.dcera

Viimeinkin saan aikaiseksi pyörähtää täällä rouvana Ja keskusteluhan käy taas oikein vilkkaana! Meillä oli ekumeeninen seremonia ortodoksikirkossa, ja olimme siihen molemmat kovin tyytyväisiä (minä lut. mies ort.) Varsinainen vihkiminen suoritettiin siis ortodoksisin menoin, mutts sen jälkeen toimitettiin vielä luterilaisen papin toimesta siunaus. Luterilainen osuus oli aika lyhyt ja vapaamuotoisempi, sillä sillähän ei ollut enää mitään juridista merkitystä, mutta minulle se oli tärkeää. Ja siihen sitten vasta päälle onnittelut ortodoksiseen tapaan kirkossa. Kuvittelisin, että ekumeenisuus onnistuisi myös toisinpäin. Eli jos teillä luterilainen puoli on se juridinen ja virallinen, niin kannattaa kysyä, jos siihen saisi samassa paikassa ortodoksipapin toimesta siunauksen (en tosin tiedä suostuvatko tekemään sitä oman kirkkorakennuksensa ulkopuolella). Onnellista järjestelyaikaa

Eurooppalainen sairaanhoitokortti KELAsta -sen sijaan tavallista KELA-korttia ei ole kuulunut vieläkään

Reilu viikko nyt rouvailua takana, ja uusi nimi ottaa henkisesti aika koville. Rastitin itsekin nimiasian esteettömyystodistuksesta vasta kaksi tuntia ennen vihkimistä, joten ymmärrän erittäin hyvin teitä, joita nimiasia vaivaa. Halusin mieluiten yhteisen sukunimen, ja ymmärrän miestäni, että hän ei halua luopua omastaan, koska heitä on vain noin 10 sen nimistä. Nyt kun on viikon verran uuteen nimeen totutellut, niin minua suorastaan ahdistaa se, etten voi enää käyttää "omaa" nimeäni -vaikka asiaa hyvin pitkään pohdin, en suoraan sanoen uskonut sen ottavan näin koville. :-/ Mieheni ei painostanut minua vaihtamaan, vaan halusin sen tehdä itse, vaikka se vaikealta tuntuikin. Aion siksi siis yrittää sopeutua valintaani ajan kanssa. Jos ei tuntemukset muutu, niin ainahan sitä voi ottaa omansa takaisin. Muoks. Piti vielä lisätä, että sinänsä en koe sen vaikuttavan varsinaisesti omaan identiteettiini. Pikemminkin minusta tuntuu pahalta se, että minua ei osata yhdistää vieraiden silmissä enää nimen perusteella sinne mistä olen lähtöisin vaikka itse tunnen juureni uudesta nimestä huolimatta hyvin vahvasti.

Jee! Taas elämää täälläkin Kuulutusten suhteen kommentoin minäkin vielä, että meille ainakin sanottiin, että ortodoksisissa seurakunnissa ei ole nykyään tapana kuuluttaa avioliittoon vihittäviä, eli oikeaa tietoa sait mimoosa79. Pappi oli jopa yllättynyt, kun kerroin, että luterilaisessa palveluksessa kyllä luetaan kuulutukset edelleen. Mutta tuohuksista ei meillä ole vielä mitään tietoa. Nappula, sinä kirjoitit tuolla aikaisemmin, että myös valmiiksi koristeltuja tuohuksia olisi mahdollista ostaa. Osaatko kertoa, että millä tavalla ne on sitten koristeltu?

Tulin pitkästä aikaa lueskelemaan kuulumisia, ja täällähän on ehditty taas tällä välin naimisiin jopa kahden ortodoksisen morsmaikun voimin! Onnea Mimma2 ja Helmi-Elina! Ja Ama1:lle etukäteen jo onnentoivotuksia ensi lauantaille! Omakin avioituminen alkaa lähestyä, mutta muun elämän kiireet ovat pitäneet poissa naikkareista aika tehokkaasti. Ehkä tässä tulee vierailtua täällä kuitenkin taas useammin Edit. kirjoitusvirheet

Nosto Minua kiinnostaisi kuulla vuoden 2007 hintoja sekä tavallisista huoneista että sviiteistä.

Täällähän tulee ihan neuroottiseksi :-? ...pakko oli kehottaa miestä varmistamaan myös meidän varauksemme tila mahdollisimman pian. Kirkkoherra taisi sen alunperin kirjoittaakin vain johonkin oman kalenterinsa takakanteen, kun ei kuulemma ollut ensi vuoden kalenteria vielä. Ajattelin silloin että ei kai siinä mitään hämminkiä tule, mutta nyt on kyllä pakko varmistaa... Edit. kirjoitusvirheet

Tyhmä kysymys, mutta ihmettelen täällä että jos kuvaus on jo päiviä aikaisemmin (ei siis vain vihkimistä aikaisemmin), niin onko se sitten sovitettu samalle päivälle koekampauksen ja meikin kanssa? Ettekkö ole saaneet aikaa samalle päivälle ollenkaan? Itse täällä nimittäin tuskailen kuvausaikataulujen kanssa... Pahoittelen tyhmiä kysymyksiäni, mutta en ole koskaan aiemmin kuullut, että kuvaus olisi joskus muulloin kun varsinaisena vihkimispäivänä.

