m.crane

^ siis ymmärsin ensin, että tarkoitit, että valkokultasormuksissa vain pinta on valkokultaa. Toki kultaseos on yleensä joko nikkelillä tai palladiumilla "valkaistu", ja monesti valkokultasormuksiin laitetaan vielä rodinointi päälle, jotta pinta olisi valkoisempi. Vertailuna esim. J.I.Wahlbergin ja Andreasenin välinen ero: Wahlberg -sormus 0,26 ct + 0,03x6 W/VS 18k vk 1940€ Andreasen -sormus 0,35 ct + 0,03x6 TW/VS 18k vk 1640€. Eli selvästi edullisempi, vaikka kivi reilusti isompi ja parempilaatuinen. Andreasenin keskikivestä on myös olemassa GIA:n todistus, jossa hionnat ym. on todettu hyväksi, joten mistään huonosti hiotusta kivestä ei ole kyse. (seppä tosin sanoi, että vastaavaa kiveä ei varmasti tule tuolla hinnalla enää vastaan, joten pakkohan mun oli tuo kivi ottaa.. )

^ kyllä mun sormus on ainakin kokonaan valkokultaa, enkä usko että tuollaisia pinnoituksia enää missään "oikeissa" sormuksissa on. Kyllähän tuollaisen valkokultapinnan voi sormukseen tehdä, eri asia on sitten kauanko se kestää ja miten usein sitä joutuu uusimaan.

Marmoripaperi on aikas lailla eri asia kuin kuultopaperi.. Kuultopaperi on vähän niinkuin muovia, marmoripaperi taas ihan paperia.

Mun mielestä 50 € on aika maksimi, jos siihen päälle tulee vielä omat juomat ja ruoat, varsinkin jos syödään ravintolassa. Helposti illalle tulee sitten hintaa yli satanen... Toivon, että mun polttariporukka järjestäisi jotain kivaa sellaisella summalla, ettei kenellekään hinta muodostu esteeksi.. Mun mielestä polttareissa on kiva idea tehdä itse ruoat ja sisällyttää niiden hinta polttarimaksuun, niin polttarimaksun lisäksi ei tule niin hirveästi niitä muita kuluja.

Joissain häissä missä olen ollut, oli tuo boolimaljan ryöstö. Eikä se todellakaan ollut mitenkään hauska, ennemminkin myötähäpeä oli aika kova siinä kohtaa.. Siinä kun selvästi haetaan jotain erilaista morsiamen ryöstön tilalle, joten se tuntuu niin tekemällä tehdyltä. Mun mielestä kaikissa noissa ryöstöissä on se ongelma, että kun kuitenkin sen ryöstettävän asian saa takaisin, niin ei sen eteen ole kauheaa motivaatiota laulaa, runoilla tai tanssata. Pitäisi olla tosi kyseessä, niin ryöstöihinkin saisi oikeaa tekemisen meininkiä..

^siis yhdessä meidän häiden jaksossa oli Vappu ikäänkuin "polttaricouchina" kaasolle ja bestmanille, ei juontajana. Vapun suhdehan kesti pitkälle yli kymmenen vuotta, että kyllä hällä varmaan jotain hajua on suhteista ja seurustelusta kuitenkin, vaikka omalle avioliitolle kävi miten kävi.

Herbina: kaunis sormus. Jos väri menee alle Wesseltonin, sen kyllä erottaa jo selvästi keltaisemmaksi (ainakin jos vieressä on väriltään puhtaampi kivi mihin verrata), ja taas jos puhtaus menee P-luokkaan niin se vaikuttaa jo kiven kestävyyteen. Joku W/SI taas on tuonkokoisissa kivissä vallan käypä, vaikka princess-kivestä sulkeumat erottuvat briljanttia selkeämmin. Itse pohdin edelleen vihkin kivien laatua, mutta olen kyllä päätynyt siihen, että otan ennemmin puhtaammat kivet ja säästän sitten koossa. Miksi? Koska mua jäis ärsyttämään se, että kivissä olisi isoja sulkeumia.. Johonkin muuhun sormukseen voisinkin ottaa heikompilaatuisia kiviä, mutta kihlalla ja vihkillä on sellainen merkitys että haluan myös satsata kivien laatuun. Onpa sitten lapsenlapsilla jotain, minkä voi pantata kun rahapula yllättää...

Ennen en ollut mikään vetistelijä, mutta muksun syntymän jälkeen kaikki on tuntunut paljon liikuttavammalta. Muksun nimiäisissä oli tippa linssissä, hääohjelmatkin välillä liikuttavat. Mitenköhän mahdan selvitä sormusvaloista tai mun puheesta...?? No, pieni tömäys salmaria ennen vihkimistä toivottavasti auttaa.. Ei sillä väliä vaikka itkettäisikin, kunhan vain saisin sanat ulos suusta niin, että niistä saisi selvää.

