Rakas

No se majan vahtimestari asuu siinä seinän takana, joten kuulee kyllä varmasti, jos juhlat ei lopu vielä klo.2.

Ei tullut, vaikka olin jaloillani koko päivän ja tanssin ja biletin. Mulla oli hyvät kengät. Mulla oli tällaiset:

No tuo ainakin taitaa olla pääkaupunkiseudulla.

Käykää tsekkaamassa: http://www.karaoketaxi.fi Viimeisimmässä S-ryhmän asiakaslehdessä nimeltä Yhteishyvä oli siitä juttua.

Mamma 77 Meillä häämarssit soitettiin urkoharmoonilla ja kuulosti todella hyvältä ja juhlalliselta. Oman seurakuntamemme pappi (Hämeenkylän srk:sta) vihki meidät kappelissa ja järjesti paikalle myös kanttorin. Kanttori oli nuori nainen, joka opiskelee kirkkomusiikkia Sibeliusakatemiassa. Soitti todella hyvin ja virheettömästi. Toivottavasti tästä oli apua.

Muuten hyvä aplari, mutta Hvitträsk on eri rakennus kuin Hvittorp, sijaitsee järven toisella rannalla. Tosin arkkitehtuuri aika samanlaista...

Miekin sain timanttikorvakorut.

Zen cafe: Olet todella kaunis

Meillä oli kans nää kutsukorteissa ja kiitoskortteihinkin meinataan laittaa, kunhan saadaan ne joskus lähetettyä. Ostin ne Helsingistä, pääpostilta.

TAKASIVULLA OLI TÄLLAINEN PÄTKÄ. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Matt. 19:6)

noi erottiset kuvat oli aika mageita, mutta itse en ole niin rohkea, että kameran (ja kuvaajan) edessä viittisin lähes alasti poseerata... meillä sulho otti tollaset kuvat kahdenkesken hääyönä. Musta on otettu tollanen yksilökuva hääpäivänä ja ollaan suunniteltu, et kehystettäs sellainen sulhasen työpöydälle. Kuvani voitte tsekata tosta Ronjan viestistä. ;D

Meidän häissä oli meidän oma keksimä tutustumisleikki. Eli kirjoitimme ennen häitä mieheni kanssa erillisille lapuille lyhyen ja hauskan kuvauksen jokaisesta häävieraasta ja tekstin loppuun häävieraan nimen, jota kuvaus koski. Laitoimme kaikki kuvaukset laatikkoon, josta kaaso nosti ensimmäisen lapun ja seuraavan lapun luki se, jota kuvailtiin edellisessä lapussa jne. En tiiä oliko tää mikään leikki, mutta muita leikkejä meillä ei sit onneksi ollutkaan.

Meillä oli vaan vihkiminen-onnittelut-ruoka-tutustumisleikki-kertakäyttökamerat-kahvit&hääkakku-morsiamen ryöstö-bändi&tanssia-bestmanin puhe-kaason lauluesitys-sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto-ilotulitus-yöllä sauna vieraille. Eikä kertaakaan tullut sellainen olo, et nyt pitäs olla jotain leikkejä tai keksimällä keksittyä ohjelmaa.

Ei ois kyllä bestmania minunkaan hameen alle päästetty. Tuo oiskin hieno juttu, jos sama sukkanauha kiertäisi monet häät.. Pitääkin vihjata tästä sukkanauhan saaneelle.

Meidän häissä bändi soitti just vastapäisellä seinällä kuin laulajan bändi on soittanut ja oli oikein hyvä paikka. Pitivät vieressä olevaa huonetta taukohuoneena. Eli bändi soitti niiden järvelle päin olevien ikkunoiden edessä.

Meillä maksettiin kaasojen kampaukset ja meikit, puvut hankkivat itse. Bestmanille maksettiin saketin vuokra. Kiitoslahjaksi ostimme kaasolle Kalevala korun Hoffmannin kertomukset sarjan korvakorut ja apukaasolle ja bestmanille Emporio Armanin tuoksusetit.

Meillä kaasot maksoivat itse pukunsa, enkä esittänyt puvun suhteen minkäänlaista toivetta. Hyvin kauniit puvut olivat kuitenkin itselleen valinneet. Itse toimin kaasona ensi kesänä ja aion maksaa pukuni itse.

Me annoimme kiitoslahjat kaasoille ja bestmanille hääpäivän jälkeisenä aamuna, koska emme halunneet herättää kateutta lahjatta jääneiden apulaisten kesken hääjuhlassa. Veimme siis kiitoslahjat nukkuvien kaasojen ja bestmanin vuoteeseen ja herätimme heidät samalla halauksen kera.

Odotan, että minulle kerrotaan mitä voin tehdä ja teen mielelläni sen mitä pyydetään. Odotan siis, että minun ei tarvitse koko ajan udella miten voin auttaa, eikä morsian selän takana puhu, etten tehnyt jotain, koska miten voisin tietää, ellei pyydetä. Häät on monelle aika henkilökohtainen juttu, jonka vuoksi asioita halutaan itse tehdä, jonka vuoksi en halua tuppautua ja aiheuttaa ylimääräistä stressiä kyselyilläni.

Kaasoilessani olen 27-vuotta. Oma kaasoni oli häissäni 23-vuotta ja apukaaso 26-vuotta.

Meidän häissämme oli vain 4 lasta, joiden iät oli 2-, 4 - x 2 ja 6-vuotta. Lapset olivat aivan ihania. He osallistuivat tanssimiseen ja pyysivät tanssilattialle myös sellaisia, jotka eivät muuten olisi tanssineet. Vihkimisen aikana 4-vuotias kysyi äidiltään, kuinka kauan täällä pitää vielä olla, mutta sekin vain hymyilytti minua. Olimme kutsuneet lapsia enemmänkin, mutta osa vanhemmista oli päättäneet jättää lapset kotiin, jotta voivat itse nauttia juhlasta rennommin. Lapset kuitenkin toivat iloa juhlaan silloin kuin aikuiset vielä jäykisteli.

Annoimme kiitoslahjat kaasoille ja bestmanille, jonka jälkeen siivosimme juhlapaikan. Loppupäivän juttelimme häistä ja katselimme kuvia tietokoneelta ja toivuimme edellisestä päivästä saunoen, veimme vieraita lentokentälle ja illalla pakkasimme seuraavan päivän Brasilian häämatkaa varten, sekä luimme vieraskirjaa.

Se, että mies puhuu vaimostaan työpaikalla ja voin sanoa miestäni miehekseni ihan oikeasti. Yhteinen sukunimi tuo yhteenkuuluvuutta. Ja kaikista tärkeintä on se pum pum tunne sydämessä, kun tiedämme että mikään ei voi meitä erottaa ja kaikki mitä teemme yhdessä on sallittua myös uskonnollisesti.

Enpä ois uskonut, mutta pikkusen itkeä tirautin viime viikolla, kun tajusin minkä rumban se nimen vaihto aiheuttaa kaiken maailman korttien kanssa. Ihana sulhaseni kuitenkin antoi lohdutushalin ja se suru oli sillä surettu.. ainakin toivottavasti.

Meidät vihitään kappelissa, jossa ei luonnollisestikkaan ole kirkkourkuja vaan ikivanha polkuharmooni. Saa nähdä miltä musa kuulostaa sillä soitettuna. ;D