Obscuritas

Mulla on ainakin tällä hetkellä suht lyhyet hiukset, toiselta puolelta vielä lyhyemmät, kun siinä oli puoli vuotta sitten siiliä Häihin aion kuitenkin varmaan laittaa pidennykset, mutta vain tälle toiselle puolelle. Eli siis korostan näiden puolien pituuseroja leikkaamalla lyhyttä puolta lyhyemmäksi ja sitten pidennystö toiselle puolelle. Ja siis otsahiukset mulla on, ihan molemminpuolin, eli tää lyhyempi osio ei ole sellainen puoli päätä valloittava, vaan suunnilleen korvan takaa alkava, ennen niskaa loppuva kaistale kyseessä Mutra tosiaan häihin pidennykset ja mun kohdalla clip-onit, koska muuten tykkään kyllä ihan omasta pituudesta, ei vaan ole helppoa väkertää kampausta näihin.

Onko muuten kyseisessä paikassa keittiötä? Jos on, millainen varustelu (lähinnä siis voiko ruokaa esim. lämmittää helloilla/uunissa...)?

Mun sormukseni tulee olemaan varmastikin mahdollisimman halvat ja aika perinteiset tyttösormukset. Eli kihla alle, vihki päälle, molemmat haluan hopeana tai ainakin hopeisen värisenä, koska mulle ei vaan sovi kulta, enkä valkokultaakaan halua nyt, kun hinta. Ostan siis tyyliin jostain Timanttisilta mahdollisimman halvat sormukset ainakin näin alkuun (oon jo löytäny just mulle sopivat!) ja voihan sitä sitten myöhemmin oikein prameilla ja teetättää uudet tilalle, kun rahatilanne on parempi! Toisaalta oon ainakin nyt niin ihastunu noihin mun halpiskoruihin, etten ehkä raaski vaihtaa! Toivottavasti niitä on vielä myynnissä, kun mulla on seuraavan kerran varaa tuhlailla joku 45€... Vaimoke haluaa sitten taas vain yhden sormuksen ja tällä hetkellä on kovin mieltynyt Pirunnyrkki-sormuksiin. Eritysesti Noybodyn tumma hopea kivellä viehättää häntä. Ja sellaisen sitten saa, jos mieli ei muutu! Sormusten "mallistotausta" ei meitä häiritse, onhan ne kutenkin sitten meillä itsellämme ja "ainoastaan" ulkoisena symbolina sitten naimisiinmenosta. Sitäpaitsi ne mun sormukset on mun tyyliset just eikä melkein, miksi teettää ne kalliilla, kun voin ostaa halvalla ja kaiverruttaa myöhemmin?

Meilläkin on kovasti kallistuttu just tähän itse tekemiseen, minäkun oon ihan rakastunu ruoanlaittoon. Ja pihinä haluan tietysti säästellä kaikessa mahdollisessa, joten uskon tällätavoin saavani kuluja vähän alemmas. Tarjoilijoita meille ei näillänäkymin tule, elikkä noutopöytä-periaatteella ennemminkin. Pitää vaan keksiä hyvät tarjoiluastiat, kammoksuttaa jo ajatuskin sellaisista koulutuokalan metallivadeista... Itse olisin halunnut enemmänkin tarjoilusta sellasta naposteltava-meiningillä olevaa; voileipäkakkua, salaatteja,, leipää, jotain pikkumaistiaisia yms., mutta puolisko haluaa ehdottomasti jonkin pääruoan. Täytynee siis tässä mun joustaa, ja onhan se toisaalta hyväkin, että saadaan pitkän päivän aikana ihan kunnon apettakin! Jälkiruoan aion ihan surutta skipata kakkuilun vuoksi. Apujoukkoina käytän ihan omaa äitiä, mummoa ja muita sukulaisia, joilta vaan aikaa likenee tälle. Ja varmasti valitaan ruokalajeja, jotka voi mahdollisimman pitkälle tehdä etukäteen, jottei sitten tartte kenenkään koko juhlaa tartte keittiössä kökkiä. Kaikki ruokalajit pitäis vielä valmistaa gluteenittomana ja laktoosittomana... Saa nähdä mitä tästäkin tulee, onneks on vielä yli vuosi aikaa suunnitella menua ja tehdä strategiat päivälle!

