Lootuksen kukka

Vaikka me nyt ollaan kihloissa, niin meillä on pieni näkemysero häitten ajankohdasta. Mä tahdon 3 vuoden kuluttua ja mies 5 vuoden. 4 vuoden kuluttua on mun 40-vuotis pippalot (KAUHEETA!!!!!) ja 5 vuoden kuluttua miehen 50-vuotis pippalot (vielä kauheempaa!!!!) niin pakkohan ne on pitää kolmen vuoden kuluttua niin olis isot juhlat kolmelle vuodelle peräkkäin. No mä oon ottanu sellasen taktiikan että nyt ei puhuta häistä vuoteen, mutta ensimmäisenä kihlausvuosipäivänä otan taas asian puheeksi. Sillä aikaa suunnittelen itsekseni. Oon kyllä jo sanonu millasella teemalla mennään ja se oli ok miehellekin.

No siis sillon kun ootte sopineet häistä, niin olette kihloissa.

Olin saanut mieheni kotiin sairaalasta ja tietty makoilimme koko illan lähekkäin ja puhuttiin niitä näitä. Jossain vaiheessa harmittelin kun meillä ei ole vuosipäivää niin tietäis aina että sillon mentäs vaikka syömään tjsp. Mentiin nukkumaan, ja aamulla mies sitten kosi, mentiin ostamaan sormukset heti kun kauppa aukesi ja sen jälkeen mentiin shellille kihlateet juomaan Mun piti kuulemma saada se vuosipäivä!

Maksettiin puoliksi

Mun mielestä tuo ajatus että tuleva puoliso on mukana järkkäämässä polttareita, on sika kiva ajatus. Siis hänhän tuntee tulevan aviopuolisonsa paremmin kuin kaverit, ja mieskin perusteli asian sillä, että jos mä nyt haluan kestää sitä lopun elämääni, niin polttarit tuo sitä esimakua ja mun pitää ne klaarata . Eli vähän niinku aviovaimotesti tai jotain

Joo, eihän tuleva aviomies polttareita järjestä, mutta koska hän halusi sellasen järjestelyyn nyt ilmeisesti osallistua, niin sanoin sitten että mä sitten järjestän sille jotkut crazy polttarit. Mä nyt ite oon aika rämäpää, vaikkakin vähän terveellä tavalla pelottaa, niin tottakai pitää kaikkea kokeilla! Eikä se prätkä kyyti ittessään pelota kun itelläkin on, mutta se kun mennään radalle ottaa pyörästä kaikki irti.. Onhan se noloa jos työpaikalle (iso tehdas) pukkaa poliisiautoa ja poliisimoottoripyörää mua pidättämään... Hmm. Mut siis, ennemmin mä tollaset polttarit haluan ku jos vaihtoehtona olis jotain typerää juttujen myymistä tyhmissä vaatteissa kaupungilla.

Mä en tiedä enää haluanko naimisiin!! Eilen mun mies rupes sanomaan että haluaa sitten joskus järjestää mulle polttarit. Ja voi kauheeta, siellä tulee sit prätkäpoliisi hakemaan mut töistä, ajetaan niin kovaa ku lähtee ja ihan kaikkea muutakin extremeä. Kuulosti oikeasti jo niin pelottavalta!

Sun täytyy nyt vähän katsoa peiliin. Tulevat appivanhempasi ovat toisenlaisesta kulttuurista, jossa naisen paikka on enemmän hellan ja nyrkin välissä kun meillä täällä Suomessa, ja mihin me vähän nuoremmat ollaan totuttu. Sun täytyy nyt ajatella asiaa vähän laajemmalta kantilta. Appiukko kielii siitä sellaisesta tosi vanhakantaisesta ajatuksesta että naiset ei oikein ole minkään arvoisia, lähinnä palvelusväkeä, ja sen takia ei niille kauheasti kannata puhuakaan. Mutta kai se on parempi näin kun jos olisi sellainen appiukko joka nälvisi sinua koko ajan! Anoppisi taas... no se on juuri tuollainen hellan ja nyrkin välissä oleva nainen. Sen takia se kysyi sun mieheltä myös sitä pääsiäisen viettoa. Sun täytyy miettiä nyt ensiksi, että haluatko olla miehesi kanssa ja hyväksyt hänet ja sukunsa sellaisina kun ne on. Jos haluat, niin seuraava kysymys on että kuinka kovasti haluat naimisiin hänen kanssaan? Jos haluat ja miehesi on onneton siitä että et tule hänen vanhempiensa kanssa toimeen ja on laittanut sen ehdoksi, niin sulle ei jää muutakun katsoa peiliin, niellä ylpeys ja yrittää pitää yllä suhteita heihin. Jos kiehuttaa, niin yritä vaan laskea sataan, ja jos ei auta niin toisen kerran. Yritä miettiä niitä taustoja mistä ne lähtöisin ja ymmärtää että ne käyttäytyy noin juuri sen takia. Ei kaikista tartte pitää, mutta te joudutte kuitenkin tulemaan toimeen vielä vuosi kausia, joten niin kauan kun sua ei haukuta päin naamaa, sun pitää vaan yrittää tulla niitten kanssa toimeen.

