NiE

Uutta: puku vanhaa: kengät ja laukku (nämä tosin on omassa käytössä olleita, eli ei ihan hirveän vanhoja kuitenkaan) lainattua: ajattelin kysyä äidiltäni lainaan hopeista ametistiriipusta, joka voisi sopia kauniisti pukuuni sinistä: tämä onkin vaikeampi. En pidä sinisestä, mutta toisaalta joku kukka, jota hääkimppuuni olen ajatellut, voisi olla riittävän sinivioletti ollakseen se sininen. En haluaisi ommella mitään irrallisen oloista sinistä asiaa esim. sukkanauhaan...

Vihkijä soitti minulle ja ehdotti tapaamista. Käytiin eilen siis Käräjäoikeudessa ja vihkijä oli oikein mukavan tuntuinen nuori nainen. Ei ole koskaan aiemmin vihkinyt vielä ketään, mutta meitä ennen on samana päivänä yksi pari vihittävänä. Käytiin seremonia läpi ja hän kyseli meiltä ajatuksia ja käytiin myös läpi yksityiskohtia, niinkuin tuleeko sormukset ja lukeeko joku runoja tms. Saadaan muokata vihkikaavaa aika paljon ja vihkijä lukee valitsemamme tekstin kaavan lisäksi. Jäi todella positiivinen fiilis, vihkijä vaikutti huumorintajuiselta, vaikka omaa jännitystä pohtiessani miettikin että kuinkahan paljon häntä mahtaa jännittää sitten vihkipäivänä. Eiköhän tuosta silti hyvin selvitä.

Ihan kaikki kultasepänliikkeet ei välttämättä tee, mutta sellaiset yritykset, joilla on ammattitaitoinen kaivertaja ja lasiin pystyvät välineet, pystyy tekemään kaiverrukset kyllä. Missä suunnalla tarvitset kaiverruksen, osaisin antaa vinkkejä ainakin Kuopiosta ja Tampereelta?

No kiva että naurattaa. Muakin vähän repeilytti tuo sun suhtautuminen mun kirjoitukseen. En ole itse tarkemmin perehtynyt kyseisen sanan historiaan. Toki tiedossa oli, ettei mitään laillista merkitystä koko kihlaamisella ei ole. Nykyään tuntuu kuitenkin vallalla olevan käytäntö, että jompikumpi osapuolista kosii, minkä jälkeen sitten jossain vaiheessa hankitaan kihlasormukset, joihin kenties kaiverretaan jonkunlainen kihlapäivä. Jotkut järjestävät kihlajaisjuhlia ja osa jopa pääsee naimisiin asti. Meistä kumpikaan ei ole (ainakaan minun mielestäni) kosinut, vaikka kai kosimisenkin voi käsittää todella monella eri tapaa, vaan asiasta on juteltu yhteistuumin, alkaen siitä että halutaan molemmat joskus mennä jonkun kanssa naimisiin. Kaikki juhlallisuudet ja tosiaan ne ylimääräiset sormukset me on haluttu jättää pois, siis oikeastaan kaiken sen, mistä nykyään kihlauksen yhteydessä puhutaan. Mitään sen kummempaa ei tehty, kuin päätettiin jokin aika sitten hääpäivä, eikä olla tähän mennessä sitä toitotettu juuri kenellekään. Mielestäni emme siis silti ole kihloissa, ainakaan sanan sellaisessa merkityksessä, mitä se nykyään tuntuu monille merkitsevän. Pitäydyn kannassani, oli ajatusmalli sitten kuinka väärä tai olemassaolematon tahansa.