Meillä sinänsä hyvin huono tilanne taloudellisesti, sillä ollaan molemmat häiden aikaankin vielä opiskelijoita. Ainoastaan mulla on vakityö opiskeluiden ohella, puoliskolla ei. Siihen mennessä varmasti hankkinut jotain, muttakun just on uusi koulu alkanut, niin ei oo tällä hetkellä vielä töissä, ettei ihan tuu koulun alkuun kamalaa taakkaa harteille. Meillä vuokra on kyllä erittäin korkea mun palkkaani nähden, eikä kumpikaan voi saada opintotukea edes häihin mennessä (ne pirun vanhempien tulot kun vaikuttaa 20v asti...). Asumislisää onneksi, mutta eipä sekään kamalasti auta. Juhlitaan siis 2014 tammikuussa, luultavasti 25. päivä. Suunnittelu on jo kovassa vauhdissa ja seurustelua on silloin takana päälle kolme vuotta. Molemmat ollaan just täytetty tammikuun alussa silloin 19, nuoria kun ollaan.

Meilläkin on paikka hakusessa juurikin pk-seudulta. Monia oon yrittäny kattella, mutta vielä ei oo löytynyt sopivaa muutakun Suomenlinnan Pirunkirkko, joka taas on ihan järkyttävän hintava meille (molemmat opiskelee, vain minä käyn töissä ja opintotukia ei saada, onneks häät vasta 2014 tammikuussa! ), varsinkin, kun siellä on se aikarajoitus niin pieni. Vieraita varmaankin tulossa siihen sadan pintaan? ja vieläkun paikasta pitäisi löytyä/olla mahdollisuus vuokrata astiasto... Toivottavasti edes jossain vaiheessa löytyis meillekin paikka pitää juhlat, ollaan onneksi ajoissa jo liikkeellä. Niin ja kynttilöitäkin pitäis saada poltta...

Meilläkin ihan perinteinen juhla tiedossa, tosin käydään maistraatissa varmaankin jo edellisenä päivänä ja sitten juhlissa laitetaan joku tuttu lukemaan jotain pikkuista, vannotaan valaa, vaihdetaan sormuksia ja pussataan siinä. Tai näin ainakin minun päässäni ja puoliskokin on sen jo hyväksi ideaksi sanonut, pitää vain vielä keksiä henkilö siihen "vihkimään", ei vielä hajuakaan kuka siihen olis sopiva. Kaikki mahdollinen halutaan tehdä itse ja tuttujen/sukulaisten voimin, elikkä esimerkiksi ruoatkin valmistelen itse mummon ja äitin kanssa + tietty lisäkäsien. Meillä siis juhlissa tulee olemaan buffet-pöytä, ei tarjoilua pöytiin ja luultavasti enemmän ehkä cocktail-painotteinen, koska se on helpompi valmistella etukäteen suhteellisen valmiiksi asti, ettei tartte mummon ja apureiden juhlan aikana niin kamalasti siellä keittiössä hääriä. Juu ja kattaus tulee luultavasti olemaan erittäin vääräoppista. Tuskin löytyy hirveän helposti nimittäin paikkaa, johon saa viedä omat ruoat ja siellä olis astiasto valmiina. Tai ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä... Kaikilla vierailla varmaan erilaiset kipot ja kupit sitten käytössä, meillä kun ei ole tuo astiatilanne sellainen, että olis jokaiselle antaa samanlaista lautasta.

Eilen just pyysin mun äitini lapsuudenystävän ottopoikaa mulle bestmaniksi/kaasoksi, kumpi sitten haluaakaan itse olla. Puoliskolle sitten on tulossa kaasoksi entisen luokkalaisen isosisko, johon ollaan nyt tutustuttu erittäin hyvin ja hänestä ja omasta vaimokkeestaan on tullu meille tosi hyviä ystäviä. Lisäks vielä meidän yhteinen entinenn luokkakaveri yläasteajoilta haluaa ehdottomasti olla myös kaasona, joten hän toimii sitten molempien kaasona. Ei sentään oo sellainen "pelkästään koulututtu", vaan ollaan kyllä oltu tekemisissä koulun jälkeenkin ja muutenkin tunnetaan toisemme hyvin, että ei oo sentään puolituttua kaasoa, joka on pakko ollu ottaa, kun on vaatinut.

