Maukumauku

Kiitos Roslin tuosta hienotunteisuus kommentistasi. Tämä on juuri yksi niistä asioista, joita olen pohtinut kun tässä järjestelen kaverin polttareita ja ongelmia osallistujien kanssa on esiintynyt. Ei oikein tiedä pitäisikö niistä kertoa morsiamelle vai eikö, mutta luettuani viestisi päädyin siihen, että en kerro ongelmista.

viesti siirretty

^Mua kanssa ahdistaa raha-asiat, kun itse maksetaan häät.

Pitsie ja muut kaaso-ongelmaiset: minusta nuo asiat voi ottaa aivan hyvin puheeksi. Voihan olla, että kiireinen kaasokin tiedostaa, että hän ei ehdi tai ole halukas tehtävään, mutta ei saa otettua asiaa esille. Eihän sitä tarvitse olla mitenkään syyllistävä. Ymmärrän tuon, että se kuormittaa ystävyyssuhdetta, sillä aina jos on erilaiset odotukset, niin harmittaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Onneksi sinulla on toinen kaaso, joka on kiinnostunut. Mä olen itse myös kaasona ja jos en pystyisi hoitamaan tehtävää kunnolla, niin mulle tulisi itsellenikin siitä paha mieli. Kaasoilu vaatii aika paljon halua tehdä (henkistä) työtä toisen ison päivän eteen ja välttämättä kaikilla sellaista mielentilaa ei ole.

Mulla on ihan vastaava kokemus. Tulevan aviomiehen kanssa suhteen alkupuolella asiat menivät sujuvasti ilman ylimääräistä säätämistä ja pohdintaa.

Tämä voi olla ihan hyvä idea. Tosin vaarana on, että "juhlava" voi olla mitä hyvänsä. Itse olin ensin ajatellut laittaa sen "tumma puku", mutta ehkä tämä juhlava olisi vähemmän virallisen kuuloinen. Haluaisin, että ihmiset ymmärtävät kunnolla pukeutua, mutta silti en haluaisi, että heidän mielikuvansa juhlista on kovin kankea. Täytyypä miettiä asiaa. Olen itsekin nähnyt niin mauttomia asuja häissä, farkkuja ja flanellipaitaa. Ehkä järkyin ikinä oli yksi nainen jolla oli kokovalkoinen (!) erittäin lyhyt mekko ja sen lisäksi mustat stay upit. Mekko oli niin lyhyt, että sen helma oli stay uppien yläreunan yläpuolella. Niin mietin vaan, että varmaan hänkin oli mielestään pukeutunut "juhlavasti".

Me ollaan myös 30+ pariskunta, häiden aikaan minä 31v ja mies 33v. Molemmat ekaa kertaa avioitumassa. Minusta tuntuu, että nykyisin aika monet menevät vasta yli kolmekymppisinä naimisiin, kuten Tipzillan esittämät tilastot kertovat. Meillä ikä vaikuttaa asiaan siten, että maksamme juhlamme itse, ja sitä myötä päätämme niistä itse. En tämän ikäisenä kehtaisi olla pyytämässä rahaa vanhemmiltani. Jos he itse oma-aloitteisesti haluavat osallistua, niin se toki sopii, edellyttäen, että he eivät oleta voivansa jotenkin vaikuttaa hääasioihimme. Meille tulee siviilivihkiminen, mutta jos menisin kirkossa naimisiin, minua ei todellakaan isä luovuttaisi. Olen ymmärtänyt, että luovuttamisessa on kyse vastuun siirtämisestä isältä aviomiehelle ja tuo ajatus ei oikein iske minuun. Tähän väliin täytyy kuitenkin huomauttaa, että näissä asioissa on kyse vain minun henkilökohtaisista ajatuksistani. Itseäni hiukan vanhemmalla ystävättärellä vanhemmat osallistuvat avokätisesti kustannuksiin ja isä kirkossa luovuttaa, enkä pidä tuota pahana asiana lainkaan. Jokaisella on omanlaisensa perhesuhteet ja arvot. Kyllä minusta minkä ikäisenä tahansa voi pitää juuri sellaiset prinsessahäät kuin haluaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kun äitini meni yli viisikymppisenä naimisiin, olin helpottunut, että hän ei halunnut huntua tai tylliunelmaa. Omassa hääpukeutumisessani en ole ikääni tai soveliaisuutta miettinyt, enemmänkin sitä, että kun kolmekymppisenä ei enää ole yhtä kiinteä vartalo kuin kaksikymppisenä. Eli täytyy mennä sen mukaan, mikä itselle sopii.

