Lootuksen kukka

Xx

No mutta eikös tuo nyt tuntunut jo ihan melkeen kosinnalta! Nyt sait deadlinen, yritä aina miettiä sitä kun tulee se tunne. Mullakin on välillä kärsimättömyyttä odottaa vuotta 2017. Pitää keksiä aina jotain millä saa itsensä rauhalliseksi taas. Btw - ajattelin vain että jos jollekin haluat purkaa tuntojas niin voi aina nakata mua maililla

Sun täytyy vaan miehelle kertoa sun tunteet. Kerro myös tuo että sä tunnet ittes kelvottomaksi vaimomateriaaliksi. Meillähän on ollut ongelmana seksi, kun miehen halut eioo sitä mitä omani. Tunsin itseni niin kelvottomaksi naiseksi kun en saanut edes miestäni syttymään. No, kun näistä asioista sitten ollaan puhuttu ja puhuttu, oon päässyt jo yli siitä että mussa olis se vika. Ja mun naiseudessa. Samoin odotin myös jonkin aikaa sitä kosintaa. Eihän se nyt periaatteessa mitään muuta, mutta kun omat arvoni ovat samanlaiset kuin sinun, sitruunaperho, niin kyllähän se rauhoitti kauheasti mieltä, vaikkakin joudun odottamaan häitä neljä vuotta. Mutta käänsin asian niin että nyt mulla on neljä vuotta aikaa järkätä elämäni häät! Mutta puhu sun miehelle sun tunteista mutta älä syyllistä. Kerro miltä se tuntuu, miten sä tunnet ittes akelvottomaksi, arvottomaksi. Jos sulla on hyvä mies, se kyllä lohduttaa sua. Ja se päivä kun saat ne kihlat, muista että jos joudut odottamaan häitä neljäkin vuotta, kuten jotkut, niin älä siitä enää kitise vaikkakin mä kyllä aina välillä sille siitä vähän vitsailen katkerasti.

Voishan ne ottaa, mutta jotenkin on sellanen olo että ei sit. Kun olis jotenkin tyhmä tai jtn kun noin "typeriä" haikaillu.

Mä oon ikuisesti katkera siitä että miehelle oli ok että otetaan kihlajaiskuvat, suunniteltiinkin niitä. Sit yhdessä vaiheessa kysyin että millon mennään ottaa ne, niin mies vittumaisehkoon sävyyn totes että tartteeko nyt niitä, ne on nyt taas noita sun hömpötyksiä. Itkuhan siitä tuli..

Nykyinen mieheni on erityäin kovia kokenut entisissä suhteissaan ja on niitä kipuillut todella paljon tässä suhteessa. Ei uskaltanut niin vakavaa kun kuitenkin saa taas siipeensä. Kunnes huomasi että en oo ripustautuja, en mustasukkanen, en nalkuta, en vaadi kun olemaan oma itsensä, en yritä hallita. Siis päin vastoin kun koko entisen elämänsä aikana kokenut. Joten olihan sitä vaikea uskoa varmaan että sellasiakin naisia löytyy. No, oon minäkin kasvanut tähän suhteeseen, ja ensimmäiset 1,5 vuotta oli suorastaan yhtä helvettiä mutta nyt kun ollaan väännetty rautalangat puolin ja toisin, meillä ei oo viimeisen reilun vuoden aikana koskaan menny näin hyvin. Aika normaalia taitaa olla että jos useammassa suhteessa on pettämistä ja henkistä yliotetta niin kai sitä jotenkin varautuu että kaikissa on. Ja kyllä mieheni on ainakin kerran ihmetellyt yhden pariskunnan naimisiin menoa ettämikdi mies on menossa vielä naimisiin kun nainen vaan huitelee baareissa usea ilta viikossa, että hän olisi laittanu stopin ja siirtäny häitä kunnes saa selvyyden loppuuko toiminta. Eli ajattelee asian niin että toinen toimii siten että se ei olisi hyväksyttävää avioliitossa (esim just kauhea tappaleminen ja painostaminen) ja seurailee tilannetta muuttuuko parempaan, ennenkun ottaa erokortin esiin. En tiedäosasinko nytselittää niin että muut ymmärtää..