Muakin vähän pelottaa nuo sukulaiset. En sinänsä pelkää, etteivät osais käyttäytyä ja luotan siihen, että ne, jotka ei voi hyväksyä, eivät sitten juhlaan saavu.Ongelmana on lähinnä se, että en oo ollu sukulaisten kanssa ihan kamalasti tekemissä, eli en sitten tiedä onko juhla heille niin merkityksellinen, kun jonkun läheisemmän sukulaisen... Pelkään siis, että vaikka hyväksyisivät ja olisivat ehkä jopa onnellisia meidän puolesta, niin eivät ehkä osaisi olla niin apljon mukana(?) juhlassa. En tiedä, enkä osaa selittää, kunhan stressailen. Halu tutustua sukulaisiin (nimenomaan siis isän puolen) paremmin olis kova, mutta ujouttani en uskalla hirveästi esim. 6v vanhemmille serkuilleni kamalasti jutella vaikka Facebookissa. Vaimokkeen puolelta suku ei suhdetta hyväksy, eikä varmasti juhliin saapuisi, vaikka kutsuttaisiin. Ainoa poikkeus on ehkä yksi serkku, mutta muut ei. Välit sukuun on kuitenkin niin tulehtuneet ja poikkimenneet, että kutsuja eivät edes saa,paitsi vanhemmat. Hekin varmasti vain polttavat sen heti, kun se postiluukusta kolahtaa... Mulle tässä ihan viikon sisällä selvisi äitini kautta, että kaikki mun suvustani kuitenkin tietävät suuntauksestani, vaikken ole itse mitään kertonutkaan. Äiti kuitenkin on siitä juorunnut ja sitten välillä kehtaa vielä valitella, että ei pidä sitten minun sitä erityisesti missään korostaa... Kuulemma suurin osa on ottanut sen ihan hyvin, kun aika monet äidin puolelta on sellaisia, että "jokainen tekee mitä tykkää ja meidän ei tartte siihen erityisemmin puuttua". Toinen mummoista on juurikin tätä tyyppiä ja varmasti ainut asia, mitä hän saattaisi kenties juhlassa kyseenalaistaa on se itse naimisiinmeno. Hänkun on sitä mieltä, että miksi kahlita itsensä avioliittoon/rekisteröityyn parisuhteeseen. Mutta siihenkin on varauduttu jo tekemällä päässä listaa monenmoisista syistä rekisteröidä parisuhde. Sekin vielä vähän jänskättää, että kutsut häihin saattaa osalle tulla aikalailla yllätyksenä. Kun nimenomaan en ole esimerkiksi juuri serkkuihin ihan kauheasti yhteyksissä, niin en tiedä tietävätkö edes siitä, että olen kihloissa. Noh, sittenpähän ainakin tietävät. Ja se nyt on ainakin ihan selvää, että kaverit on varmaan enemmän täpinöissään, kun sukulaiset. Ne on saanu meidän suhdetta ja suunnittelua saanu seurata ja osa haluaa ehdottomasti olla sitten auttamassa järjestelyissä ja kaikessa. Siitä myös olen ihan varma, että mun kummitäti ja sen tytär on ihan innoissaan, ne on just sellaisia! Niiltä saatiin ensimmäinen (ja ainut) kihlajaislahjakin. Olipas sekava ja hupsu viesti, ehkä siinä jotain sisältöäkin kuitenkin oli.