Minusta kuulostaa ihan hyvälle ja oikeastaan aika romanttiselle. Olen ollut itsekin häissä, joissa oli vain kaksi vierasta (eli minä ja mies oltiin todistajina). Kyllä pienetkin häät voivat olla hieno tapahtuma! Tottakai hankit hääpuvun jos sen haluat, vaikka juhlat ovat pienet!

Meille itselle ei tule kovin paljoa perinteitä, tosin häävalssi ehkä tulee. Syynä on se, että ne eivät oikein istu minun eikä varsinkaan sulhasen persoonallisuuteen, ja meille tulee tosi pienet häät. Silti minun täytyy sanoa, että tykkään hyvin paljon sellaisista perinteisistä suomalaisista kesähäistä. Minusta ne ovat ihan hauskoja ja tunteikkaita tapahtumia, kunhan hääleikit eivät mene mauttomuuksiin tai nolaamiseen. Minusta on ihan hieno asia, että ihmiset vaalivat perinteitä. Esimerkiksi yhdet pohjalaiset häät, joihin sain osallistua olivat todella mielenkiintoiset. Etenkin polttareiden morsiussauna on jäänyt mieleeni. Samaten olen päässyt osallistumaan satakuntalaisiin äärimmäisen perinteisiin häihin ja ne olivat myös elämys. Häät voivat siis ilmentää hienosti paikallisia perinteitä, vaikka avioituvat nuoret ihmiset olisivatkin muuttaneet esim Helsinkiin, mutta viettävät hääjuhlansa lapsuuden kotipaikkakunnallaan. Vielä kun pääsisi näkemään tuollaiset tässä keskustelussa mainitut sotilashäät, ne voisivat olla hienot! Se on kyllä totta, että häähössötykseen ja perinteikkyyteen suhtaudutaan vähän "halveksivasti" (liian voimakas ilmaisu, mutta en keksinyt parempaa). Ymmärrän sen siinä mielessä, että ystäville ja puolisolle voi olla vähän rankkaa jos morsian ei puhu mistään muusta. Onneksi on tämä naikkarit niin täällä saa hössöttää sielunsa kyllyydestä!

Meidän hääpäivämme valikoitui eilen: olimme alustavasti ajatelleet ystävänpäivää 14.2.2014. Se on perjantaipäivä. Eilen kävimme katsomassa aivan ihanaa hääpaikkaa ja se oli vapaana haluamamme päivänä, joten siitä tuli nyt meidän hääpäivämme. 14.2.2014 jotenkin rimmaa kivasti ja se on yleensä kaunista aikaa kevättalvella. Ideana oli myös se, että haluamaamme häämatkakohteeseen tehdään matkoja joulu-maaliskuussa, niin pääsemme siinä näppärästi häämatkallekin. Se vähän mietityttää, että ovatko ystävät harmissaan, kun jatkossa vietän ystävänpäivän sijasta hääpäivää. Yleensä on silloin tyttökavereiden kanssa tavattu. Toisaalta taas minun mielestäni on ihan romanttista mennä naimisiin valentine´s day:na. Ja aina ei voi muita miellyttää.

Luulisin, että isommasta saa aina pienemmän, mutta ei toisinpäin. Aloittajan suunnittelema 10kg on käsittääkseni 2 vaatekokoa, joten nyöritettävä puku varmaan olisi istuva kehon muutoksista riippumatta. Tuo on kyllä harmillista, että puku on pakko valita monta kuukautta etukäteen. Itse olen aina ollut varsinainen jojoilija, paino vaihtelee todella paljon, joten minulle sopivan puvun löytäminen voi aiheuttaa ongelmia.

Me keskitymme ruokaan ja paikkaan. Musiikkikin saattaa aiheuttaa kuluja ja häämatka tulee maksamaan. Sen sijaan aiomme tinkiä hääautosta, karkkibuffetista, hääkarkeista, koristeista, kukista ja kaikenlaisesta muusta hörhellyksestä. Ja tietenkin se, että pidämme pienet häät (n. 20henkeä) aiheuttaa säästöä.

Aloitanpa oman häähössöttämiseni kirjoittamalla tänne ensimmäistä kertaa. Minä olen puhunut omista häistäni lähinnä mieheni kanssa. Emme ole vielä varanneet paikkaa, eikä tarkkaa hääpäivää ole sovittu. Ainakaan vielä en halua puhua niistä muiden esim. kavereiden tai sukulaisten kanssa. Ajattelin, että tänne hääfoorumille olisi hyvä kirjoitella, niin saa jakaa omaa innostusta, mutta ei turhaan rasita läheisiään. Olen kaasona yhdelle kaverilleni ja hänen kanssaan olen puhunut ainoastaan hänen häistään. Ovatko tässä keskustelussa mainitut hääpäiväkirjat sama asia kuin hääblogit?