Tuollainen yli 40 vuotias mies jolla ei koskaan ole ollut kauhean pitkää parisuhdetta, on niin itsekäs että saattaa vaikuttaa toisaalta narsistilta, vaikka eisitä ole, jos hän oikeasti havahtuu omaan käytökseensä ja sen vaikutuksiin. Se on opittu vuosien varrella kun aina saa naisilta henkisesti turpaan. Mutta siitä voi päästä yli, jos siihen henkilö itse havahtuu ja rupeaa tekemään töitä sen kitkemiseksi.

Älä nyt kokonaan poistu, tule vaikka kertomaan välillä miten teillä menee

Nyt kun olet saanut miehen järisytettyä pois normaalilta radalta, on hän otollinen keskusteluille. Kerro tosiaan että jos te nyt aiotte katsoa vielä toisianne, niin teidän on pakko keskustella tunteista. Ja jos ei osaa, niin vaikka kirjoittaa sitten kirjeenä. Ja sillon kun puhutaan tunteista, niin kumpikaan ei saa niistä suuttua vaan yhdessä etsitään molempia tyydyttävä ratkaisu. Ja kerro myös millä ajalla odotat sitä kosintaa. Tyyliin että kosinta vuoden sisään ja häät siitä x vuoden sisään jos teillä nyt rupeaa sujumaan. Mun mies tuntuu olevan aika lailla samanlainen kun sun. Muista olla kauheasti roikkumatta siihen, antaa sille tilaa, ja jos tekee mieli jankata tai mäkättää, niin pure hammasta yhteen ja tee ditä vaan joka neljäs kerta

Tsemppiä sitruunaperho! Itse tein samalla lailla reilu vuosi sitten, kun tuntui ettei suhteesta tule mitään kun mies ei sitoutunut samalla lailla kun itse tein. Sanoin että turha haaskata toistemme aikaa, sääli ettei tästä tullut mitään vaikka niin yritin kaikkeni ja pistin peliin kaiken. Kahden viikon kuluttua, mies laittoi viestiä että voiko tulla käymään ja keskustelimme jatkosta. Mies oli miettinyt asioita, silloista elämää, tulevaa jne ja oli tullut siihen tulokseen, että on tyhmää päästää tällanen nainen menemään. Naisia hällä ollu varmaan kolmatta kymmentä, ja kuulemma olen niistä kaikista täysjärkisin. Olin aluksi skeptinen mitä tästä tulee. Olin jo asennoitunut siihen että meidän juttu on ohi, että nyt jatkan elämää. Yritin olla normaali, tulla lähelle kun mies halusi vaikka aluksi se ei ees tuntunut miltään. Mutta pikku hiljaa, kun huomasin että miehen asenne parisuhdetta kohhtaan oli vaihtunut, selvästi se nyt halusi vakiintua just mun kanssa, niin siitä se lähti. Kyllä ne tunteetkin siitä palasi vaikka oli niitä jo yrittäny sammuttaa. Yritän siis sanoa että jatka elämää, mutta jos tämä mies jossain vaiheessa tulee katumapäälle, kannattaa harkita uudestaan. Mutta puhukaa sitten ensin, kerro sun vaatimukset ja aikajana jolla ne pitää tapahtua. Kerro myös mitä pitää muuttua ja jos muutaman kuukauden jälkeen tuntuu ettei muutu, niin sitten otat lopullisen eron. Ja arvosta itseäsi sen verran että älä jää roikkumaan exääsi! Mikään ei ole säälittävämpää kuin exä joka keksii kaikkea tekosyitä että saa nähdä entistä miestään säännöllisin välein.

