Rouva2013

Olenko ainoa, joka ihmettelee noiden kortsujen laittamista wc-koriin? Ei tulisi mieleenkään harrastaa seksiä toisten häissä (eikä itse hääpaikalla omissakaan häissä).

Ihan rehellisesti sanottuna toivon, että meidän vieraatkin jättävät nuo hommat kotioloihin tai minne ikinä häistä menevätkään.

Sain tutulta hänen häistään jääneitä pilttipurkkeja. Purkit ovat liloja ja minä haluaisin maalata ne punaisiksi.

Millä maalilla se parhaiten onnistuisi?

Iso kiitos, Marko! Nyt löytyi, mitä etsinkin.

Googlehaulla löysin, että virallinen nimi on Te Deum, H 146.

Mistään en löydä suomenkielisiä sanoja enkä edes nimeä, vaikka tiedän niiden olevan olemassa.

Olisin hyvin kiitollinen avusta!

Ehdottomasti haluan wc-korit meillekin.

Olisiko lisää vinkkejä tuohon miesten korin sisältöön?

Ekalla kertaa lupasin tuon myötä- ja vastoinkäymisissä, niin nyt tokalla kertaa kyllä aattelin, että vois olla vähän lopullisempaa eli "kunnes kuolema erottaa". Koska kolmatta kertaa en kyllä naimisiin mee.

No. Mä menen. 

Mistään kuolemasta ei ole koskaan ollut puhetta, eikä puhuta nytkään.

Miehelle nauroin tänään puhelimessa, että pappi vois heittää siihen jotain tyyliin "kunnes kuolema tai jokin muu yllättävä seikka meidät erottaa". Mies ei digannut..

 

Tuosta tuli mieleen, että näin kolmannella kerralla en tarvitse isää saattamaan. Sanoin sulhaselleni, että oikeastaan ex-mies voisi tulla luovuttamaan mut. Saatesanoiksi kävisi vaikka Samppa Linnan sanat: "Saa käyttää mut ei oo pakko!"

Mun sulhasen huumori kesti. ;D

Minulla siis on 3. avioliitto tuloillaan.

Ensimmäisen eron jälkeen pidin mieheni nimen, tykkäsin nimestä ja lapseni olivat saman nimisiä.

Toisen kerran avioituessani otin silloisen mieheni nimen. Ajattelin sen olevan loukkaavaa aviomiehelleni, jos olisin pitänyt ex-miehen nimen.

Avioliitto oli aivan kamala ja eron jälkeen halusin vaihtaa nimeni. En kuitenkaan lasteni isän nimeen takaisin, mutta en myöskään tyttönimeeni.

Ei siinäkään mitään vikaa olisi ollut, mutta menin lasten isän kanssa niin nuorena naimisiin, etten enää kokenut olevani se sama ihminen, kuin viimeksi tyttönimellä ollessani.

Otin isoäitini tyttönimen. Maksoi tosiaan sen noin sata euroa. Maistraatille hieman yli 90 euroa ja seurakunnille virkatodistuksista, joilla sukulaisuus todistettiin.

Olin ajatellut pitää tämän nimen lopun elämääni, mutta sulhaseni toivoo, että otan hänen nimensä. Otankin.

Kaksoisnimeä harkitsin, mutta meidän nimemme kuulostavat kamalilta yhdessä. 

Ehkä olen siinä mielessä vanhanaikainen, mutta tosiaan haluankin olla mieheni kanssa saman niminen.

En ostaisi. 

Ex-miehen kanssa teetettin upeat paksut kihlasormukset molempien vanhempien vihkisormuksista. Se tuntui äärimmäisen romanttiselta silloin.

Nyt olen puolileikilläni miettinyt, oliko niissä huonoa karmaa, kun molempien vanhempien liitot olivat onnettomia ja meidän liittomme kuin suoraan helvetistä.

Nykyisen sulhaseni kanssa ostimme uudet sormukset.

Itse maksamme. Ikää on jo sen verran, ja minulla jo 3. avioliitto. (Tosin ihan ensimmäiset häät. Edelliset vihkimiset olivat hyvin koruttomia.)

Onko tuoreempia kokemuksia / vinkkejä?

Meille tulee noin 50 henkilöä.

Minä astelen kolmanteen avioliittooni 38 vuotiaana. Mieheni avioituu ensimmäistä kertaa 52 vuotiaana.

(Ensimmäisellä kerralla olin 21).

Mahtavaa työtä, Tipzilla! Kiitos!

Onko lisää kokemuksia aiheesta? Mistä tällaista henkilöä voisi kysellä? Kuinka kalliiksi tuli? (Tosin hyvä seremoniamestari on varmasti sen arvoinen, että kannattaa palkata.)

Pitääkö ohjelma suunnitella täysin itse vai auttaako seremoniamestari suunnittelussa? Vai vetääkö vaan juonnot?

Kiva olisi lukea kokemuksia.

Missä asut Tipzilla?

13.7.2013 Iitin kirkossa.

Ei ole minullakaan kaasoa. Äitikin on kuollut vuosia sitten.

Haluaisin kovin mielelläni kaason, mutta en edes tunne tältä paikkakunnalta, jonne muutin mieheni perässä, ketään.

Kauempana asuvilla ystävillänikin on kädet ihan tarpeeksi täynnä töitä omien perheidensä kanssa.

Kaikki ihmiset eivät edes suhtaudu kovin suopeasti avioliittooni - tämä kun on jo kolmas.

Kyseessä ovat kuitenkin ensimmäiset oikeat hääni, miehelleni koko avioliitto on ensimmäinen.

Olisi kiva lukea, miten te kaasottomat olette selvinneet.

Minä menen kolmatta kertaa naimisiin, miehelleni kerta on ensimmäinen.

Sukulaisilta ei löydy minkäänlaista ymmärrystä, mutta todelliset ystäväni ovat todella onnellisia puolestani.

Minulla ei ole oikeastaan koskaan ollut oikeita häitä.

Ensimmäinen avioliitto solmittiin kaikessa hiljaisuudessa, kun lapsi oli jo syntynyt.

Toinen avioliitto virallistettiin maistraatissa.

Tietenkin harmittaa sekä omasta että mieheni puolesta, että sukuni käyttäytyy moukkamaisesti. Eivät ole halunneet edes tavata miestäni.

Tulevat saamaan hääkutsun, itse valitsevat tulevatko vai eivät.