Tuo jälkimmäinen kuulostaa mielestäni ihan hyvältä ja kuitenkin suhteellisen kohteliaalta idealta. Tuon jälkeen voisi vielä olla joku lisätietonumero ja jos halukkaita tulijoita olisi enemmänkin niin tapauskohtaisesti harkita mahtuuko mukaan, mikäli on esim. paljon perumisia. A ja B -listat kuulostaa myös järkevältä, mutta tässä taas ongelmana on se, että kaikkien yli 30 serkun yhteystietojen haaliminen voi osoittautua hankalaksi. En tiedä onnistuisiko sitten niin, että jos täti ja puoliso ilmoittavat etteivät pääse juhliin, niin samalla mainitsisi, että siinä tapauksessa kutsun saa passata eteenpäin omille jälkeläisilleen?

Olen suunnitellut, että kaikki pöytäkukat tulisivat luonnosta. Pidän esimerkiksi siankärsämöstä, koiranputkesta ja hiirenvirnasta. Kellokukkia olen myös ajatellut. Sisareni on tehnyt moneen kastejuhlaan kastemaljan ympärille sammalesta seppeleen, johon on pistelty kukkia ja ovat kestäneet ihan hyvin. Mietin että jos tekisi samalla systeemillä, että sammalesta pidike, tai sitten oasisksesta, ja asetelma sitten jonkunlaiseen maljaan/pilttipurkkiin tms. Mutta minuakin kiinnostaisi, olisiko mahdollista yhdistää luonnonkukkia myös kimppuun? Haluaisin kuitenkin juhlavan ja huolitellun näköisen kimpun, mutta en mitään suurensuurta. Olen ajatellut että siinä voisi olla esimerkiksi eustomiaa ja jotan valkoista ja sitten lisäksi hiirenvirnaa ja jotain muuta luonnosta. Violettia ja valkoista väreinä, kuten pöytäkukissakin. Pitäisi vain etsiä tekijä. Jos jollain on vihjeitä Tampereen seudulta, niin niitä kuulisin mielelläni.

Nostan ketjun, koska painiskelen hieman samantapaisen ongelman kanssa. Minulla on iso suku. Siis aivan hervottoman suuri, sillä minulla on 4 sisarusta, joilla kaikilla on jo omat perheet ja vanhemmillani on molemmilla 6 sisarusta, joilla on kaikilla perhe ja joiden lapsilla (eli mun serkuilla) on perhe. Siippani suku vanhemmat, sisarukset, tädit, sedät ja serkut mukaan laskettuna on noin 30 henkeä, eli kaikki voitaisiin kutsua. Mun omat sisarukset ja kummit on jo saman 30 henkeä lapset mukaanlukien. Alle 100 hengen häät olisi tarkoitus kuitenkin järjestää (juhlapaikalle mahtuu 100, mutta 80 olis ideaali), ja mikäli kutsumme vanhempiemme sisarukset (eli mun tädit ja enot puolisoineen), niin siinäpä se sitten olikin. Ongelma koskeekin siis vanhempieni sisaruksia. Olen tavannut kaikki, mutta osa on etäisempiä, osa läheisempiä. Mielestäni on kuitenkin tärkeää kutsua kaikki (vaikka kaikki eivät varmastikaan tule juhliin), MUTTA haluaisin myös kutsua serkkujani (jotka ovat muutamaa lukuunottamatta aikuisia ja oman perheen perustaneita). Serkkujakaan en tosin erityisen hyvin tunne, lähinnä sukujuhlissa on nähty ja tervehditty. Kysymys kuuluukin siis, että miten ilmaista kutsuissa se, että yhdestä perheestä (perhe = vanhempani sisarus, hänen puolisonsa ja heidän (jo aikuiset) lapsensa ja tämän lapsen mahdollinen puoliso/perhe) häihimme osallistuisi vain yksi "yksikkö". Eli joko vanhempani sisarus ja hänen puolisonsa TAI joku heidän lapsistaan puolisonsa (ja/tai perheensä) kanssa, mikäli vahempieni sisarukset eivät itse pääse paikalle? En siis luultavastikaan voi kutsuilla yksilöidä kenet kutsutaan, vaan haluaisin laittaa kutsut "Virtasen perhe" -nimellä, ja sitten saavat perheen kesken pohtia, että kuka heiltä kyseistä perhettä edustaa. Esimerkiksi jos tätini miehensä kanssa ei halua lähteä kauempaa ajelemaan, niin voisivat passata kutsu eteenpäin esimerkiksi lähempänä asuvalle serkulleni. Mutta miten tämä laitetaan kutsuun? "Vierasmäärän rajoittamiseksi toivomme että perhekokonaisuudestanne osallistuu vain *tähän joku hyvä sanavalinta*". Vai laitetaanko kutsuihin vain, että 100 ensiksi ilmoittautunutta mahtuu juhlimaan kanssamme? Toki tätä täytyy vielä pohtia esimerkiksi äitini kanssa. Mikäli hän on sitä mieltä, että vain läheisimmät heidän sisaruksistaan voidaan kutsua, niin se helpottaa jo hieman. Tää on ehkä eniten stressiä aiheuttava asia koko häissä. Ollaan jo järjestetty niin, että vihkimistä juhlitaan kavereiden kanssa (jo nyt talvella), koska heitä ei oikein voida kutsua enää juhlapaikalle, että pysyy joku järki tuossa vierasmäärässä.

