Siis meilläkin aiheesta puhuttu jo viime kesästä asti. Ny sitten vuoden vaihteen jälkeen rupesin jo vähän kärsimättömästi tivaamaan, että eikö mies oo VIELÄKÄÄN uhrannut yhtää ajatusta naimisiin menosta.. Ei kuulemma.. No kuukauden päivät otin asian puheeksi yhä useammin, ja ehdottelin päiviä, kunnes vihdoin tuo suostui lyömään päivän lukkoon.. tosin luulen, että tämä asia ei ole vieläkään kolahtanu hälle, vaikka on jo sormuksetki hankittu (ne tosin menossa vielä kaiverrukseen, joten sormeen saa myöhemmin). Mutta siis näin meillä, mies siis ei ole ilmeisesti koko elämänsä aikana suout sijaa hää-ajatuksille, vaikkakin aina sanonut että me mennään kyllä joskus naimisiin. Hyvä silti näin, ja onnellisempi en voisi enää olla. Vaikka aina kuvittelin miehen kosivan romanttisesti, on tämä yhdessä (lue: tarpeeksi kun jankuttaa) sopiminenkin yhtä hyvä, rakkaushan tässä se tärkein on