Muurain

Työskentelen itse keskisuuressa asianajotoimistossa ja meillä sekä tehdään omaisuuden järjestelyjä että selvitellään laadittuja asiapapereita avioeron tai kuoleman yhteydessä. Itse olen tietty vähän puolueellinen, mutta itse tekisin avioehdon ym. asianajotoimistossa. Oikeuaputoimistossa kyllä työskentelee ihan päteviä asianajajia, mutta yksilöllinen palvelu ja asiakkaan asiaan perehtyminen on joskus vähän niin ja näin. Tosin on pakko todeta myös, että surkeita yksityisiäkin asianajajia löytyy. Mä suosittelen, että soittaisit muutetaan toimistoon ja juttelisit asiaan erikoistuneen asianajajan kanssa ja miksei myös oikeusaputoimistonkin asianajajan kanssa. Mä uskon, että aika nopeasti saat tuntuman siitä, onko henkilö oikeasti kiinnostunut selvittämään teidän olosuhteet ja miettimään teille sopivimman ratkaisun. Avioehto ja testamentti ovat sellaisia asiakirjoija, jotka tulevat helposti todella kalliiksi, jos ne on tehty hutaisten.

Tekisin nyt jo ihan kunnollisen ja loppuun asti mietityn avioehdon ja testamentin. Kun tässä maailmassa ei koskaan tiedä mitä tapahtuu ja milloin. Tämän tyyppiset asiat jäävät myös helposti roikkumaan ja ikävimmässä tapauksessa toinen ei sitten enää haluakaan tehdä sen sisältöistä sopimusta kun alun perin oli puhuttu. Jos pääpointti sinulla on suvunomaisuuden säilyminen suvussa kannattaa tehdä avioehto perinnön ym osalta. Testamentin voit tehdä esim siten, että teette keskinäisen käyttöoikeustestamentin ja siihen toissijaismääräyksen. Näin miehesi voisi käyttää omaisuutta, mutta ei luovuttaa eteenpäin. Molempien kuoleman jälkeen omaisuus menee sitten joko rintaperillisille tai sisaruksillesi. (Jos näin määräät). Vaihtoehtoja on monia ja kannattaa kyllä ehdottomasti keskustella asianajajan kanssa kaikki vaihtoehdot ja veroseuraamukset ym. läpi.

Tästä olen vähän eri mieltä. Avioliittolain mukaan tosiaan voidaan antaa toiselle puolisolle lupa asua puolisoiden yhteisessä kodisaa riippumatta omistuksesta. Mutta, päätös raukeaa, jos ositus tai omaisuuden erottelu suoritetaan ja se saa lainvoiman. Edelleen päätös raukeaa viimeistään kahden vuoden päästä. Eli tilannetta ei muuta se onko vai eikö puolisoilla ole avioehtoa. Jos avioehto on ja omistaja velvoitetaan muuttamaan saa hän kuitenkin omaisuuden erottelussa omansa ja asumista koskeva päätös raukeaa. Mutta hyvä kirjoitus ja osoittaa todella sen, että avioehtosopimuksen vaikutuksia pitkässä juoksussa todella kannattaa harkita.

Ohje tulee lakimieheltä. Ihmiset eivät usein hahmota sitä, että avioehto vaikuttaa vain ja ainoastaan siihen, miten ositus tehdään joko avioeron tai kuolen johdosta. Se kuka perii ja mitä taas tulee perintökaaresta ja perimykseen ei avioehto vaikuta. Laitan pari esimerkkiä. Kaikissa sama lähtötilanne puolisoilla ei ole lapsia. A omistaa 100.000 € ja B 40.000 €. 1. Puolisoilla on avioehto. Tulee ero. Molemmat pitävät oman omaisuutensa. 2. Puolisoilla on avioehto. Puoliso A kuolee. B perii perintökaaren nojalla puolisonsa. 3. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Tulee ero. Omaisuuden säästö 140.000 € A maksaa tasinkoa 30.000 € 4. Puolisoilla ei ole avioehtoa. Puoliso A kuolee. Omaisuuden säästö 140.000 €. A saa tasinkona (verovapaasti) 30.000 € ja perii 40.000 €. On ehdottoman tärkeää muistaa, että kuoleman johdosta tehtävässä osituksessa ja sen jälkeen tehtävässä omaisuuden jaossa on huomioitava perintökaaren määräykset.

Olettehan Jatta tehneet testamentin. Jos kuolisit ilman rintaperillisiä miehesi perisi omaisuutesi huolimatta avioehdosta.

En laskisi tämän varaan. Avioehdon sovitteluvaatimus ei menesty helposti. Usein pelkästään se, että toinen on ollut esim. 5 vuotta kotona lasten kanssa 15 vuoden liitosta ei riitä. Ehdoton lähtökohta on s, että jos avioehtosopimuksen allekirjoitat, se sitoo.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos toiselle puolisolleluovuetaan alihintaisesti tai muutoin enemmän omaisuutta kuin osituslaskelma osoittaa voi verottaja katsoa sen lahjaksi ja räpsäyttää lahjaverot. Olivia olet oikeassa, että kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen...