Hep, täällä! Tai siis itse olen luterilainen, mutta sulhaseni on ortodoksi ja meille tulee ortodoksivihikiminen lapsuusaikaisen kotipaikkakuntani ortodoksisessa kirkossa, ja luterilainen siunaaminen vielä siihen päälle. Olemme sopineet jo asioista pappimme kanssa, mutta täytyy sanoa, että alkoi vähän jännittämään tuon Ama1:lle sattuneen tapauksen jälkeen. Sillä eihän meistä kumpikaan ole ollut edes aikaisemmin kyseisen seurakunnan jäsen... Ama1:lle tosiaan sympatiaa ikävistä kokemuksista, hienosti tunnut osaavan muuttuneeseen tilanteeseen kuitenkin suhtautua.

Mekin olemme harkinneet yllä olevaa kappaletta häävalssiksemme. Mutta HUOM: jos olette laittamassa tekijän nimen, niin sen on sekä säveltänyt että sanoittanut A.W. Yrjänä, eikä suinkaan Ismo Alanko vaikka kappaleen tulkitseekin.

Onpas täällä ollut elämää sillä aikaa kun .dcera on ollut poissa... Onnittelut teille jotka olette jo tässä välissä ehtineet avioituakin! Mutta kiva tosiaan että tässäkin ketjussa on vaihteeksi elämää, vaikka aika harvoin onkin viime kuukausina tullut eksyttyä naikkareihin. Mutta ehkäpä tahti tihentyy hiukkasen, kun H-hetki pikkuhiljaa lähestyy. Minäkin muuten taidan "lainata" tuota Aadan tekstiä (tietysti lähdeviitteineen), oikein hyödyllinen selostus vieraille. Itse olen saanut olla sentään kerran vieraana ortodoksihäissä, joten ihan uppo-outo seremonian kulku ei sentään ole. Meidän pappimme muuten sanoi, että hän ei pidä nykyään vihkiharjoituksia laisinkaan, koska silloin ihmiset ovat kuulemma enemmän sekaisin H-hetkellä kun yrittävät omin päin muistella mitä piti tehdä sen sijaan että kuuntelisivat pappia... Eli älkää suotta jännittäkö siskot

Hei! Mistähän tuosta avioliitto-infosta saisi tietoa, ainakaan Suomen ortodoksisen kirkon sivuilla Tapahtumat listalta ei löytynyt mainintaa? Järjestetäänkö se kaikissa seurakunnissa?

Meidän häihin on vielä aikaa reilusti, mutta pari samankaltaista hääunta olen nähnyt kuin Amonet, Vanilijapingviini ja Vaimoke jo kuvailivat. Eli yks kaks ollaan oltu menossa vihittäviksi ja puku on ihan mitä sattuu, eikä kampaajalla ole tullut mieleenkään käydä ja naama on ihan pesupuhdas. Ja sitten alttarille mennessä on vielä tullut kompuroitua pahemman kerran. Mutta vaikka tapahtumien kulku onkin varmaan täyttänyt hääpainajaisen kriteerit, niin silti unet eivät varsinaisia painajaisia ole olleet, sillä en ole ollut varsinaisesti ahdistunut. Ensin niissä on tullut ajateltua, että pitäisiköhän tätä nyt siirtää, ja hoitaa homma sillä tavalla kuten oli suunnitellu (vaikka en ole oikeastaan suunnitellut yhtään mitään vielä). Heti olen kuitenkin ajatellut, että kyllähän sitä naimisiin päästään tukka sekaisin ja viisi numeroa liian suuressa puvussakin. Sitten vihkitoimitus on kai vaan jatkunut, ja itsellä on ollut jollain tapaa vapautunut olo sen kaiken kaaoksen keskellä. Täytyy toivoa että osaan suhtautua asioihin yhtä rennosti myös valveilla...

Hei ortodoksimorsiamet ja -rouvat! Itse olen evankelisluterilainen, mutta sulhaseni on ortodoksi, ja näillä näkymin meidät vihitään ortodoksisesti (mikäli mahdollista), mikä on sulhaselleni tärkeää. Itse haluaisin vain ensisijaisesti kristillisen vihkitoimituksen, olipa sitten luterilainen tai ortodoksinen. Tämä ketju onkin minulle varmaan hyödyllistä luettavaa, sillä sulhaseni tietää valitettavan vähän uskontokuntansa tavoista ja perinteistä, vaikka niitä arvossa pitääkin. Toivottavasti saisin piakkoin naikkari-statuksen (vai mikä se nyt on?) että pääsisin hakemaan tietoa ja vinkkejä erityisesti näistä ortodoksihäiden erityspiirteistä päiväkirjoistanne ja hääpäiväkertomuksistanne.

Pitänee kahlata tämä ketju joskus virkeämpään vuorokaudenaikaan läpi, ja lukea kaikkine perusteluineen kommentit eri vuodenaikojen puolesta ja vastaan. Meillä kun on päätetty vasta vuosi, ja vuodenajoista kaikki on periaatteessa meille yhtä mahdollisia.