksesta ilmoittaa vasta häiden jälkeen. Kukin tavallaan kunhan kenenkään mieli ei pahoitu, kosia kun voi myös minä tahansa muuna päivänä.

Ihan käsittämättömän törkeää minusta kosia toisten häissä! Jos nyt on väkisin pakko niin tehdä (en ymmärrä miksi olisi) niin sitten kahden kesken ja siten, että kihlauksesta kerrotaan vasta häiden jälkeen. Hääpari on suurella vaivalla suunnitellut suuren päivänsä ja laittanut aikaa ja rahaa juhlan järjestämiseen. Vaikka ei olisikaan huomion keskipisteessä viihtyvää tyyppiä, niin ei ole mitään oikeutusta muiden varastaa huomiota tällä tavoin. Minä ainakin pahoittaisin mieleni.

Myria: Lähinnä ajattelin, että silloin ei ehkä haluaisi vetää huomiota asiaan enää enempää

Minulla on kihla 14K ja vihki 18K, molemmat valkokultaa. Ei ollut mitenkään tietoisia valintoja. Molempien pitäisi ihan hyvin kestää käyttöä, puolensa ja puolensa lienee molemmissa. Kihlassa on timantit istutettu koholle, niin varmaan ihan hyvä, että on kovempaa materiaalia. Vihkissä timantit upotettu eli siinä ei ole niin suurta väliä. En kyllä usko että noissa kovin suurta eroa on, mutta sehän toki nähdään kunnolla vasta sitten, kun saan vihkin käyttööni. Minulle sormus ei kyllä ole mikään statussymboli, että voisin kertoilla kuinka 'aikuisten oikeesti on kultaa ja timantteja', eli kullan pitoisuuksilla ei ole väliä, vaan haluan panostaa ulkonäköön ja kestäyyteen. Ihan hyvin olisin kullan asemasta voinut valita jonkun muun, vielä kestävämmän runkomateriaalin. Timanteissa minusta taas on erityisen järkevää panostaa laatuun, koska niissä selkeästi puhtaampi on myös kestävämpi ja kauniimpi.