zyboth

Täällä tuskailee orastavaa bridezillamaisuutta..onko kellään muulla käynyt köpelösti kaason valinnassa? Minulle oli itsestäänselvyys pyytää kaasokseni isosiskoani. hän suostui kun viime syksynä pyysin. Oli innoissaan ideoimassa ja suunnittelemassa. Suunnittelimme tekevämme puvut itse kun hällä ammatillinen kokeus puvustukseen.hommasin kaavat ja kankaat. Häihin oli aikaa 4kk ja mitään ei pukujen suhteen tapahtunut. Jossain vaiheessa hänen innostuksensa vaihtui kommentteihin joo joo ja onhan vielä aikaa.askartelut olen joutunut hoitamaan yksin. Kutsukortteihin sain apua pikkusiskoltani. Jotka nekin joudun kuitenkin viimeistelemään itse. Pikkusiskon pitäisi tehdä puvut morsiusneidoille mutta niitäkään ei ole vielä aloitettu ja häihin alle 3kk aikaa. Muuten olen saanut järjestelyt tehtyä yksin. Mies osallistuu omalla tavallaan, innostusta löytyy puheasteella ja jos sattuu mielipiteensä ääneen sanomaan niin kyllä otan ne silloin huomioon <3. En tietenkään oleta että koko ajan pitäisi tehdä jotain :-) Häihin on niin vähän aikaa että joudun puvunkin tilaamaan valmiina ulkomailta lähiviikkoina. Tunnen oloni niin kurjaksi kun olen ollut itse kuitenkin joka tilanteessa parhaani mukaan läheisteni tukena aina. Tiedän ettei kukaan jatkuvasti jaksa jauhaa hääjuttuja mutta avioliitto on minulle niin suuri asia ja haluaisin kaiken menevän nappiin tärkeänä päivänä ja koen tarvitsevani tukea asioissa. Pelottaa myös se että meneekö minulla välit sisareeni hän on kuitenkin niin kovin rakas ja lapset myös. Hänellä on ollut omassa elämässään rankkaa muutama vuosi sitten. Ero yms. Auttanut olen mutta tunnen ilmassa olevan lievää katkeruutta vaikkei sitä ääneen sanota En ole itsekästä tyyppiä mutta nyt ennen heinäkuuta koen kuitenkin olevani siihen oikeutettu.