Yritin katsella ketjua, jossa olisi ollut keskustelua kihlattomista naimisiinmenijöistä, mutta enpäs löytänyt. Lienen siis yksi harvoja? Juttelin asiasta mieheni kanssa jo vuosia sitten ja hän oli sitä mieltä että kihlautuminen on aika turha asia, hän haluaisi vaan mennä naimisiin. Yhdessä pohdimme sitten, että mitä niillä "ylimääräisillä" sormuksilla sitten tekee, kun voimme ilman niitäkin luvata toisillemme menevämme naimisiin, ja minäkin totesin, ettei kihlautuminen ole välttämättä tarpeellista. Viime vuonna appivanhemmat kysyivät, että koskas te ajattelitte kihloihin mennä. Ilmoitin sitten, että ei me aiota ja tuloksena oli jokseenkin ärkyttynyt hiljaisuus. Jatkoin sitten, että kun ei haluta ja se tuntuu ylimääräiseltä, mutta voidaan me joskus häät järjestää, niin kyllä ne siitä sitten rentoutuivat. Eli kihlausaika 0 päivää. Toki naimisiinmenosta on päätetty jo vuosia sitten, mutta eipä sille mitään päivämäärää ole, vaan yhdessä pitkään ja ajan kanssa kypsytelty päätös. Vihkimisen ja "virallisen hääjuhlan" väliin jää reilu 5 kk. Tämä siksi, että haluttiin helposti muistettava päivämäärä, vähän salassa naimisiin ja kesähäät. Helposti muistettava päivämäärä löytyi kevättalvelta, mennään ystävien kanssa käräjäoikeuteen ja pidetään isommat juhlat elokuussa.

Me ollaan ihan vakavissamme harkittu sivuvaunumoottoripyörää, mutta jotenkin mua epäilyttää, kun käsittääkseni sivuvaunussa istuvallakin pitäisi olla kypärä, ja mää haluaisin nutturakampauksen. Löysin kyllä laista kohdan, jossa mainitaan että Mutta mikä on tuo "erityisesti järjestetty ajotapahtuma"? Toki kampauksesta voisi hieman tinkiäkin ja hankkia/lainata vähän liian suuren avokypärän, ettei hankaa kampausta kovin pahasti. Puvun uskoisin mahtuvan tuonne sivuvaunuun kyllä, koska laahusta ei ole. Helmassa on vähän tylliä, mutta aika kohtuullisesti. Luultavasti nahkarotsin vetäisin sitten puvun päälle ajon ajaksi. Kovin pitkää matkaa tuskin mentäisiin, luultavasti jostain juhlapaikan läheltä olisi startti. Toisaalta me ei ees käydä kirkon kautta, vaan vieraat tulee suoraan juhlapaikalle, mutta haluaisin tehdä jonkun vähän erilaisemman "sisääntulon". Sitten taas toisaalta tuo moottoripyörällä saapuminen olisi hankalaa suunnittelemamme sormustenvaihtoseremonian kanssa, mutta eiköhän se jotenkin olisi järjesteltävissä. Aika monta "toisaaltaa" tässä vielä on. Pitäisi myös selvittää mistä saatais vuokralle. Suunnitelmissa on kyllä ollut hankkia oma, mutta ei se nyt tähän hätään taida ehtiä, eikä ihan mahtua hääbudjettiinkaan.