Tuo sen toiminta kyllä kielii siitä että ei oikein sovi perhe-elämään. Ei lapsille voi noin puhua ja syyllistää niitä. Kyllä sä kuulet löydät paremmankin miehen joka arvostaa sua. Ja jos ei heti löydy, niin parempi olla yksin kun huonossa suhteessa.

Teidän täytyisi nyt vaan puhua, nykyisestä, tulevaisuudesta, tunteista, odotuksista. Mutta kuulostaa siltä että mies ei kykene sellaiseen. Mutta puhuminen ei tarkoita toisen syyllistämistä, sä et koskaan... Sä et sitä... Vaan enemmän mä toivoisin... Mä kaipaisin.. Mä joudun aina miettimään millon mä puhun mun miehelle näitä juttuja, silloinkin mä sanon että mä en tarkoita nyt tätä moitteeksi eikä tarvi vetää hernettä nenään vaan yritä asettautua mun tilalle asiassa, ja sitten mä kerron mikä mua painaa. Anna myös tilaa miehelle, jos sillä ei oo tuohon ikään mennessä ollu oikein kunnon parisuhdetta/perhettä, sillä kestää totuttautua. Sillon kun itsellä painaa joku juttu mieltä mistä ei olla päästy yhteisymmärrykseen, meen salille tai pitkälle lenkille ja teen sellasen suorituksen että oon niin väsyny ettei jaksa muuta ku suoraan sänkyyn. Siinä on se hyvä, että itellä on muutakin ajateltavaa, mies saa tilaa, ja oma kroppa tykkää ja tulee parempaan kuntoon. Tulee parempi mieli

Mutta jos sä et pysty elämään asian kanssa että mies ehkä ei sua tuu kosimaan niin ei teidän suhteesta tuumitään. Jomman kumman pitää antaa periksi. Edelleen kysyn, pystytkö elämään tän asian kanssa? Mun mies on ihan samanlainen jäärä, mä olen antanut niin paljon asioita periksi, mutta sitten saan taas joissain asioissa voiton, ihan sillä että oon esittäny asian sellasella rauhallisella päättäväisyydellä. Tottakai jos nainen koko ajan myöntyy ja on kynnysmattona, mies koko ajan päsmäröi. Sopii molempiin sukupuoliin. Mutta jos joku asia on sulle tosi tärkeä ja seisot sanojes takana, huomaa mies sen että tässä ei sitten anneta periksi. Mutta niitä eisitten pidä perua. Jutelkaa, mutta älä syyllistä. Kerro kuinka surullinen oot, miten koet sen kun miehes sanoi että suhun ei voiluottaa. Kerro miltä se tuntuu. Ja että luottamus suhteessa on se tärkein juttu, niin ei oikein tunnu siltä ettätää kestää. Tms.

Mieti nyt oikeasti! Teillä ei arvot kohtaa, sä olet onneton koska koet että mies ei ole täysillä mukana jos ette mene kihloihin/naimisiin (itse olen ihan samanlainen). Sä et selvästikään pysty olemaan ajattelematta asiaa ja sit harmittaa enemmän. Maailma on miehiä täys. Miksi et lähde? Sanot suoraan että sä et pysty elämään näin, sä haluat parisuhteen jossa sua ja sun arvoja arvostetaan. Jos te ootte tarkotettu yhteen, te palaatte yhteen, muussa tapauksessa katse tulevaisuuteen. Me taidetaan olla vähän samassa ikähaarukassa, ja oma mieheni oli ihan samanlainen. Mä sille sanoin päättäväisesti aina että jos mun kanssa aikoo pitemmälti olla, niin se tarkoittaa avioliittoa, ja että en odota sitä kymmenen vuoden kuluttuavasta. Mies oli aina että hän ei enäänaimisiin mene, ja kerran sitten sille sanoin, asia on nyt niin, että jos se on sitä mieltä että ei mene enäänaimisiin, niin sitten on turha enää tuhlata toistemme aikaa, jatketaan sitten erillämme. No, ei se nyt kauheasti perunu sanojaan, mutta sitten kun en ite enää kauheasti soitellu, niin rupes soittelee mulle mistä oletin että oli miettiny näitä asioita. Sovittiin sitten vuosi myöhemmin että rivetaan etsimään onaa taloa ja sit mennään kihloihin ja sit jossain vaiheessa naimisiin (4 vuoden kuluttua kihloista). Ja tässä nyt sitten ollaan, kihloissa melkein puoli vuotta ennenkuin talo löydettiin. Mutta kyllä mä toisaalta ymmärrän sun miestä, ettei sitä kiinnosta kosia kun teillä on koko ajan yhtä tappelua asiasta. Pelkää että se on samaa lopun elämää.