^tottakai se naimisiinmeno itsessään ja sen merkitys on jokaiselle se tärkein asia, ja kutsukortti on aivan mitätön juttu sen rinnalla. Mutta ei kai se keneltäkään ole pois, jos joku (aika monikin) haluaa tehdä kutsuistaan kauniit? Saman vaivan se vie kuin tehdä rumatkin kutsut. Ei kai täällä kukaan ole väittänyt ettei lyhyelläkin ajalla saa häitä järjestettyä, moni vain haluaa käyttää aikaa enemmän, jotta saa rauhassa tehdä ja suunnitella. Ja jos haluaa häänsä tiettyyn juhlapaikkaan ja tietyllä pitopalvelulla, on pakko olla liikkeellä hyvissä ajoin. Miljööllä ja hyvällä ruoalla kun on tunnetusti vaikutusta juhlafiilikseen! Jaksanpa epäillä, että kukaan häiden järjestelystä oikeasti uupuisi ja älyttömästi stressaisi, vaikka pieni stressi tunnetusti parantaa suoritusta. Ja tämä keskustelu käsittelee mun ymmärtääkseni sitä leikkimielistä häiden jälkeistä masennusta, eli siis sitä tyhjyyden tunnetta, kun ei ole jotain näperreltävää tai suunniteltavaa. Varmasti jokainen on häidensä jälkeen niin täpinöissään rouvana olosta, että eipä siihen hetkeen tarvitse mitään voimia säästellä.

^tai sitten monelle häät ovat vain yksi projekti muiden joukossa, mutta kun kerran tehdään, niin tehdään kerralla sitten kunnolla. Harvalle täällä häiden suunnittelu on elämän tarkoitus, en ainakaan itse ole törmännyt yhteenkään morsmaikkuun joka eläisi tylliä ja sydämiä varten. En myöskään ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos häiden alusaikana ollaan "sfääreissä", eli onnellisia ja iloisia. Niinhän sen pitää toki ollakin! Kyllä mun elämä on yhtä oikeaa ennen häitä kuin häiden jälkeenkin, miksi ei olisi? Hyvähän se on vieraan sieltä puskista huudella. Kateellisten panettelua, sanon ma.

Meillä mies osallistuu oikeastaan kaikkeen. Yhdessä mietitään ja tehdään kutsut ym. paperisälä, lautasliinarenkaiden helmien värin päätti mies ( ), mies varasi vihkijän, tilasi hääheijastimet, varasi valokuvaajan, hoitaa kukka-asiat jonkun tutun kukkakauppiaan kanssa. Hoiti myös hääyöpaikan varauksen. Mä sitten pyörittelen päässäni erilaisia vaihtoehtoja niin koristeluihin kuin ruokailunkin suhteen, ja samaa kyllä tekee mies. Näitä ajatuksia sitten välillä vertaillaan ja yritetään päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun. Eniten miestä kiinnostaa ruoka, juoma, hänen oma vihkisormuksensa ja ohjelma, mutta yllätyksekseni hänellä on myös mielipiteensä mm. mun kengistä. Hyvä näin, yhdessä on mukava järjestää.

^eikö se kirkkohäiden tunnelma omalta osaltasi hieman kärsi, jos itse et siedä "jeesustelua"? Monta kaunista, juhlapaikalla toimitettua siviilivihkimistä näheenä voin väittää, että kyllä se hyvinkin vetää vertoja kirkkovihkimiselle. Tunnelma syntyy silloin hääparin rakkaudesta ja suuresta päivästä, tokikaan ei omaan korvaan valheellisilta kuulostavista "jeesusteluista". Yhtä paljon vaivaa siitä papin varaamisesta on kuin maistraattiin soittamisestakin. Itsestäni tuntuisi valheelliselta aloittaa avioliitto lupaamalla jotain sellaista, mitä en ole ikinä uskonut.

Panostus: -sormukset -valokuvaus -ruoka -ohjelma -meikki -vieraiden viihtyminen -tyylikäs ja harkittu kokonaisuus (saa nähdä miten onnistuu.. ) Pihistys: -vähemmän vieraita -ei bändiä -iltapala tehdään itse -ei hääautoa -sulhasen puku vuokrataan Näiden väliin menee sitten mun pukeutuminen, kukat, hääyö (hotellissa, mutta ei sviittiä), kampauksen tekee kampaaja-äiti, kutsut tehdään itse, mutta materiaalit melko kalliita jne.

Olen Morren kanssa niin samoilla linjoilla tässä. Musta on pöyristyttävää, että joku liittyy häiden takia kirkkoon. Siis vain häiden takia. Käsittämätöntä. Eri asia, jos siinä häiden kynnyksellä yht'äkkiä tajuaakin uskovansa, mutta yhden juhlan takia liittymistä en ymmärrä. Mut on opetettu siihen, että toisten pyhiä asioita tulee kunnioittaa. Tästä syystä itse erosin kirkosta: en vain uskonut kirkon opetuksia ja siksi kirkkoon kuuluminen tuntui väärältä. Myönnän, että vielä muutama vuosi sitten ajatus kirkkohäistä tuntui mahdolliselta, mutta tajusin ainoan motiivini olevan hienot puitteet ja urkumusiikki.