Minua surettaa aina suuresti lukea tällaisia juttuja, joissa hyvä ystävyys on heitetty hukkaan yrittämättä selvittää asiaa Tietenkään en tunne tätä tapausta, mitä on tehty, on yksittäinen asia, onko molempien kanta kuultu/totuus molemmille selvä jne. joten en uskalla kommentoida tätä nimenomaan, mutta vetoan noin yleisesti.. Minulle on nimittäin käynyt niin, että henkilö, jonka luulin olevan paras ystäväni (tuleva kaasoni, lapseni kummi, kiikkustuolikisojen vastustaja ja kaikki muu siihen väliin), käänsi minulle selkänsä ja sulki minut elämästään täysin, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä miksi. Hän ei suostunut olemaan yhteyksissä minuun, ja suren vieläkin sitä, ettei n. 10v kestänyt ystävyytemme ilmeisesti ollut hänelle edes sen arvoista, että asiaa olisi selvitetty, tai olisin edes saanut tietää miksi. (Tästä hänen ystävyyden lopettamis-päätöksestä sain tietää kuukausia myöhemmin, kun ihmettelin yhteiselle ystävällemme, että onpas X kiireinen, kun ei vastaa yhteydenottoihini).) Pyysin anteeksikin, vaikka en tiedä mitä.. jotainhan on tullut tehtyä, vai miksi muuten hän minut hylkäsi? Liekö on sitten jonnekin foorumille kirjoittanut minusta noin kuin NiE... Jos kerta ihminen on tärkeä, MIKSEI voi sanoa rehellisesti, että nyt olen loukkaantunut tästä ja tästä, oletko tajunnut?!? (Eihän parisuhteessakaan toinen välttämättä tajua kaikkea, ja yleisen käsityksen mukaan ongelmista voi selvitä vain puhumalla. ) Uskon kyllä, että nyt näin pitkän ajan jälkeen asiaa on todella hankala korjata, mutta (ja edelleen tietämättä tapahtumia) tuli kyllä vähän sellainen fiilis, että "kukas mun apulaisena ja polttareiden järjestäjänä toimii, kun se X meni mokaamaan"... koska luettelit vain millä keinoin aiot pärjätä ilman kaason apua ja "polttarit mua harmittaa". Eikö pointin pitäisi olla että "menetin tärkeän ihmisen koko elämästäni, en vain häiden ajan orjan"...? Yritän tässä tuoda vähän sitä toista näkökantaa asiaa Kirjoitit tärkeistä asioista ja tottakai mielestäni tilanne on harmillinen. Tilanne nyt vain on sellainen, että jo pitkään ihmettelemäni asiat saivat vahvistuksen syksyllä äkillisessä tilanteessa, ja tilanne on yksinkertaisesti se, etten voi sanoa noin epäluotettavaa ja itsekästä ihmistä ystäväkseni. Kolikolla on toki kaksi puolta: minua harmittaa ihan h--vetisti se, että tässä kävi näin ja ystävyys loppui, mutta toisaalta taas olen jollain tavalla harmin seassa tyytyväinen siitä, että tällainen epäluotettavuustekijä tuli ilmi eikä jäänyt enää enempää pinnan alle kytemään. Minä en ole tässä tilanteessa se osapuoli, joka on mm. poistanut edellämainitun äkillisen tilanteen jälkeen toisen facebookistaan tai alkanut salailla asioita, jättänyt vastaamatta suoriin kysymyksiin ja loukannut myös ystäviäni. Se toinen osapuoli tietää mielipiteeni asiasta ja olen odottanut, että hän pyytäisi minulta anteeksi tai ottaisi yhteyttä, sitten kun hän on kenties valmis asiasta puhumaan. Tottakai voisin tehdä tämän myös itse, mutta tällä hetkellä en halua tehdä niin. Tuskin tässä loppuelämää ollaan mykkäkoulua, kun kyseessä on noin lähisukulainen, mutta kaikki se mitä tapahtui ei tule multa unohtumaan, vaikka välit paranisivatkin. Mitä tulee tähän niin kun ketjun aiheena on ettei ole ketään pyytää kaasoksi, ja monelle se tuntuu olevan aika iso asia, ettei kaasoa olisi, ajattelin tuoda esille sen, ettei se mielestäni ole maailmanloppu. Pointtini oli ja on, että aion tosiaankin selvitä häistä erinomaisen hyvin, vaikkei minulla kaasoa olisikaan. Ympärilläni on kuitenkin paljon tärkeitä ihmisiä, joilta saan tarvittavaa apua ja tukea. Se mitä itse halusit rivien välistä lukea, on oma asiasi. Harmillista jos mielikuvasi oli tuollainen.