Sitruunaperho, en nyt ota kantaa tuohon miehen sormusten ostoon, mutta tuosta haluttomuudesta haluan puhua. Oletteko keskustelleet siitä? Kauanko sitä on kestänyt? Itsehän elän suhteessa jossa mies ei juurikasn syty asialle ja tästä on käyty paljon keskusteluja. Tiedän että se ottaa kovasti itsetunnon päälle. No mä olen tästä niin monta kertaa miehelle itkeny ja meillä on sanomaton sopimus että kerran viikossa kuitenkin sekstaillaan. Se on kompromissi. Juttele siitä miehellesi, mutta älä syyllistä. Kerro että kaipaat enemmän läheisyyttä, mee vaikka itse kiehnäämään kainaloon kun se katsootelkkua. Sun miestä vaan tympäsee nuo teidän riidat. Naiset haluaa aina riidan jälkeen läheisyyttä ja miehet taas tilaa olla rauhassa.

Äläs nyt Augusta, sun häät sentäs kuitenkin lähellä. Me saatiin väännettyä ajankohdasta, ja meidän häät vasta neljän vuoden päästä! Sanomattakin selvää että en tykkää. Tosin, nyt tällä hetkellä tuntuu ettei oo välikskään, tää juttu ei mene niinku mä haluaisin muutenkaan, kauanko tässä jaksaa sitten olla.

Me nyt päästiin kompromissiin häävuodesta, 2017. Mä en oo kauhean tyytyväinen mutta näillä on mentävä. Tahtois jo alkaa suunnittelemaan ja järjestämään. Tai no, suunnitelmat on käynnissä, mutta voihan koristeitakin jo haalia.

Sitruunaperho, oon kyllä vähän samaa mieltä miehes kanssa, että pitääkö niitä sormuksia katsella jos ootte tullu päätökseen että sulle on ok että odottelet kosintaa hamaan tulevaisuuteen. Jos sua oikeasti ahdistaa kosimattomuus, niin suosittelen että sitten eroatte. Mä ainakin sanoin miehelle että jos hän ei tule menemään mun kanssa naimisiin, kosimaan tietyn ajan kuluessa, niin turha tuhlata toistemme aikaa.

Kun kännykällä kirjoittaa tulee mitä tahansa. Eli s kannattaa korvata a:lla.

Meillä myös välillä tollasta henkistä vsllannkäyttöä ja paras sillon tosiaan keskitttyä imssn elämäön, jos on sitä mirltä ettei halus erota. Mutta se myös vaikuttaa sun suhtautumiseen miestä kohtaan. Katso ettei susta tuu katkera tsi tuut liian itsenäiseksi. Siis että ruoho aidan toisella puolella houkuttelee liikaa.