Ihan tarkkaa neuvoa ei voi antaa, kun ei tiedä teidän muuta omaisuutta velkoja ym. Sovittelu on mahdollista, jos osituksen lopputulos muutoin olisi kohtuuton tai jos toinen puoliso saisi itselleen perusteetonta etua. Lyhytaikaiseksi on yleensä katsottu vähemmän kuin 5 vuotta kestäneet liitot. Lyhytkään liitto ei automaattisesti tarkoita sovittelua. Jos tila on peritty tao muutoin saatu vastikkeetta saattaa sovittelu myös tulla kysymykseen. Jos lyhennätte lainaa yhdessä ja hoidatte talouttanne yhdessä, niin olisi vaikea kuvitella, että sovittelu tulisi kysymykseen. Sovitteluvaatimus ei kovin usein menesty. Sovitteluratkaisun tekee ensikädessä pesänjakaja ei tuomioistuin. Osituksen esisopimuksen voi tehdä eron varalta. Siinä voidaan siis sopia miten ositus halutaan tehdä. Ongelma on se, että myös esisopimusta voidaan sovitella. Eli takeita siitä, että ositus tehtäisiin sen mukaisesti ei ole. Jos nyt kuitenkin tekisitte esisopimuksen, jossa sopisitte, että saatte molemmat avioliittolain mukaisesti puolet teidän molempien netto-omaisuuksien yhteenlasketusta säästöstä, sinä osuutesi rahana ja mies tilana, niin se tietenkin osoittaisi teidän molemman tahdon olleen tämä ja veisi osaltaan pohjaa sovitteluvaatimukselta. Eli mielestäni te kyllä voitte soipa mainitsemallasi tavalla, mutta itse en kyllä tuollaista sopimusta tekisi, kun lain nojalla sinulle kuuluu 1/2 ellei tarkoitus ole ikään kuin sulkea tiettyä osaa sinulta pois. Toivottavasti sait jotain selvää...

Menkää hyvät ihmiset asianajajalle ja maksakaa vähän enemmän kuin minimi tai että itse sellaisen rävellätte. Voin kertoa, että avioehtosopimus vaikuttaa todella moneen asiaan vaikka itse paperi perusmallissaan on yksinkertainen. Avioliittolaki ei todellakaan ole kovin yksinkertainen. Kunnollinen asianajaja selvittää teille sen paperin vaikutukset juurta jaksaen. On pieni hinta maksaa esim 300 € jos sillä säästää monta kymmentä tuhatta. Jos teet jonkin asiakirjan nyt väärin ei auta sitten jälkikäteen voivottelu.

Kuulutusrekisterissä ei ole tietoja vireillä olevista oikeudenkäynneistä (siis esim velkomukset). Kuten Mandis kirjoitti, jos niistä haluaa tietoa pitää kysyä kotipaikan käräjäoikeudesta.

Sori jos ymmärsin viestisi väärin... Jos asia on käräjoikeudessa tai muualla mistä sen voi tarkistaa on oikein ystävällistä laittaa siitä tieto tänne. Ymmärsin viestiesi perusteella, että saatavia olisi peritty vielä ns. viranomaisteiden ulkopuolella vielä tässä vaiheessa. Kirjoitit vaan, että Keilanimi on ollut teidän firmalle velkaa, ja että et viitsi paljon kommentoida kun et asiasta juuri tiedä.

Kiitos vastauksesta! Minua ei juuri vaivaa kun häät on jo siellä vietetty. Kun antamasi tiedot nimenomaan eivät ole varsinaisesti julkisia (kukaan ei voi tarkastaa velan määrä, onko velka riitainen vai riidaton ym) niin en ehkä lähtisi niitä kauhean laajalti kertoilemaan. Joskushan laskun maksamatta jättäminen johtuu ihan muista syistä kuin maksukyvyttömyydestä. Maksukyvyttömyys voi myös olla tilapäistä. Sori, mutta musta tällaiset kommentit on enemmän juoruamista kuin tiedottamista. Itsekin kirjoitit, että tiedä yrityksen tämänhetkistä tilanne etkä onko laskut kenties maksettu. Jos haluaa varmistua yrityksen taloudellisesta tilanteesta voi pyytää kaupparekisteristä edellisen tilikauden tilinpäätöstiedot ja tiedustella onko yrityksellä velkomuskanteita vireillä käräjäoikeudessa (niin kun kirjoititkin).

Kertoisitko Mandis mistä olet tämän kuullut? Jos kyseessä on jotain pieniä saatavia saattaa tosta sun kommentista olla aika paljon haittaa Keilaniemelle. Mn mielestä olisi reilua laittaa tiedon lähde esille jos tällaista tietoa antaa.