Mun kaasokandidaattini mokasi koko homman aika vahvasti viime syksynä osoittaen epäluotettavuutensa ja itsekkyytensä. Luottamus meni täysin, anteeksipyyntöä odottelen törkeästä käytöksestään johtuen. Sanaakaan ei olla vaihdettu sitten viime marraskuun. Eipä hänestä myöskään tule tulevien lasteni kummia, vaikka sitäkin jo aiemmin suunnittelin. Se luottamus, minkä hän menetti, on todella vaikea saada takaisin, varsinkaan kun hän ei ilmeisesti ole mielestänsä tehnyt koko asiassa mitään väärää eikä tunnu kokevan tarvetta esimerkiksi pyytää mitään anteeksi. Harmillista tässä on se, että kyseessä on mieheni sisar, jota pidin itselleni todella läheisenä ystävänä. Nyt olenkin siis tilanteessa, että luultavasti minulle ei tule kaasoa. Sisareni ovat kyllä minulle tärkeitä, mutta molemmat asuvat toisilla paikkakunnilla ja ovat minua niin paljon vanhempia, etten koe sillä tavalla heitä ystäviksi. Enemmänkin äitihahmoiksi, eri tavalla tärkeiksi. Minulla on kyllä kavereita, muutamia samalla paikkakunnallakin, mutta en ole kenenkään kanssa erityisen läheinen. Olen pyytänyt erään opiskelutoverini mukaan pukuasioille, ihan siinäkin mielessä että hän voisi tehdä myös korjausompelua ja luotan hänen mielipiteeseensä. Hän laittaa myös hiukseni siviilivihkimistä varten. Tulen luultavasti saamaan askarteluapua kauempanakin asuvilta kavereiltani, jos vain pyydän heitä illanviettoon luokseni. Mekon nyt osaa pukea juhlapäivänä apunani vaikka sulhanen pienen opastuksen jälkeen. Kukat pidän kädessäni, sillä vihkimistä ei juhlissamme ole, vaan pidämme jonkunlaisen sormustenvaihtoseremonian. Ellei kukkaset kädessä onnistu, niin olkoon onnistumatta, kyllä sille kimpulle joku paikka löytyy. Vessaankin ajattelin päästä, tulkoon vaikka sulhanen pitämään helmoja sinnekin, ellei ketään muuta satu tarpeen tullen mukaan. Polttarit mua harmittaa, niitä tuskin kukaan mulle järjestää. Toisaalta meidän vihkiminen on jo parin viikon päästä ja kutsut lähimmille ystäville lähetettiin vasta kuun alussa, eli tää ei ole kellään ollut tiedossa vielä kovin pitkään, että hankala olisi kenenkään ollut mitään järjestelläkään.