^se andreasenin nainen on jotenkin kummallinen, mutta sormusasioissa asioin aina itse sepän kanssa (sen vanhemman), joten en oo kauheasti joutunut tämän rouvan kanssa olemaan tekemisissä. Itse seppä on mun mielestä ainakin todella ammattitaitoinen ja mukava.

^meille ainakin sanottiin, että alustava hinta vuodelle 2010 on se 700 €, mutta että se voi vielä muuttua, kun sitä ei ole lyöty lukkoon. Näin sanottiin siis marraskuussa, toki ne on voinut sen jälkeen päättää sen hinnan varmaksi. (toivon näin todellakin, että summa ei tuosta nouse.)

^ käsittääkseni ravintolassa ei mitään leftovereita saa tarjoilla enää uudestaan, vaan iltapala tehdään kyllä ihan erikseen.

Pispalan Haulitehdas, hinta v.2010 700€, hinta voi tosin nousta vielä. Myös pitopalvelun saa itse valita.

Siis maksoit viidestä melkein 0,20 kivestä alle 300€? Ja tähän vielä sormuksen kulta ja tekeminen päälle? Ei voi olla mitenkään mahdollista, ei voi saada karaatin kiviä tohon hintaan (ellei ne ole jotain keltaisia ja P3-laatua, tuskin kyllä silloinkaan..)

^kyllä esim. Kanaccakin korvaa kaikki virheet, vaikka virhe olisi kuinka pieni. Monesti jo saatua pukua ei tarvitse edes lähettää takaisin, vaan he tekevät uuden veloituksetta. Mä hoidin kanaccan kanssa asiointia niin sanoin kuin kuvinkin, jotta varmasti tulin ymmärretyksi. Etsin hyvän kuvan, johon kirjoitin "like this" tai "not like this" ja homma skulas kuin junan vessa

Mä luulen et se esiintymislava on sellaista siirrettävää mallia, ei siis mikään pieni koroke, vaan useamman metrin leveä. En tosin katsonut sitä niin tarkkaan, mutta näin luulen, koska miten muuten toisissa häissä sellainen olisi ja toisissa ei Noilla sadalla vieraalla paikka oli jo aika täysi, pöytiä tosin oli kaksi vierekkäin joten pöydät olivat aika leveitä. Yksi pöytä taas on tosi kapea, varmaan jotain 60 cm (en kyllä tiedä varmaksi). Ruoan saa sinne erilliseen "buffetpöytätilaan", eli salin vieressä on sellainen huone, jossa on ns. baaritiski ja sitten tilaa buffetpöydälle. Samassa tilassa näytti olevan sellainen kylmähylly (tyyliin Pepsin tai vastaavan, samanlainen kuin kaupoissa), jossa oli tarjolla siiderit ja oluet.

^juu, mutta kun vertaa melkein mihin tahansa muuhun liikkeeseen, jossa seppä tekee itse sormuksen, on hintaero silti tosi iso. Sitä tässä mietin.. Onkohan timantit tuolla kuinka hyvin hiottuja?

Olen ollut muutamissa talvihäissä tuolla. Toisella parilla oli vihkiminen tuossa huvimajassa, toiset vihittiin Kangasalan kirkossa. Toisissa häissä bändille oli tehty koroke sinne vessojen puoleiseen päätyyn, ja pöydät olivat samoin päin kuin Mimmulin kuvassa ylhäällä. Tosin hääparin pöytä oli keskellä ikkunoiden edessä ja tanssitilaa oli jätetty keskilattialle pöytärivien väliin. Näissä häissä oli reilut sata vierasta. Toisissa häissä ei ollut bändiä, vaan bänditila oli tanssilattiana. Pöydät olivat kohtisuoraan ulko-ovea kohti, eli siis eri päin kuin Mimmulin kuvassa. Hääparin pöytä oli heti oviaukon vieressä ovesta tullessa vasemmalla. Näin kukaan ei istunut selin hääpariin, ja pöydän vieressä tapahtunut ohjelma näkyi kaikille. Näissä häissä oli reilut 80 vierasta. Voi kysyä lisää jos mieleen tulee, autan jos pystyn..

Miestä kiinnostaa erityisesti ohjelma, ruoka, juoma ja vihkiminen. Yhdessä tehdään kaikki päätökset, väreistä karkkibuffetin kippoihin asti. Myös kaikki askartelut tehdään yhdessä: mies leikkaa paperileikkurilla, mä hoidan liimailupuolen Mies hoiti itsekseen valokuvaaja-asian (toki multakin siihen kysyttiin mielipidettä), tilasi heijastimet hääkarkkien tilalle, vertaili hotellien hääyöpaketteja, etsi juhlapaikkoja, tutkii menuvaihtoehtoja ja viimeisimpänä hän surffailee netissä mun huomenlahja-asioissa. Kummallakin on selkeä visio siitä, millaiset häät haluamme, ja yhdessä sitten mietimme, että miten sellaiset toteutetaan. Hyvä näin

Kiitos, oon taas missanut tuollaisen sivun täysin