Kiepu

http://www.naimisiin.info/haalehti/kopiopuvut_bbc.html Etusivulla on video ja maininta JenJen Housesta. Tämä on muuten sama pulju, kuin suomessa mainostettu JJ's House.

Heh, kuulostipa tutulta. Samaa kuulin itsekin, kun häistä alettiin ensimmäisen kerran puhumaan. Meillä on suku riidoissa keskenään ja sen lisäksi en ole juurikaan ollut serkkujen kanssa tekemisissä. Isäni oli jyrkästi sitä mieltä, että koko paketti. Tottakai. Siitähän tulee vaikka poru, jos joku on kutsuttu ja toista ei. Tässä on ollut kuukausia aikaa perustella ja lepytellä vanhempia. Kutsuja tehdessä ilmoitin vanhemmille, että kutsun vain yhden serkuista eikä enää tullut vastaväitteitä. Ehkä ovat huomanneet, ettei päätä käännetä

Isä saattaa, mutta hyvin erilailla, kuin mitä tutuissa "vihkikaavoissa". Jos ei sada, niin menopelillä tullaan isän kanssa, sulhasen odotellessa hääpaikalla

Mä olen suurimmaksi osaksi tehnyt kaiken itse. Aloitin häävalmistelut rauhassa, vuoden vaihteen jälkeen. Puhelimitse olen kysellyt mielipiteitä myös omilta vanhemmilta ja kaasolta. Puoliso osallistui kutsuihin sen verran, että leikkasi nauhan pätkät ja liimaili ne. Hänen mielestään hössötän ja puhun häistä päivittäin, mitä taas en ymmärrä. Nää tulee ehkä kerran viikossa, kun tajuaa, että ollaan taas viikko lähempänä. Silloin kyselen mielipidettä (mihin en saa vastausta) ja puuhailen itse koristeiden kanssa. Puoliso käyttää ajan hyödykseen pelaamalla. Jos jotain hyvää, niin pysyy ainakin poissa tieltä. Mutta tuntuu, että joudun järjestelemään kaikki itse. Kaaso asuu 200km päässä eikä voi juurikaan auttaa, kun puhelimitse. Minäkään en kehtaa pyytää apua, kun tiedän, että toinen on kaukana. Vielä vähemmän voin pyytää häntä tulemaan tänne. Voin sanoa, että on erittäin turhaunut tilanne ja olotila. Mietin tänään, että jos olisin jättänyt kaikki tekemättä. Missä vaiheessa puoliso olisi huomannut? "Hei, ensiviikolla olis häät. Pitäiskö siellä olla kynttilöitä?"

Saako jo etukäteen tulla "purkamaan" oloa? Aina olen ollut sitä mieltä, että naimisiin mennessä sitten otan puolison sukunimen. Sitä on jo odotettukin ihan innolla. Kunnes vasta lähiaikoina olen kokenut jonkinlaista kaipuuta.. Oman sukuselvityksen tekeminen ei tietenkään sitä helpota, kun nyt joutuukin sitten siitä omasta luopumaan. Ei ole kovin harvinainen, jotain 350 ihmistä taitaa omistaa nykyisin saman sukunimen. Kaikki ollaan alunperin samoista esi-isistä peräisinkin. Nimen on aina saanut tavata ongelmien välttämiseksi. Kaikenlaista siis on tullut koettua oman sukunimen kanssa. Tajusin tänään myöskin sen, että jos ensivuonna vaihtuu sukunimi, pitää se perhanan ajokorttikin vaihtaa. Tervetuloa siis se äärettömän typerä "väliaikainen" kortti, voi kehveli

Oma kaaso asuu 200km päässä. Välimatkasta huolimatta en halua muita kaasoja, koska tämä on itselleni kaikista tärkein. Vaikka ei joka päivä jutellakkaan, on hän ollut hyvin tärkeä aina elämässäni. En kehtaa kauheasti kaason hartioille kasata, varsinkaan ennen häitä. Riittää, että välillä kuuntelee, kun pulputtelen häistä ja kommentoi jotain, mitä kysyn. Se on tärkein tuki mun mielestä, mitä kaaso voi antaa Hääpaikalla kaaso todennäköisesti juontaa ohjelmaa bestmanin kanssa ja jompikumpi heistä hoitaa myös parkkipaikan vieraiden saapuessa. Oma äiti ajeluttaa minut aamulla parturiin ja takaisin, todennäköisesti auttaa myös pissalla - kaaso kun on mies