Tulevaa anoppia käyty tervehtimässä ja saan tulla kuulemma käymään uudestaankin. Eilen illalla keskusteltiin aika tiukkaan sävyyn mitä avioliitto kummallekin tarkoittaa... Sanoin kyllä kantani mitä se mulle merkitsee, miehelle taas ei merkitse juuri mitään kiitos pettävien exien.. Sanoin kyllä että meidän suhde ei sitten kestä ikuisuuksia ilman avioliittoa, mutta mä en missään nimessä halua miestä joka ajattelee että on pakko mennä mun kanssa naimisiin, vaan että se pitää kyllä tulla ihan vilpittömästi miehen puolelta se halu. Kyllä se nyt lupas ruveta miettimään vähän tuota avioliittoa, jos se sais siihen sen merkityksen joka sille kuuluu. Muutetaan nyt kuitenkin yhteen ja katsotaan sitten miten tää menee. Oli se kyllä pahoillaan kun sanoin että mä kyllä niin pahoitin mun mielen tuosta. Toisaalta, on se tässä muuttunu niin paljon parin vuoden aikana, eli ehkä sekin rupee uskomaan avioliittoon?

No joo, ehdithän sä kasvattaa ne sitten pitkäks ku oot siinä iässä että haluat näyttää nuoremmalta Mutta eikö ne sano että hiukset kasvaa sen reilun sentin kuussa? Mulla ainakin ne kasvaa ku rikkaruoho!

Pidin exän sukunimen eron jälkeen ja olen päättänyt että otan nykyisen mieheni nimen sitten kun mennään naimisiin. Vaikka tykkään kamalasti tästä exän sukunimestä ja olen tosi sinut sen kanssa ja se on paljon kivempi ku tavallinen nyksän nimi. Mutta jotenkin tuntuu että loukkaisin nykyistä jos jäisin exän nimelle.

Ootko nyt sitten enempi "babyface"? Älä ny polkkatukkaa leikkaa! Se ei oo kiva. Pidä vaan pitemmät hiukset, ne on niin kätevätki ku voi vaan vetää ponnarille jos ei jaksa tukkaa laittaa aamulla.

Mua taas ihmetyttää tuo mies... minähän en ole vielä 2 vuoden seurustelun aikana kertaakaan tavannut tulevia appivanhempia. Nyt miehellä on jotenkin kauhea kiire viedä mua näytille... Saas nyt nähdä lähdetäänkö jo nyt viikonloppuna ajamaan tuota melkein 500 km. Alunperin oli tarkoitus lähteä toukokuussa kun mies viettää synttäreitä, mutta nyt nähtävästi mennään jo ennen sitä... hmm...

Exän kanssa oltiin teinikihloissa monta vuotta. Lapsikin jo oli ja mietittiin yhteistä taloa. Yhtenä päivänä en sit jaksanu enää sitä jahkailua kun olin kuitenkin monta kertaa sanonu että naimisiin vois mennä. Tilasin sitten kirkon, tai kappelin, muutaman kuukauden päähän, ja sanoin miehelle että me mennään naimisiin sinä päivänä tai sit annetaan olla kokonaan. Yritti se luistaa asiasta tippumalla viikkoa aikasemmin parista metristä, mutta päästiin alttarille mutta saatiin istua tuoleilla toimituksen ajan Toista rundia odottaessa..

Me ollaan taas keskusteltu näistä asioista viikonlopun aikana ja mies sitten sanoikin että kosii sitten kun me ollaan saatu ostettua se yhteinen koti. Mietittiin kyllä jo vähän millaiset häät ja ketä kutsutaan jne. Nyt vaan pitää toivoa että se talo löytyy!

^ ^ Oh, tuo sivuvaunullinen! No toisaalta, sitä kun molemmat ajaa prätkillä niin eikai sitä viitti sellasta hääautoksikaan..

Onko kellään ollut moottoripyörää? Olis vähän makee, mutta kun menee sit kampaus pilalle :/

Ensinnäkin meillä on välimatkaa 400 km ja sit toisekseen se ei vissiin halua tavata ennenkuin on tosi vakaalla pohjalla. Kuulemma vissiin kiintyy niin ihmisiin ja tulee suru jos tulee ero. Miehellä on siis ollu noita exiä useita.

Heh. Me ollaan seurusteltu kaksi vuotta ja nyt vasta anoppiehdokas on pikku hiljaa lämpenemässä ajatukselle tavata mut joskus...

Mä menin ekan kerran naimisiin muuten silleen, että olin varannut vihkiajan valmiiksi muutaman kuukauden päähän ja sanoin miehelle (oltiin toki oltu kihloissa jo 6 vuotta, meillä oli vuoden ikäinen lapsi jne.) että mä oon varannut vihkiajan sillon ja sillon, että tässä on nyt valinnan paikka. En nyt välttämättä suosittele ihan kaikille, mutta naimisissa oltiin 10 vuotta.

Ensitapaaminen kävi silleen, että kävin miehen luona hieronnassa. No silloin ei rakkaus leimahtanut koska luulin hänen olevan varattu, mutta kovasti kipunoi meidän välillä. Siitä meni jotain kolmisen kuukautta kun sitten sattumalta tavattiin baarissa, sielläkin vaan juteltiin, mutta kun minulle kerrottiin että sain uuden ihailijan (kuulemma niin pitkään katseli perään), niin siitä se sitten pikku hiljaa lähti.

Mieheni tuntien hän ei edes haluaisi strippibaariin. Polttari-iltana tai joku muu kaveriporukan synttäri-illan strippibaarikierros on ihan ok, niin kauan kun se jää vaan katseluksi. Ollaan me oltu ihan miehen kanssa sellaisessa kaveriporukalla. Priva on sitten asia erikseen.

Onko kenelläkään ollut aasialaistyylisiä häitä?