Aika heikosti on mitään syysaiheisia ainakaan nyt postilla tarjolla. Voihan olla että kesällä niitä tulee taas tulevaa vuoden aikaa varten lisää. Nämä ovat mielestäni kuitenkin aika kauniin sävyisiä ja ihanan tunnelmallisia joskin ehkä hieman levottomia. https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2012/i_syysuni.jpg Toinen aika kiva ja vähemmän levoton on europa-merkki, jossa tosin tuota syksyä näkyy vain puolessa arkkia. https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/i_metsat.jpg Ja muumipostimerkithän on ne kaikista kivoimmat!

Millainen on Daalia -merkki? Postin sivuilta (verkkokaupasta) löytyy kuva, kuten kaiketi muistakin tarjolla olevista postimerkeistä. https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/i_daalia.jpg Nuo ovat mielestäni kyllä kauniita. Tosin luulen että kakkosluokan merkkeihin päädyn itse, vaikkei sillä nyt huikeita summia säästäkään. Potentiaalisia vaihtoehtoja esimerkiksi seuraavat: https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2012/i_sydanystaville.jpg https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/lisakuva_onnenpuu.jpg https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/i_elamankevat.jpg Tai jos vähän värikkäämmälle linjalle lähdetään niin ehkä jompikumpi näistä: https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/i_ystavyydenoksalla.jpg (hauskan muotoisia ja ihanan värikkäitä, mutta ehkä vähän outoja. Siippa kieltää varmasti, koska se ajattelee nuo liian fallisina) https://verkkokauppa.posti.fi/tuotekuvat/2011/i_kuinkassitten_merkit.jpg (ihania, mutta onko sittenkään hääkutsuihin hyvät...)