Meillä molemmat pukeutuu mekkoon. Molemmissa mekoissa on päävärinä musta ja sitten kummallakin oma tehosteväri. Mulla varmaankin violetti tai violetti ja vihreä ja vaimokkeella taas turkoosi. Malliltaan molemmat on jokseenkin kai aika perinteisiä, vähän kermakakuhtavia, mutta myös hiukan gootimpaan tyyliin sitten tehtyjä. Alunperin meinasin itse pukeutua jonkinmoiseen pukuun, mutta nyt kun päätettiin ihan tosissaan, että vuoden päästä häät, niin mieli sitten muuttuikin ja haluan mekon. Minäkin, kuten aiempi kommentoija, olen melko perinteinen, mutta silti en näe itseäni kyllä suin surminkaan valkoisessa häämekossa... Valkoinen ei jotenkin sovi mulle kai hirveän hyvin ja pelkään sen korostavan vielä mun punaisuutta, koska punastun hiiirmuisen helposti. Sitäpaitsi musta sopii meidän arkityylin kanssa hyvin yhteen, joten häämekotkin on sitten mustana. 1,5kk päästä sitten päästäänkin jo suunnittelemaan pukuja ihan kunnolla, kun mun pikkusiskoni kummitäti tulee tänne meidän perhejuhliin! Hän siis koulutukseltaan ompelija ja ommellut mm. mun pikkusiskoni kastemekon, joka on niin älyttömän suloinen, että haluaisin jo oman vauvan! En millään malta odottaa marraskuuta!

Meilläkin puolisko ottaa mun sukunimen. Molemmilla sukunimet suhteellisen harvinaisia (tosin mun on muutamalla sadalla yleisempi ), mutta halutaan sama sukunimi kuitenkin, ihan jo senkin vuoksi, että on koko perheellä sitten tulevaisuudessa sama sukunimi. Ollaan myös aika perinteisiä, että me halutaan itsemme kohdalla yhteinen sukunimi kun kerran on parisuhde rekisteröity. Se on meille ollut itsestäänselvyys alusta lähtien, mutta en yhtään ihmettele sitäkään, jos ei sukunimeään halua vaihtaa. Toisaalta minä haluaisin vaihtaa sukunimeni, koska kihlatun sukunimi on mielestäni nätimpi, mutta sitten taas toisaalta en oo koskaan halunnu vaihtaa omaa sukunimeäni, itkin sitä jo ihan pikkuisena äitille, että "yhyy eikai ole pakko vaihtaa sukunimeä sitten isona, kun menee naimisiin?" Äiti silloin lohdutti, että kyllä Suomessa voi pitää oman sukunimensä. Lisäksi yksi syy siihen, että otetaan mun sukunimi on se, että vaimoke haluaa "eroon" omasta suvustaan, koska sillä puolella suhtautuminen on ollut niin jyrkkää, ettei suhteita sukulaisiin enää oikeastaan ole pakollisia virallisia asioita lukuunottamatta. Ja kuulemma tykkää minun sukunimestä paljon enemmänkin, joten kyllä se on hyvinkin selvää, että näillä yhtälöillä minun sukunimi tulee sitten se perheen sukunimi olemaan.

Ehkä vähän myöhässä vastaus, mutta kuitenkin! Meille ei alkuun tullu mieleen edes tehdä mitään sateenkaarikoristeluja tai mitään, vaan ollaan haluttu molemmat tummaa (=mustaa ja siihen jotain tehostevärejä, ehkä verenpunaista/myrkynvihreää?), kun ollaan molemmat sellaisia synkistelijöitä välillä ja tyyliltämme ehkä enemmän metallihenkisiä. (: Tumma siis sopii meille hyvin ja siitä tykätään ja ehdottomasti se luo meille itsellemme paljon enemmän viihtyvyyttä juhlaan, kuin valkoinen ja kimallus. Ei siis sillä tietenkään, että valkoinen ja kimallus olisi rumaa, päinvastoin. Mä itse tykkään joskus hyvinkin paljon katsella kaikkia valkoinen-vaaleansininen-kimallusyhdistelmiä, koska tykkään jäästä tosi paljon, mutta ehdottomasti meidän juhliin sopii paremmin tumma. Ehkä jos omiin häihimme sateenkaariteemaa laitettaisiin, tehtäisiin se siten, että mustat pöytäliinat ja sitten esim. kynttilät erivärisinä, koska siitä tummasta ei luovuta.