Mulla on ollut vähän sama tilanne ku sitruunaperholla. Erosin 16 vuotisesta suhteesta ja 10 vuotisesta avioliitosta, ryhdyin heti suhteeseen uuden miehen kanssa. Mies aluksi toitotti ettei koskaan enää mee naimisiin, ja mä sanoin että pakko mennä jos mun kanssa haluaa elää. Lopuksi tulin siihen pisteeseen että meidän oli pakko muuttas yhtern kun ei enää mun rahat riittäny kolmion vuokraan ja elämiseen. Silloin mä otin asiaksi keskustelun yhteen muutosta, vuokralle vai ostetaanko oma jne. Ja samalla sitten sanoin että se on semmonen juttu että mun kanssa pitää mennä naimisiin, enkä oota kymmentä vuotta kosintaa.. että muuten lopetetaan suhde tähän ja turha enempää tuhlata toistemme aikaa jos meillä niin eri näkemykset. No, nyt ollaan kihloissa ja etsitään omaa taloa.

Onnea Othilia! Meilläkin on kyllä jonkinmoiset hääsuunnitelmat käynnissä, vaikka vuotta ei olla sovittu. Joku lauantai kesäkuun alussa max viiden vuoden päässä. Ollaan tehty vieraslistaa, että sais jotain budjettia väsättyä. Sekin vaikuttaa siihen kauanko pitää säästää. Sovittiin että pidetään kahdet juhlat, ekat on varsinaiset täällä missä asutaan ja toiset viikko sen jälkeen miehen kotipaikkakunnalla, toisella puolen Suomea. Teeman oon ilmoittanut ja katsellu vähän pukuja ja sormuksia sillä silmällä.

Puolitoista kuukautta sitten vaihdettiin kihlat mutta hääpäivää ei olla vielä lyöty lukkoon, mutta aikataululla 3-5 vuotta ollaan vähän puhuttu. Me ollaan muutenkin molemmat vähän sellaisia, että tehdään asioita "sitten kun tuntuu siltä" joten kyllä se hääpäiväkin alkaa hahmottumaan jossain vaiheessa. No mutta sitten mä havahduin tossa viime viikolla että hitto, ne häät kuitenkin vaatii rahaa, niin sen verran ollaan nyt aloiteltu suunnittelua, että kerätään tässä alustavaa vieraslistaa että suunnilleen voisi laskea budjettia ja sen mukana saa vähän laskea että paljonko pistetään nyt kuukaisittain rahaa säästöön häitä varten. Samalla voi kaupoissa kattella kaikkia kynttiläjuttuja sun muita sillä silmällä että niitä voi ostaa sitten kun sellaset oikeat tulee vastaan. Teema kun on jo selvillä, ja sekään ei oo niin tavallinen että joutuu vähän tavaroita haeskelemaan.

Meillä molemmat astellaan alttarille toisen kerran. Tuossa kun muutettiin yhteen, mies löysi videon heidän häistään. Ensin kertoi vähän silleen asian että ei tällasia pitäs mulle kertoakaan. Mutta ei se ainakaan mua häiritse mitenkään. Asiaa ehkä auttaa se, kun tiedän sen syyn miksi menivät naimisiin (muuttivat ulkomaille töihin, helpompi siellä olla avioparina) ja muutenkin kun mies on kertonut että heillä on ollu alusta asti enempi niinkuin kämppis-suhde, siis tunteellisesti. No miehellä on sen jälkeen noita naisia riittäny sit muuten, ja se ahdistaa välillä enempi. Mutta anyway, mies itse sanoi että hän ei sit halua akselin ja elinan häävalssia kun se oli heidän häissään, mutta onnekseni en edes tykkää siitä, joten sitä pelkoa ei ole. No meillä on hääsuunnitelmat ihan alkuvaiheessa vielä. Pitää ruveta suunnittelee ekaks vieraslistaa niin tietää paljonko ruveta säästämään rahaa.

Mulla on myös tollasia kokemuksia toisista miehistä. Varsinkin kun esim facessa en saa sanoa miehestä mitään, niin moni ihmettelee mun juttuja siellä. Sit tulee aina iskuyrityksiä. Sit kun on vielä pienikokoinen ja isotissinen blondi, niin aina saa olla antamassa pakkeja - vaikka olis baarissa oman miehen kanssa!