Mekin ihmeteltiin sitä, miten nopeasti summiin tulee "häälisä". Hinta vähän pompsahtaa.. Meillä on hääbudjetti 4000€. Se sisältää myös majoituksen lähimmäisille, todistajan ja muut, mutta se ei sisällä hääpukuja, kampausta ja meikkausta (koska sulhanen olisi kauhistunut ). Samaten siinä on osuus hääyön viettopaikkaan, joka toivottavasti lohkeaa sillä hinnalla.

Minä soitin kanssa maistraattiin, mutta puhuivat vain omista vihkijöistä. Jouduin laittamaan itse viestiä käräjäoikeuteen. Toivottavasti sieltä tärppäisi..

Itse ainakin ajattelin asian niin, että on työlästä soittaa bestmanille/kaasolle parin päivän välein, että kuka ei ole tulossa ja onko joku ilmoittanut allergioista. Koska me kuitenkin ollaan yhteydessä itse pitopalveluun, mihin asian ilmoitamme etukäteen. Joten jokatapauksessa minun tulee paikalle saapuvat tietää On siis varmasti helpompaa, että voisi laittaa oman puhelinnumeron. Tai sitten laittaa äiti hoitamaan koko homma

Meidän suvussa ollaan aina oltu aika perhekeskeisiä, tai pitäisikö sanoa sukukeskeisiä. Kaikenlaisia kissanristiäisiä ja kihlajaisia tietenkin. Joten oli melko luonnollista (ja odotettavaa) että mekin pidetään kihlajaiset. Puoliso ei oikein ajatuksesta tykännyt alkuun, kun ei tykkää pukujuhlista. Juhlat pidettiin kuitenkin pieninä ja kutsuun kirjoitettiin, että rennot juhlat. Ei haluttu mitään kravattijuhlia. Pidettiin ne kahvittelut minun vanhempien luona kotipaikkakunnallani. Juhlissa oli läheiset, mutta myöskin muutama naapuri ja muuten meidän "kyläyhteisössä" mukana olleita. Lahjoja ei pyydetty, koska ollaan asuttu useampi vuosi saman katon alla (häälahjojen kanssa tulee pientä ongelmaa myös..). Puolison vanhempien luona juotiin kakkukahvit, samaten täällä asuvien kavereiden kanssa.

Kihloihin mentiin viimevuonna ja päätettiin silloin, ettei aleta näin nopealla aikataululla järjestämään häitä (siis tälle vuodelle). Pitkin alkuvuotta utelin puolisolta, että kohta pitäisi tietää, mennäänkö ensivuonnakaan. Ei oikein tainnut käsittää, että paikat menee täällä nopeasti. Pari paikkaa, mitä sitten kesällä soittelin, oli buukattu jo 2015 vuodelle asti. Itku meinasi päästä, mutta onneksi löytyi toiselta paikkakunnalta vieläkin parempi paikka, eli häitä vietetään ensivuonna. Häiden suunnittelu ollaan aloitettu tässä hissukseen. Tarkoitus oli, että tämän vuoden puolella saadaan lyötyä lukkoon tärkeimmät asiat. Loput sitten aina sitä mukaa, kun mieleen tulee jotain. En halua kiireellä vaan rauhassa, vähän silloin tällöin.

Häät pirkanmaalla, laitettu viestiä Tampereen käräjäoikeuteen. Katsotaan, kuinka käy. Maistraatista sanoivat, että ainoastaan kaksi heiltä lähtee Tamperetta kauemmas ja toinen heistä ei todennäköisesti ole enää silloin töissä. Meinaa mennä koko homma mönkään, ellei nyt käräjäoikeudesta saada apua.