Huh huh, mitä naisia!! > Mulla ei vielä ole mitään valitettavaa, minulla on kovin mukava anoppi, ja läheinenkin. Vähän kyllä jännittää, että miten käy kun saadaan kunnolla hääjärjestelyt käyntiin ensi viikonloppuna. :-/ Pidetään vihkiminen ja juhlat anoppilassa (omasta toivomuksestamme), ja olen todella innoissani, koska paikka on IHANA! Mietityttää vaan, että kuunteleeko anoppi minun toiveitani, vai pitääkö kovasti kiinni omasta näkemyksestään. Se jää nähtäväksi! Olen yrittänyt vannottaa miestäni, että hän olisi sitten minun puolellani, mutta jääpä sekin nähtäväksi. Pelkään, että pientä esimakua anopin käytöksestä sain kauan aikaa sitten kun puhuimme jotain häistä. Sanoin meneväni naimisiin mieluiten lenkkareissa/avojaloin/ihan millä muilla kengillä vain mutten korkkareilla. Hän sanoi tähän, että täytyyhän sinulla korkkarit olla, kun mies on yli parikymmentä senttiä pidempi, näytän muuten hänen vieressään tyngältä (ei ehkä ihan näillä sanoilla). Onneksi osasin kuitenkin heti sanoa oman mielipiteeni. Miksi tuskailisin päivän korkkareissa kun en ikinä sellaisia ole pitänyt, se pilaisi vain päiväni. Toisekseen, miksi minun tarvisi näyttää tuona päivänä miltään muulta kuin itseltäni, jos olen tynkä, olen tynkä! Minua/miestäni pituusero ei ole ikinä haitannut. ;D Toivotaan, että kaikki menee hyvin. Uskon, että anoppini kuuntelee meitäkin, tai ainakin että mieheni seisoo minun takanani tässä asiassa ja uskaltaa sanoa äidilleen, että se on meidän päivämme, meidän juhlamme, ja hänen tulisi kunnioittaa toiveitamme. Mekin yritämme kunnioittaa hänen toiveitaan niin paljon kuin voimme, onhan se kuitenkin heidän kotinsa, ja luultavasti he muutenkin häämme maksavat : Pitäkää peukkuja! [smiley=thumbsup.gif]