Mymme

Ai hyvänen aika tää on hyvä!!

Juu, kyllä täytyy toki huomioida, mutta tarkoitinkin, että jos ei kertakaikkiaan ole tuttuja niin en minä ainakaan morsiamena tai sulhasena haluaisi siitä potea huonoa omaatuntoa. Päivässä on pikkusen tärkeempiäkin seikkoja, kuin se, kuka olisi riittävän samanlaista seuraa kenenkin viereen. Parhaansa varmaan jokainen tekee, mutta ei kaikkia voi miellyttää - mitenkään. Ikinä.

Mä oon kyllä sitten ehkä vähän itsekäs, mutta ei mun mielestä morsiusparin tarvitse potea mitään huonoa omaatuntoa tai kantaa kauheeta stressiä ja huolta siitä, miten joku yksittäinen vieras viihtyy häissä. Itse en ainakaan haluaisi ottaa vastuulleni sitten joskus sitä, jos joku ei tunne kaikkia/ketään eikä ole sosiaalinen ja sulaudu joukkoon. Tiedän, että ne häät, joissa nyt olen kaasona, tullaan varmasti rakentamaan pöytäkarttoja myöten niin, että kaikki viihtyvät ja jokaisella on juttukaveri. Arvostan sitä ja se on hienoa. Mutta jos mietin niitä joskus omalle kohdalle tulevia häitä, tiedän heti muutaman henkilön, joilla ei varmasti ole hirveästi seuralaisia tai jotka eivät tule olemaan siellä mitään seuramiehiä tai -naisia. Se on valitettavaa, mutta ei se minun vikani ole. Se on tietysti eri asia, että kutsutaanko kumppanit. Se on vähän mautonta, jos pitkäaikaista kumppania ei kutsua avecina mukaan. Kuulin just häistä, joissa hääpari oli asettanut yhdessäolovuosien lukumäärän rajaksi sille, keiden kumppanit kutsuttiin mukaan ja keiden ei. Tämä aiheutti sen, että suurin osa paikalle tulleista naisista tuli yksin; kotiin jäivät kumppanit, joiden kanssa oli asuttu jo vuosia yhdessä tai ainakin seurusteltu jo pidempään, ja tais siellä olla joku maha pystyssäkin onnittelemassa hääparia - ilman miestään. SE kuulosti vähän mauttomalta ja tökeröltä..

Hei! Kaasona toista kertaa, mutta esim. polttareita pääsen aktiivisessa roolissa järjestämään jo kolmatta kertaa. Pienesti on jo siis kokemusta alla ja tietämystä mm. omasta sitoutumisesta ja sen aiheuttamista "ongelmista" Edellisen kerran kaasona tuli otettua morsiamen nuoruusvuosien ystävien kanssa yhteen milloin mistäkin asioista (no, jos aikuiset ihmiset ihan oikeasti kieltäytyvät maksamaan morsiamen illallisesta,mikäli illallinen pitää sisällään lihaa, vain koska itse ovat jonkun sortin kasvissyöjiä niin be my guest, siinähän kiukuttelevat) ja kun itse tuli panostettua kaikkiin tehtäviin niin antaumuksella, loukkaannuin myös herkästi, jos sitä tai morsianta ei arvostettu. Joskin pidin sen kyllä omana tietonani, tai etten ainakaan näille muille naisille sitä tehnyt selväksi. Tällä kertaa aion olla vielä enemmän messissä, koska tulevat häät ovat sellaiset, joita tämän ystävän kanssa ollaan kuitenkin jo enempi tai vähempi melkein 10 vuotta yhdessä odoteltu ja fiilistelty - mutta en aio ottaa henkilökohtaisesti itseeni joka jutusta. Muut häiden ja polttareiden kanssa tekemisissä olevat naiset ovat vahvoja, enkä tunne heitä juurikaan, eli jälleen näissäkin häissä olen ainoa ns. jengin ulkopuolinen, joten haasteita varmaan tulee. Mutta, tärkeintä on hoitaa oma tonttinsa niin, ettei ainakaaan morsiamen tarvi pyöritellä silmiä tai pahoittaa mieltään mistään, ja että häiden sekä polttareiden osalta kaikki valmistelut ja itse h-hetki sujuu parhain päin. Olen todella ylpeä ja onnellinen saadessani olla niin sanotusti näinkin tärkeässä roolissa heidän häissään ja onnellani heidän puolestaan ei joskus meinaa olla rajaa. Ihanaa, vaikkakin piinallista, koska odottaa pitää sinne vuoteen 2014 asti - kuinka tällänen hätäilijä kestää???