Piti kirjautua että pääsi kirjoittelemaan. Tavallaan masentavaa, kun sitä kosintaa on aika turha edes odotella lähitulevaisuudessa tapahtuvaksi kohdallani... Jonkinlaista häpeäntunnetta ilmassa että nyt sitä jo kirjaudutaan hääfoorumille vaikka häitä ei tiedossakaan. Mutta asiaan: olemme lähes kolme vuotta avoliitossa ollut mutta "tyttöystävä" tittelillä mennään. Hyvin harvassa yksittäisissä kahdenkeskisissä tilanteissa mies on käyttänyt nimitystä avovaimo. En varsinaisesti koe tyttöystäväilyä nöyryyttävänä. Kohtuullisen nuoria kun ollaan, alle 25-vuotiaita. Mutta silti "vaimo" ja "rouva" titteli kovin kutkuttaa. Olen myöskin hyvinkin paljon kehrännyt sisäisesti kun mies on niinä harvoina kertoina nimittänyt "avovaimoksi" tai ilmaissut että on kivaa kun kelan sivuilla tiedoissa näkyy "puoliso: xxxxx xxxxx". Mutta tyttöystävänä minut on aina esitelty ja tyttöystävänä aina viitattu :< vaikkei se mitenkään alentavalta tunnu, olisin silti mieluummin kuitenkin edes se avovaimo. Tänään on taas tullut naima-asioita pyöriteltyä mielessä vaikkei pitäisi. Oma naamani aiheuttaa ikäkriisiä, vanhenemisen merkkejä on jo näkyvissä eikä ne siitä ainakaan mihinkään katoa joten jo valmiiksi tuskastelen sitä että enkö koskaan saa meistä hääkuvaa nyt kun vielä ollaan nuoria ja nättejä. Millaisia anoppisuhteita muilla kosintaa odottelevilla on? Näkyykö selkeästi että ette vielä kuulu sukuun kun ei ole sormuksia, vai oletteko yhtä perhettä kaikki? Tai vaihtoehtoisesti, missä vaiheessa suhdetta tunsitte luontevasti olevanne yksi miehen perheenjäsenistä?