Olen nyt itsekin kierrellyt Tampereen myymälöitä. Häät ensi kesänä. Valkoista pukua en ole ajatellut, mutta en täysin poissulkenutkaan. Värillisiä pukujahan Tampereelta löytyy näiden yleisimpien Morsiusgallerian ja Muotitalo Tyynelän lisäksi myös mm. Koskarin Leimuskasta ja In Stockista, sekä Haloselta, Kekäleestä että Cloth Housesta ja Tampereen Juhla-asusta. Cloth Housen palvelu oli selkeästi parasta, joskin valikoima oli melkoisen pieni ja myymälä aika ahdas. Myyjät olivat asiantuntevia, itse omistaja erittäin mukava ja puvut olivat todella hyvälaatuisen oloisia (hyvät tyllit ja rakenteet, tuntui laadukkaalta päällä). Täällä oli myös valkoisia pukuja, mutta vähemmässä määrin. In stockissa on edullisia pukuja, jotka vaikuttavat kyllä laadultaankin halvemmalta. Helppo kävellä sisään ja sovitella, ei tartte riisua kenkiä myymälään mennessä jos haluaakin vain katsella ja myyjä auttaa tarvittaessa, mutta saa sovittaa myös ilman. Enemmän ehkä sellainen vanhojentanssipukupaikka kylläkin, vaikka joitakin ihan kivoja pukuja täältäkin löysin. Leimuskassa en päässyt edes sovittamaan. Myyjä esitteli paria pukua ja kesken kaiken, kun juttu vähän niinkuin tyssäsi kun en pitänyt hänen esittelemistään puvuista, myyjä vain vaihtoi yhtäkkiä asiakasta ja alkoi palvella jotakuta toista jättäen mut seisomaan yksin keskelle myymälää. Yksikään myyjän näyttämistä puvuista ei siis ollut mieleeni enkä nähnyt muitakaan mielenkiintoisia, joten en hukannut tänne aikaani yhtään enempää. Halosen ja Kekäleen puvut olivat myös lähinnä vanhojentanssiosastoa, ei kovin vakavastiotettavia. Edullisia ja myös laadultaan halvahkon tuntuisia. Morsiusgalleriaan varasin ajan ja sain ihan hyvää palvelua. Värilliset puvut olivat samaa hintaluokkaa kuin Cloth Housessa, mutta eivät mielestäni laadultaan samaa tasoa. Tilaamaan olisi pystynyt esim. toista kokoa tai väriä, jos ei sopivaa löytynyt, mutta tilausajat on melko pitkät (4kk!). Myyjä oli todella mukava ja auttoi sovituksessa tosi paljon. Ei häirinnyt yhtään, vaikka myyjä oli sovitushuoneessa mukana koko ajan. Hieman oudoksuttaa, että eivät ilmeisesti tee korjausompelua itse, vaan alihankintana. Mielestäni korjausompelu on aina luotettavampaa, jos tekijä näkee puvun asiakkaan päällä tai edes pystyy keskustelemaan sovittajan kanssa tarkemmin asiasta tai jopa tekemään välisovituksen tarvittaessa. Tampereen juhla-asussa oli mukavan erilaisia pukuja kuin muualla, tosin ovat poistamassa kaikkia valkoisia morsiuspukujaan (100 euroa kipale kai kaikki jäljellä olevat mallit). Värillisistä löytyi muutama kiva ja myyjä oli mukava. Sovituskopeilta oli tosin suora näkymä ikkunan kautta kadulle, ja pukuja ei kaikkia mahtunut pukemaan/riisumaan kopissa asti, joten joutui välillä viuhahtelemaan puku vain puoliksi päällä. Pukuja oli myös katselemassa joku toinen morsian samalla, ja jouduin sovittamaan ja pukemaan pukuja sovituskopin verho puoliksi auki tämän toisen tyypin läsnäollessa, mikä oli jotenkin outoa. Itse olin kuitenkin varannut sovitusajan, joten oletin että olisin päässyt sovittamaan rauhassa. Tekevät korjausompelua ja näytti olevan laaja valikoima myös miesten juttuja tarjolla. Morsiustalo Tyynelässä oli ihan hyvä valikoima värillisiäkin pukuja, mutta myyjä oli jotenkin oudon töksähtelevä ja jotenkin vastahakoisen oloinen, enkä oikein tuntenut oloani kotoisaksi hänen kanssaan sovittaessa. Sovitin myös kahta eri versiota samasta puvusta (molemmat Lavem-mallistoa), ja molemmissa oli täsmälleen sama istuvuusongelma vasemman rinnan kohdalla, joten pisti epäilemään laatua. Tänne pääsin arkiaamupäivällä aikaa varaamatta (viikonloppuisin en yhtään ihmettele, jos käännyttävät pois, mutta on kyllä outoa ettei edes katsella saa). Sain myös kuvata puvut. Värilliset puvut olivat mielestäni laatuun nähden melko kalliita (värilliset sovittamani eivät olleet Tyynelän omia pukuja). Mulla on nyt puku varattuna Cloth Housesta ja käyn sen maanantaina noutamassa sieltä pois. Puku oli tarjouksessa ja laatuun nähden kyllä todella edullinen! Palvelu oli tosiaan ihan superhyvää tuolla, ehkä myös liikkeen pienuudesta johtuen tykkäsin eniten tästä, sillä vaikka valikoimaa ei erityisen hulppeasti ollutkaan, niin kaikki muu korvasi sen kyllä. Myös kenkiä (kaikki värjättäviä!) ja laukkuja heillä on ihan hyvä valikoima ja korjausompelu hoituu ja tekevät kaiketi ompelut ihan myymälässä, eivätkä lähetä mihinkään muuanne tehtäväksi.